"Tämä on Koposen kiitolinja suoraan Kolille. Jos tiedätte jonkun vielä puuttuvan, ilmoittakaa heti, sillä ensimmäinen pysähdys on vasta Heinolassa, josta noudamme toisen kokkimme ja muonamme". Näillä sanoilla Jouni evästi alkavaa matkaamme. Kello oli hieman yli viiden kun starttasimme. Ensireaktiot autossa olivat: Hei, eiks täällä ookkaan videoita eikä vessaa? Voi eiiii! Tilaa autossa kyllä riitti.
Jo perinteeksi muodostunut Kolin matka keräsi taas innokkaita ulkoilijoita viettämään viikonloppua Joensuuhun. Kuvassa matkalaiset hengähdystauolla.
Matka jatkui mukavasti, kun sapuskatkin oli saatu kyytiin ja löydetty tarpeeksi monet pelikortit. Tuomarineuvoston lakkauttamisesta huolimatta matkan aikana saatiin huoneet jaettua ja seuraavan päivän ohjelmaa suunniteltua. Perille pääsimme - takapenkin jarrumiehistä huolimatta - hyvässä laitamyötäisessä tuulessa vielä saman vuorokauden puolella; avaimet Loma-Kolilta ja nukkumaan.
Karttaan merkityt 5 rastia oli tarkoitus paikantaa. Itse Pirunkirkko oli yksi rastikohde. Siitä jäi lähinnä mieleen tosi jyrkkä nousu, valtavat kalliolohkareet ja monet pienet luolat. Yleistä pohdintaa herätti myös palanut muurahaispesä. Oliko kyseessä a) turistien huolimattomuus b) karhujen ruokapaikka vai c) jokin muu tarkoitus?
Tämän harjoituksen aikana opimme mm. että maastossa jokin paikka voi näyttää ihan toiselta kuin kartan perusteella kuvittelisi, että karttamerkit täytyy suhteuttaa paikallisiin mittakaavoihin (iso kivi=järkäle) ja että vanhat polut ovat katoavaisia uudempien tieltä. Reitinvalinta oli mielestäni oivallinen ja osasimme suoraan takaisin linja-autolle.
Seuraavana oli vuorossa yleistä sähläilyä eli ottelu Ski-Team vastaan Tourist-Suunnistajat-Johtoporras (="vanhat") syksyn liukastamalla tenniskentällä. Lopputulos on edelleen jossakin määrin epäselvä, siitä riippuen miten sääntöjä tulkitaan. Se oli joko 3-4 tai 4-3 tai saattoi se olla 6-4:kin. Joka tapauksessa hauskaa oli ja lämmin tuli. Ja sitten taas syömään.
Ilta kului mukavasti saunomisen, makkaranpaiston ja rupattelun merkeissä. Kulttuuritarjonnasta vastasi paikallinen virtuoosi Rammari-Rami, joka teki lähtemättömän vaikutelman kuulijoihinsa.
Kotiinlähtö lähestyi ja auton pakkaaminen alkoi. Innokkaimmat taisivat istua autossa jo puoli tuntia ennen lähtöä: koti-ikävääkö? Kotimatka taittui huomattavasti tulomatkaa hiljaisemmissa merkeissä. Ilmeisesti harjoitukset olivat tehneet tehtävänsä.
Kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, ilmat kohtalaiset, ruska kauneimmillaan, retket sopivia ja seura mukavaa = kannatti lähteä. Ensi vuonna auto täyteen! - mutta minne lähdetään?
MIINUKSIA: