 |
Nuorten Jukola 23
| Uutiset | | | Varsakuppi käynnistyy | | Avaustapahtuma pe 7.11
Muokattu:6.11.2025 >>Lue | | | 25-Mannaviesti mukavasti | | Tuloksena 146. tila
Muokattu:14.10.2025 >>Lue | | | Halikko-Viesti 2025 | | Halikko-viestin ilmoittautumiset
Muokattu:13.10.2025 >>Lue |
|
|
|
Matkastoori Latvian reissusta maaliskuussa 2005- Lauri Kontkanen ja Aaro Asikainen (Kalevan Rasti) ...ja runosuoni sykkii
24.3.2005 Eka päivä (Lauri)
Matka kohti ensimmäistä ulkomaan leiriäni alkoi Kontiorannasta keskiviikkona 23.3. Pienten lähtovaikeuksien jälkeen pääsin matkalle kohti Latviaa. Nukuimme ensimmäisen yön Orimattilassa ja jatkoimme aamulla Tallink Meloodialla Tallinnaan. Tankkasimme laivan buffeessa lasten hinnalla erittäin täyteläisesti. Saman illan ensimmäisen reenin ratatyö jäi minulle ja suunnittelin radat linkkamatkalla. Ensimmäinen pysähdys Pärnun ostoskeskuksen pihassa oli ansaittu. Siinä sitten poikien kanssa suunnattiin kauppaan ostoksille. Vesi olikin yllättävän halpaa, joten päätimme ostaa 5 litran pönikät Aaron kanssa. Kuinkas ollakaan näitä samoja tonkkia alkoi olemaan niin Laineen Hannalla kuin muillakin linja-autossa olevilla.
Viimein saavuimme Latvian määränpäähän Gaujan lomamökkialueelle. Nopea majoittuminen ja kamojen vaihto, jonka jälkeen suuntasimme linkalla ekaan yöreeniin. Maasto oli upean lumista, avaraa kangasmetsää. Ei tarvinnut kuin nostaa jalkaa hemmetin korkealle toisen eteen. Reeni sujui 10 sekunnin pummista huolimatta hyvin... lukuunottamatta ottamatta pientä disko/pimenemis -efektiä valonheittimessäni. Latvialais-orimattilaistyyliin yöreeneistä tullaan todellakin omin neuvoin pois. Verryttelyt takaisin Gaujan paratiisiin taisivat viedä viimeisetkin mehut pohkeista. Mutta onneksi oli syönti ja iltapesut ja pisut, jotka korvasivat matkaväsyt. Siihen selkään suihkut ja 2 sekunnin venyttelyt & kartan piirrot, joten Nukkumatti oli valmis hiekan kanssa nurkan takana. Terve mies, terve olo eikä antibioottikuureja riesana.
25.3.2005 Toinen päivä (Aaro)
Aamupalat ym. aamutoimet ja bussi kohti Vecakin kartan reunaa, jossa oli tiukkaakin tiukempaa rastinottosettiä. Heti 50 m suunnistettuani mieleeni juolahti Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen Lumessa kahlaajat -biisi, joka sopi mielestäni hyvin tähän lumiseen maisemaan. Hienoa supikkoahan se olikin. Reenin jälkeen söimme paastonajan kunniaksi keittoa, jonka suhdeluku oli kutakuinkin 2 dl/0,5 perunaa (hieman liioiteltu perunoiden määrä). Pienten päiväunien jälkeen kävimme vielä kipaisemassa vajaan 8 km pätkän upeassa Garciemsin maastossa. Tämän jälkeen riisi ja kana ei olisi voinut näiden kauniiden ja komeiden urheilijanuorukaisten vatsoille paremmin sopiakaan. Ampumahiihtäjä Leenatkin söivät jopa 2 pihviä!
Ruoan jälkeen pienet hierontaravistelut L:n kanssa, ettei yöreeni olisi ylenpalttisen vaikeaa eli tummunutta muutenkin kuin valoisuuden takia. Pari tuntia siinä karttoja venailtiinkin, kunnes pääsimme ratojen piirtämisiin. Juuri ennen lähtöä, lamppuja asetellessamme, kärttyinen valmentajamme Ranegee, raymond, naavis, luppokorva tai kunka vain tätä R.A.:ta kutsummekaan takoi järkeä päihimme ja kävimme tekemässä pienen jalkalenkin. Pohkeet huutivatkin ave mariaa Gaujan juna-aseman vierellä, kuutamon vielä valaistessa polkuamme. Yöreenin päätimme siirtää seuraavalle yölle ja jäimme odottamaan huomista kuntosuunnistuskisailua.
26.3.2005 Kolmas päivä (Lauri)
Ja aamulla oli meno vaihteeksi verkkaista. Edessä oli siis latvialaiseen tyylin kuntorastit. Lumen takia kaikki saivat suunnitella ratansa kartalla olevista 26 rastista. Oli sekalaisia valintoja, niin 5 rastin pätkiä kuin 24:nkin. Itse piirsin 12 rastin radan, mutta nälkä näytti kasvavan syödessä, joten viivojen ulkopuolelta napsin vielä kymmenkunta suupalaa. Maasto oli taas taattua supikkoa/nökärettä, joten uusien nilkkatukiankkojen kanssa suunnistaminen oli yhtä nautintoa. Mutta vaikka kisa oli suunnistuksen kannalta ohi, parhain oli vielä edessä. Maaliteltalla aikoja ei ilmoitettu, mutta soppaa ja hot dogeja sai hyvään hintaan. Vanhemmille suomea puhuva mamma tuputti viinejään, jotka nekin maistuivat hyvälle.
Iltapäivällä lähdimme vihdoin Riikaan kiertoajelulle. Jurgis (latvialainen suunnistusmatkaoppaamme) kertoili alussa kaupungista kunnes pääsimme itse kiertämään vanhaa kaupunkia. Paikka oli hieno monine kirkkoineen ja pienine toriaukioineen. Aika oli taas syödä. Löysimme idyllisen italialaispitserian maan alta. Pitkän odottelun jälkeen el Patitot ja BBQ:t vaihtoivat omistajaa.
Siinä sitten jäi vielä tunti paikkaan tutustumiseen, jonka käytimme tehokkaasti limonadibaarissa.
Kotimatka vihdoin alkoi, mutta toisaalta kaikki ei sujunut niin hyvin... Kalevan Rastin vanhusten ja nuorten porukka jäi Riikaan vielä palloilemaan tai oikeastaan luistelemaan. Siellä hevat siellä Kaisat ja siihen selkään luistimet ottivat kyytiä vanhan kaupungin kävelykadulla ulkoluistinradalla. ½ h setti oli kuulemma hauskaa. Pois tullessa ei selvitty Kalevan Rastin tyyliin kömmähdyksittä. Ryhmärämä nimittäin jäi yhtä asemaa liian aikaisin pois junasta. Nämä urhot tietysti kyselivät tohkeissaan paikallisilta taksiasemaa, mutta saivat taksinaurut takaisin. Ei siis auttanut kuin kävellä Gaujan asemalle rataa pitkin, johon olikin mennyt alle puoli tuntia.
Iltamassa kävin vielä yösuunnistamassa Gaujan radan takana olevalla kartalla Aaron kanssa. 5 metrin käyräväli sekä vesiviivojen puuttuminen (kompassittomuus lisäksi) aiheuttivat hiukan harmaita hiuksia, mutta takaisin tultiin.
27.3.2005 Neljäs päivä (Lade taas)
Aamu alkoi pikkasen takerrellen hiukan pitkäksi venyneen yön takia. Kaiken lisäksi kellot oli siirrettävä kesäaikaan, joten tunti oli senkin puolesta vähemmän nukuttavaa. Aamupalalla tietysti eräät nuoret naiset eivät tajunneet tätä matemaattista kellojen siirtoihmettä, joten heidät täytyi erikseen käydä herättämässä. Siinä sitten nopeasti kamat päälle ja matka Lahden hemmojen pari(tus)reeniin saattoi alkaa.
Parini Kaisa veteli ykköselle mainiosti, mutta kakkoselle oli minun vuoro, joka levähti ihan käsille. Puolen kilsan pummi olikin totta, mutta siitä ei lannistuttu. Hiukan tylsiä olivat tievälit, mutta kartan perällä oleva supikko korvasi kaiken. Ei millään meinannut malttaa lähteä sieltä, mutta ajan puute ajoi jo paluumatkalle. Siihen rantahietikot vielä, joista ei meinannut taas saada mitään selvää. Rata oli lopuillaan ja maalista bussi kaikonnut 1,5 km päähän linnan viereen. Siihen tulikin automaattisesti verkat ja näin Latvian reissun viimeinen reeni oli ohi.
Tämän jälkeen tulimme viimeistä kertaa mökeille. Toimien jälkeen hyvästelimme ystävälliset isäntämme linja-autosta käsin. Ihmetyttämään vain jäi, että saiko kämpät jättää todellakin noin sotkuiseen kuntoon? Tavallisesti koto-Suomessa kämppien jättämiseen liittyy siivousta, mutta nyt hiekat jäivät eteiseen ja tiskit altaaseen. Sukkamehuista en taida mainita, sillä siellä täytyy varmasti tuulettaa paikkoja ainakin viikon verran.
Matka Joulumäelle alkoi. Perillä odottikin yllätys. Enää ei tarvinnut elää pienissä tiloissa vaan erittäin pienissä ;). Parempaa oli kuivaushuoneet (tosin ei se kauhee dunkkis) sekä sisäruokailutilat. Muutenkin tämä tervisekeskus oli paljon viihtyisämpi kuin Latvian majapaikkamme. Iltapäivällä oli ohjelmassa taas Pärnun ostoskeskus.
Illalla järjestettiinkin leirin mielenkiintoisin härdelli, joka oli aivan uutta meikäläisille. Pariviestinä suoritettu kisa oli jännittävä. Ensimmäinen viestin viejä vei ykkösrastille heijastimen ja palasi lähtöön tuomaan kartan toisen osuuden viejälle. Vaihdossa suoritettiin myös lampun vaihto. Toinen kävi sitten vaihtamassa heijastimen ykkösrastilta kakkoselle ja palasi takaisin. Näin kisa suoritettiin neljällä rastilla loppuun. Aaron kanssa se käytiin sitten parina juoksemassa eikä siellä näyttänyt tuleville maailmanmestareille olevan vastusta. Meillä synkkasi niin hyvin, että niin Jukola-voittajat kuin Tiomila-kakkoset sekä Rykmentit kaupan päälle jäivät taakse. Ilta oli hiukan rennompi ja opin jopa pelaamaan Närpes OK:laisten nuorten kanssa rudasju:ta, joka ei yllättäen eronnut ristiveljestään.
28.3.2005 Viides päivä
Viimeinen suunnistusaamu oli kiireinen. Aamupalat, ja bussi suurinpiirtein oli jo vauhdissa Rannametsaan. Yön pakkaset olivat kovettaneet lumen hangeksi ja pieni raskaus suunnistukseen oli taattu. 1,5 h virolaissupikossa antoi luvan lepäilyyn. Takaisin tullessa Tervisekeskukseen tajusin konkreettisesti mitä tarkoittaa, kun Rastivarsat pääsevät suunnistamaan. Olin mielestäni ensimmäisiä sisälle tulijoita niin eikös siellä vastaan kävellyt jo nopeimmat suihkuun menijät.
Näin tämä hieno ja suunnistuksellisesti antoisa leiri alkoi loppua ja kotimatka odotti. Pakko vielä kertoa, että yllätyin, kun kyydissä oli naissotilaspoliisi ja toinen, joka pyrkii samaan kouluun. Hienova ol ja ens vuonna uuvestaan.
Takaisin Latvian reissun uutissivulle
Päivitetty: 22.2.2007
|
|
|
