Rastivarsojen hakupalvelu
> Yleistä
> Yhteystiedot
> Liity jäseneksi
> Kerho
> Asut ja varusteet
> Tiedotus
> Kisoihin ilmoittautuminen
> Irma
> Harjoittelu
> Valmennus
> HIPPO-suunnistuskoulu
> Pyöräsuunnistus
> Orimattilan Iltarastit
> Reittihärvelit
> Kartat
> Järjestämämme kilpailut
> Kuvat
> Suunnistuslinkkejä

2020 Miska Sm-hisu
Uutiset
Lahti-Suunnistus kilpailtiin viikonloppuna lämpimissä tunnelmissa
Rastivarsoilta mukana 21 kilpailijaa, joista 13 nuoria
Muokattu:19.7.2021 >>Lue
Rantareenit alkavat
Kalliojärveltä käyntiin
Muokattu:7.7.2021 >>Lue
Alueen keskimatka Iitissä
Mukavia suorituksia
Muokattu:1.7.2021 >>Lue

Terveiset ratamestarilta

> Paluu kisan pääsivulle 
 
Lupautuessani suunnittelemaan ratoja AM-kilpailuihin olin ajatellut mielessäni, että maasto olisi jotain Sammaliston ja Tuhkurinjärven tyyppistä tuttua orimattilalaista pienipiirteistä kumpareikkoa, jota hakkuaukot ja metsäautotiet rikkovat ja tehtävänäni olisi hakea vaativuutta pienipiirteisistä rastipisteistä ja pitkillä polku- ja tieverkkoa hyödyntävillä reitinvalintaväleillä ohittaa pahimmat ryteiköt. Maastoa en siis ennalta tuntenut, enkä ollut maastossa koskaan käynyt. Kuvittelin lisäksi, ettei maasto olisi muutenkaan kovin kummoinen - jos maasto olisi todellinen herkkupala, olisi toki joku seuran kokeneimmista veijareista käynyt siihen kiinni kuin sika limppuun. 
 
Kun kevätkesällä sain kartan käsiini, huomasin, etten olisi juuri pahemmin voinut erehtyä. Maastossa olikin suuria mäkiä ja pitkiä, laajoja rinteitä - mäkien päällä puolestaan tasaisia alueita, joissa laakeat kalliokumpareet ja pienet suot vuorottelevat. Muodot ovat varsin laakeita, mutta pari pienipiirteistä alueetta toki on mukana kuin mausteena. Olin tuolloin lähdössä Dolomiiteille Italian rastiviikolle ja totesin heti, että tämä on paras paikka käydä ennen matkaa muistelemassa rinnesuunnistuksen saloja. Näiden harjoitusten rinneväleistä moni päätyi AM-kilpailuratoihin. Pienpiirteikössä tihrustamisen sijaan vaikeutta ratoihin tuovatkin tällä kertaa laajoissa ja laakeissa rinteissä olevat rinnerastit, joille pitää osata mennä loivia korkeusmuotoja lukemalla ja korkeussuhteita arvioimalla - kovin usein ei vastaavaa ole Lahden AM-kisoissa nähty. 
 
Pelkkää rinnesuunnistusta radat eivät toki ole. Tasamaallakin käydään välillä pyörimässä. Reittihärveleitä katsellessa mielenkiintoisimmiksi ovat osoittautuneet välit, jossa kaikki kilpailijat eivät ole menneet samalla tavalla suoraan. Tällaisia pitkiä reitinvalintavälejä on ratoihin yritetty saada mukaan ja niihin haettu rytminvaihtelua lyhyillä väleillä - löytyypä yhdeltä radalta myös ratamestarin erikoinen. Kuitenkin kokonaisuutena radat ovat mielestäni selkeitä, pitkän matkan luonteen mukaista suoraviivaista perussuunnistusta ilman isompaa kikkailua. 
 
Mäkien päällystöjen puusto on pääosin nuorta ja matalaa männikköä ja se saattaa monelle tulla yllätyksenä, kartasta voisi päätellä sen olevan vanhaa metsää. Tästä syystä kulkukelpoisuus kallioalueilla on paikoin ehkä hieman heikompi kuin mitä kartasta voisi luulla, mutta mielestäni vain hiukan. Enemmän matala puusto rajoittaa näkyvyyttä ja näin lisää suunnistuksen vaativuutta kyseisissä maaston osissa. 
 
Vaikka mäet ja korkeuserot kartan alueella ovat suuria, noususummat eivät tee radoista erityisen raskaita. Radat on pyritty suunnittelemaan siten, että ne kiertelevät rinteitä pitkin eikä suuria mäkiä yleensä joudu suoraan kiipeämään ylös. Varoin tekemästä radoista liian rankkoja, joten radat ovat nyt kenties hieman lyhyempiä kuin mihin viime vuosina on totuttu - ehkä lukuun ottamatta H21-sarjaa. Koska olen itse juossut H21-sarjassa ja pystyn hyvin vertaamaan omia koejuoksujani aiempiin vuosiin, tein siitä mielestäni yhtä kovan kuin aiempina vuosina. H21- ja D21-sarjoissa helpotusta tuo juomarasti, jossa on tarjolla vettä. 
 
Kartta on Jari Lehtosen ja Jorma Hämäläisen käsialaa. Karttaa tehdessä ei ole sorruttu turhaan näpertelyyn, kartta on yleistetyn oloinen ja tämä tyyli sopii hyvin tähän loivapiirteiseen maastoon. Kartta on varsin selkeä, se olisi mielestäni luettava myös pienemmässä mittakaavassa. 
 
Uskoakseni näitä kisoja ei kannata jättää väliin, vaikkei aivan huippuiskussa olisikaan. Toki parhaat ja kovakuntoisimmat täälläkin vievät kärkisijat, mutta muidenkaan reissu ei mene hukkaan: palkintona on elämyksiä. 
 
Jarkko Ryyppö 
Ratamestari 
 

Päivitetty: 24.7.2007
- © Rastivarsat ry -


Tilaa tästä
Tuet Rastivarsoja