 |
| Uutiset | | | Varsakuppi käynnistyy | | Avaustapahtuma pe 7.11
Muokattu:6.11.2025 >>Lue | | | 25-Mannaviesti mukavasti | | Tuloksena 146. tila
Muokattu:14.10.2025 >>Lue | | | Halikko-Viesti 2025 | | Halikko-viestin ilmoittautumiset
Muokattu:13.10.2025 >>Lue |
|
|
|
Midnattsolgaloppen 2007 – Mosse päälle!Osallistujat
Rastivarsojen kesän harjoitus- ja kilpailumatka Pohjois-Norjaan toteutettiin Magnarin (Manne) johdolla 28.6.-6.7.2007. Toisena matkanjohtajana ja valmentajana toimi Mårten (Lammikko) ja kuljettajana Sir Ragnar (Rami). Matkaamme oli tukenut MTK, jonka nimen alla toimimme yhtenä tiiminä kisojen ulkopuolella. Ja kisoissakin kuljimme MTK:n lippikset päässä, osa jopa kilpailusuorituksen aikana.
Iloksemme seuran joukkuetta oli vahvistettu kolmella Tampereen Pyrinnön nuorella herralla (H17). He olivat todellisia ilopillereitä käyttäen itsestään tiiminimeä D’Qut (lausutaan ”Deekut”). Lisäksi TP:ltä oli Lammikon lisäksi edustettuna sittemmin kaikki MG-osakilpailut voittanut Venla Niemi vanhempineen. Kärkölän Kisa-Veikoista olimme saaneet mukaamme Lamminpään nopeat siskokset, MU:sta Askon ja Keravan Urheilijoista ikinuoren Eilan (D70). Navista matkaan olimme saaneet Topin vaimonsa Riikan kanssa (Lappeen Riento).
Sää
Matka alkoi Pekolan talleilta sateisena ja viileänä torstaiaamuna. Viiden vuorokauden ennusteet olivat luvanneet niin Norjaan kuin Suomeenkin 15-20 astetta ja joka päivälle sadetta. Ei siis kaikkein lupaavin alku. Kaikilla olikin pakattuna kumisaappaat ja erilaisia sadeasuja ja jopa talvivaatteita. Lopulta tarvittiin t-paitoja, simmareita, ja shortseja. Päästyämme perjantaina Norjan puolelle pilvet repesivät ja alkoi koko matkan kestänyt lähes täysi pilvettömyys. Lämpötila kohosi joka päivä reilusti yli kahdenkymmenen ollen parhaimmillaan 27 astetta. Samaan aikaan Oslossa satoi ja oli 12 astetta. Näimme ja koimme maisemat siis parhaimmillaan.
Reitti
Matkamme suuntautui ensin Pellon Ritavalkean leirikeskukseen. Pekolan talleilta lähdettyämme otimme kyytiin Tampereen Pyrinnön vahvistuksia Jämsässä ja lisää Oulussa. Matti ja Asko ajoivat omilla autoillaan Pelloon ja liittyivät siellä seurueeseen. Illalla tehtiin muutamat harjoitukset ja aurinkokin näyttäytyi ensimmäistä kertaa moneen päivään. Toisena päivänä ajettiin Skibotnin kautta Narvikin suuntaan ja pidettiin matkalla ensimmäinen harjoitus upeassa, vuoden 1984 PM-kisojen maastossa (Aursfjord-Hamnvåg). Harjoituksessa Tatu tutustui paikallisiin ihmisiin, mutta siitä myöhemmin. Illalla majoituttiin Norjan Lähetysseuran leirikeskukseen Tömmernesetissä. Tämä toimikin kolme vuorokautta tukikohtanamme ja kävimme siitä kahdet kisat Skallvannissa Narvikin suunnassa.
Kolmen yön jälkeen siirryimme Hostelliin Tromssaan. Matkalla harjoittelimme tunturisuunnistusta uskomattoman kauniissa maisemassa. Useat kävivät avoimen tunturin päällä olevissa lammissa uimassakin. Tromssan tukikohdasta meillä olikin vain kahdenkymmenen minuutin matka kahteen viimeiseen osakisaan Håkǿybotnissa. Itse asiassa kisakeskuksen alue näkyi lahden toisella puolen.
Harjoitukset ja valmennus
Kuten todettu, jokaiselle päivälle oli erilainen harjoitus. Magnar ja Mårten olivat nähneet vaivaa valmistellessaan upeita harjoituksia tunturimaastoissa. Kaikille tuli selväksi, mitä korkeuskäyrät tarkoittavat. Samoin opittiin rinnesoiden käyttö. Jokainen oppi paljon uutta. Lammikko antoi joka ilta laadukkaat henkilökohtaiset palautteet päivän harjoituksista ja kilpailuista. Niin nuoret kuin vanhemmatkin kehuivat kilvan saatuja palautteita. Seuramme H55-maailmanmestarikin kirjoitti oikein käteensä kirjainyhdistelmän PJR, mikä tarkoittaa: Pysähdy Ja Rauhoitu. Muita opittuja asioita olivat muun muassa:
- Tunturissa kannattaa juosta rinnesoita – eritoten alaspäin
- Rastilta lähtiessä pitää tehdä suunnitelma koko seuraavalle rastivälille ja se alkaa siitä, että päättää minkä pisteen kautta ottaa rastin kiinni
- Jos alkaa tuntua siltä, ettei ole ihan varma olinpaikastaan, tulee pysähtyä (= PJR), kääntää kartta ehdottomasti kompassin avulla oikeaan suuntaan, miettiä missä oli viimeksi varmasti kiinni, tarvittaessa voi katsoa taakse tulosuuntaan ja paikannettuaan itsensä tulee tehdä suunnitelma
- Suunnistajan katseen tulee olla suunnattuna ylös – vain siten voi ottaa kiintopisteitä ja lukea maaston suuria muotoja. Niin voi myös ottaa kiintopisteen vaikka vuorenhuipusta tai voimalinjan pylväästä.
- Norjassa suunnistus alkaa heti rastilta eli on oltava selvillä, missä on. Suunta tulee tarkastaa usein kompassin avulla.
Nuorten kisamenestys
Kaikki mukana olleet nuoret osallistuivat kaikkiin osakilpailuihin. D10-sarjassa Kia-Lotta oppi paljon ollen jokaisessa kisassa viides. Oppia tuli siksi paljon, että Norjassa ei ole rastireittiä, vaan saattaja on sallittu tarvittaessa. Muutaman kerran radat olivat hieman haastavia sisältäen muun muassa elämänkokemuksena kaksi kertaa vuolaan virran ylittämisen kahlaten.
D13-14-sarjassa Siiri teki tasaista sarjaa ollen yhteistuloksissa 11. Lamminpään Vilma onnistui hienosti D15-16-sarjassa ollen viides.
D17-18-sarjassa Sanni oli useassa osakilpailussa 4-5:n joukossa. Viimeisessä osakisassa hän kiipesi vahingossa puoleksi tunniksi ulos kartalta (noustuaan rastille 350 metriä). Siitä kiinni saaminen vei sen verran aikaa, että yhteistuloksissa hän putosi hieman ollen kuitenkin upeasti 8. Tampereen Pyrinnön Venla Niemi siis voitti sarjan jokaisen osakilpailun. Hilla Lamminpää oli upeasti neljäs.
13-14-vuotiaissa pojissa seurallamme oli kaksi 13-vuotiasta edustajaa. Tatu haki tuntumaa pari ensimmäistä kisaa. Saatuaan Mårtenilta palautteen Tatu alkoi parantaa sijoitustaan oikein tosissaan päätyen lopputuloksissa sijalle 13. Lassi aloitti varovasti, mutta varmasti. Kolmannessa osakisassa alkoi kavereita jäädä selän taakse yhä enemmän. Viimeisessä osakisassa Lassi kaatui suolla toiseksi viimeistä rastia lähestyessään. Samassa yhteydessä jäi kartta kadoksiin. Lassi löysi kuitenkin rastin ja juoksi sen jälkeen viimeiselle rastille kovassa seurassa yhden nopeimmista rastiväliajoista. Lopputuloksissa hän oli sijalla 18.
H15-16-sarjassa 15-vuotiaat Tommi ja Olli-Petteri kamppailivat kovan kisan myös keskenään. O-P oli parempi kahdessa ensimmäisessä kisassa ja Tommi kolmannessa. Viimeiseen takaa-ajoon lähdettiin O-P:n johtaessa viidellä minuutilla. Hän teki kuitenkin ison pummin ja Tommi kuittasi keskinäisen kisan ollen kokonaiskilpailussa sijalla 22., kun O-P myös hyvin 24.
H17-18-sarjassa TP:n nuoret tekivät varmoja suorituksia joutuen kuitenkin antamaan kärkisijat vuotta vanhemmille kilpaveljilleen. Mikko H 16., Jussi R 21. ja Antti K 28.
Yleiset sarjat
Denis juoksi monta hyvää kisaa kamppaillen jokaisen osakilpailun voitosta ja pysyen kuuden minuutin sisällä kokonaiskilpailutilanteessa. Toisessa kisassa tullut hetken herpaantuminen maksoi ehkä nuo kuusi minuuttia. Viimeisessä takaa-ajokisassa osa yleisen sarjan kärkinimistä uupui helteisessä vuorikiipeilyssä. Niin ei kuitenkaan käynyt Denikselle, joka lähti takaa-ajoon viidentenä. Hyvillä reitinvalinnoilla ja kovalla vauhdilla hän nousi aina toiseksi asti. Lopun alamäkislalom-osuudella norjalainen kuitenkin käytti kotikenttäosaamistaan ja jätti Deniksen 20:llä sekunnilla. Lopullinen sijoitus oli upeasti kolmas osakilpailusijoitusten ollessa 4. – 5. – 2. – 4.
Naisten pääsarjassa Hanna aloitti hieman hapuillen. Saatuaan ohjausta Mikko Eskolalta kuten Denis ja kaikki muutkin, löytyi tekemisen punainen lanka. Kolmannessa, keskiyöllä juostussa kisassa erittäin haastavassa maastossa Hanna ahdisteli kokonaisvoittajaa Norjan Hanne Staffia saaden loppuajan, joka oli vain 16 sekuntia hitaampi. Hannan osakilpailusijat olivat 18. – 21. – 5. – 7., kokonaiskilpailun sijoituksen ollessa 10.
Navi-Topi tutustui tunturisuunnistuksen saloihin Norjassa tehden varmoja suorituksia saavuttaen sijan 44. sarjassa H21.
Vanhemmat herrat
H40-sarjassa JiiPee juoksi ensimmäiset henkilökohtaiset viralliset kilpailunsa. Kai se on parempi aloittaa myöhään kuin ei ollenkaan. Ja voisiko parempaa paikkaa aloittamiselle kuvitella? Oikea suunnistajan paratiisi. JiiPee oli kuunnellut juttuja norjalaisesta kuivapesusta kisojen jälkeen, mikä kuulemma tarkoitti kostealla pyyhkeellä pyyhkimistä. Miksi ihmeessä maalissa täytyisi olla suihkuja, kun kisamaasto oli täynnä upeita vuoripuroja, joissa voi peseytyä ja juoda. Sijoitus ei ollut niin tärkeä kuin hieno kokemus. Mainitaan nyt kuitenkin loppusijoitus noin 40 juoksijan sarjassa. Se oli 22.
Ari juoksi JiiPeen kanssa samassa sarjassa. Hän oli vielä toipilaana Jukolan aikaisesta flunssasta. Siksipä kierrosluvun rajoitin oli asetettuna 150 kierrokseen minuutissa. Suunnistus sujui varmasti yhtä megapummia lukuun ottamatta. Tuo toisen kisan suunnistuksellisesti vaikeassa maastossa sattunut tapahtuma sai Arin jo hieman hermostumaan, kun ei saanut kiinni mistään. Ari pysäytti norjalaisen suunnistajan ja pyysi näyttämään sijainnin. Viikinki ei ollut halukas näyttämään – aluksi. Ari käytti kaikki ruotsinkieliset tietämänsä voimasanat (ei ole tietoa, onko niitä paljon vai vähän) ja astui leveine hartioineen norskin eteen. Yhteisymmärrys sijainnista syntyi ja suunnistus saattoi jatkua. Lopputuloksissa Ari oli 27.
H45-sarjassa Magnar ja Antti tavoittelivat kisojen edetessä kärkisijoja, Magnar jopa podiumia. Kolmannessa osakisassa Magnar teki kuitenkin kaksi kerta ”hillat” (Magnarin termi 8 minuutin pummille) ja menetti mahdollisuudet ihan kärkeen. Osakisasijoitukset olivat 3. – 7. – 23. – 4. ja lopullinen kokonaistulos 8.
Antti väläytteli hyviä osakisasijoituksia ja pääsi lähtemään takaa-ajoon sijalta 13. Sijoitus putosi hieman alun pummailujen jälkeen. Sitten alkoi vuorikiipeily, jossa kaikki joutuivat kävelemään, jopa Deniskin muutaman askeleen. Tunturin päällä Antti näki vielä samansarjalaisen puurajassa. Hermo piti ja Antti näytti puolestaan hallitsevansa alamäkijuoksun jättäen norskin taakseen. Loppusija oli 15. MU:n Asko teki varmoja suorituksia H45:ssa saavuttaen loppusijan 20. Huomattava on sekä Magnarin että Antin päänahat Håkǿybotnin yökisassa.
H55-sarjassa lopputulos oli varsin odotettu. Railimon Matti voitti jokaisen osakisan ja luonnollisesti kokonaiskilpailunkin. Matti teki tarkkaa ja nopeaa työtä. Nopeus ilmeni siinä, että Matti pääsi lähes samoihin loppusuoran aikoihin nuorten kanssa ja pesi H40:set mennen tullen. Matin tärkein oppi oli PJR. Samassa sarjassa Venlan isä Heikki sai suunnistuksen kulkemaan aina vaan paremmin loppua kohden. Neljän päivän tai oikeammin kolmen päivän ja yhden yöttömän yön jälkeen lopputulos oli noussut sijalle 21.
Reissumme ansiokas päävalmentaja Mårten nuorten ja vanhempien ohjaamisen lisäksi käväisi ohjaamassa Sirpan suunnistuksen saloihin yhden kerran ja juoksi muina päivinä oman suorituksen H50-sarjassa. Miten ihmeessä tämä ikiliikkuja jaksaa tehdä niin paljon töitä suunnistuksen eteen?
Nuoret rouvat
D40-sarjassa juoksi Saija. Yksi osakisa jäi valitettavasti väliin pienen sairastumisen vuoksi. Siitä huolimatta lopputulos oli 26.
D50-sarjassa Anneli intoutui kiipeämään vuoria gasellin lailla. Ja vastaavasti kuin tyttärensä, hän paranteli sijoituksiaan loppua kohden. Osakilpailusarjan sijoitukset olivat 13. – 11. – 6. – 8. Kokonaistulos oli upeasti 7. Samassa sarjassa suunnisti Venlan äiti Tuire. Huomattavaa on, että sekä Heikki että Tuire ovat tulleet suunnistukseen mukaan oman lapsen harrastuksen kautta. Tätä taustaa vasten Tuiren loppusija 16. on todella mainitsemisen arvoinen.
Nuorissa D70:ssä Keravan Eila Pekkarinen veti tasaisen sarjan 3. – 3. – 2. – 5. ollen lopulta podiumilla 3. Kannustukseksi muille aloittamista harkitseville voidaan todeta Eilan aloittaneen suunnistuksen 45-vuotiaana.
Direkte C-sarjassa Riikka juoksi parijuoksuna upeasti sijalle kolme. Miksi parijuoksu? Laskettu aika on syksyllä.
Myös Tiina kokeili Sirpan kanssa Direkte C-rataa. Tiinahan juoksi jokaisen kisan Kia-Lotan perässä ja yökisassa kokeili omaakin (tai lähes) suoritusta tullen elämänsä ensimmäisissä virallisissa tuloksissa sijalle 6.
Sirpa oli lähtenyt mukaan turistina Annelin matkassa. Liikunnallinen Sirpa sai Annelilta nastarit ja harjoitteli kaikki harjoitukset muiden mukana ja kuten todettua juoksi Direkte-C –sarjassa ensimmäisen kilpailunsa, sija 9.
Sattumuksia
Ensimmäisessä Norjan puolella toteutetussa harjoituksessa Tatu ja Lassi lähtivät Mårtenin oppiin tunturiin. Tatusta alkoi tuntua siltä, että homma on hanskassa ja hän halusi vetää viimeisiä rastivälejä yksin. Viimeistä rastia tavoittaessa (todella vaikea piste) Tatu ei löytänyt rastia, vaikka kävikin varmaan lähellä. Koska Mårtenin kanssa oli sovittu, että odotellaan rastilla, tämä neuvokas nuori mies ei jäänyt ihmettelemään. Hän otti suunnan alas tunturista tien ja järven suuntaan tarkoituksenaan kävellä tietä vasempaan myllylle, jossa auto odotti. Hän tuli talon pihaan tullessaan tien läheisyyteen. Rohkea nuori mies mietti hetken ja päätti koputtaa. Mahtoiko Tatu miettiä ruotsin- vai englanninkielistä kysymystä tarkasta sijainnistaan, kun ovi aukesi. Mahtava sattuma. Asukkaat puhuivat Suomea. He eivät ainoastaan kertoneet sijaintia, vaan tarjosivat Marianne-karkin ja autokyydin bussille.
Joka ilta Mårten antoi mainitulla tavalla palautetta kaikille halukkaille. Oli upeaa katsoa, kun nuoret kuuntelivat ja analysoivat omia tekemisiään rastiväli rastiväliltä. Samaan aikaan eräs H55-sarjaan kuuluva mestari istui kuuntelemassa sivusta palautteita muille ennen kuin päätti itsekin liittyä henkilökohtaisesti ohjattaviin.
Tällaisten matkojen parasta antia suunnistuselämysten lisäksi on tutustuminen uusiin ihmisiin. Niin kävi nytkin. Alussa nuoret hieman arastelivat toisten seurojen nuoria. Matkan edetessä loppua kohden alkoi korttirinki toimia ja Hostellin viimeisenä yönä ryhmäämme kuulumattomat saattoivat hieman kärsiä ilonpidosta. Viimeisenä yönä Pellon Ritavalkeassa nuoret passitettiin pihalle meluamaan puolen yön aikoihin, jotta kuljettajamme Sir Ragnar olisi saanut nukkua. Ensin dq-Jussista tehtiin hivenen jäykkä muumio (vessapaperilla). Sitten aloitettiin turnajaiset, jossa isot deekut toimivat ritarien hevosina ja kevyet ritarit Tatu ja Lassi ratsastajina.
Lopuksi
Matka oli vielä paljon jo muutenkin korkeita ennakko-odotuksia parempi. Se sopi mainiosti perhelomailuun. Kaikki saivat todellista suunnistusoppia sekä maastojen että Magnarin ja Mårtenin opeissa. Ja se Mosse oli Mooseksen Perintö DVD, jota katsottiin ”jonkin verran” pitkillä ajoreissuilla.
Kiitos!
- Jussi-Petri ja Antti
Päivitetty: 6.7.2007
|
|
|
