Numero 4/95 pitää sisällään seuraavat tarinat:

Pääkirjoitus

IKÄMIESJUNIORIT ROHMUSIVAT SM-MITALEJA

Varsojen H35-trio Jorma ja Markku Hämäläinen sekä Teuvo Laatunen intoutui syksyn myötä elämänsä vauhtiin ja tuloskuntoon. Menestyksen aloitti Markku tykittämällä Pudasjärven nopeakulkuisilla vaaroilla SM-normaalimatkalla viidenneksi.

Tiukassa SM-viestitaistelussa Taivalkoskella varsat rutistivat Teuvon ankkuroimana toiseksi. Syksyn huipensi yökisa Tampereen Teiskossa: Teuvo SM-hopealla, Markku SM-pronssilla ja Jorma plakettisijalla 8. Lisäksi lähes kaikki H35-sarjan aluemestaruusmitalit ovat päätyneet Varsojen palkintokaappiin. Suomen paras ikämiesjuniorijoukkue löytyy kiistatta Orimattilasta (reservissä vielä veteraanien MM-nelonen S-P.Vennelä). SM-viestin ja SM-yön tunnelmista saamme lukea lisää toisaalla tässä lehdessä.

Huomion arvoisia ovat myös Jussi Pohjolan erinomainen 16. sija H20-sarjan SM-kisassa Taivalkoskella sekä miesten viestijoukkueen (Harri Koski, Hannu Laiho, Jari Lehtonen, Esa Orava) mainio 12. sija vauhdikkaassa SM-viestissä Pudasjärvellä. Esan "sykkivän juoksurytmin" vauhdissa joutuivat ankkuriosuudella taipumaan mm. perinteiset mahtiseurat Turun Suunnistajat ja Ikaalisten Nouseva Voima.

Rastiväli onnittelee menestyjiä ja toivoo onnistumisten innostavan koko seuran väkeä määrätietoiseen harjoitteluun!

Puheenjohtajan palsta

URHEILUSEURA ON PALVELUYHDISTYS

Rastivarsat on 1978 perustettu suunnistuksen erikoisseura. Rastivarsat tarjoaa mahdollisuuksia luonnonläheiseen harrastukseen niin kilpailijoille kuin kuntoilijoillekin tai muuten vain luontoliikunnasta nauttiville, niin nuorille kuin varttuneeseen ikään ehtineille. Seuramme toiminnan painopistealueita ovat valmennus- ja kilpailutoiminta sekä erityisesti nuorisotyö.

Jo muutaman vuoden ajan urheiluseurat ovat saaneet totutella toimimaan yhä pienenevien kaupungin toiminta-avustusten varassa. Samaan aikaan seuramme tekemiset ovat tehostuneet ja menot myös kasvaneet. Kilpailuissa on menestytty aiempaa paremmin ja nuorisotyössä on mukana ollut entistä enemmän nuoria, heidän vanhempiaan ja omia ohjaajiamme.

Menestys kilpailuissa johtuu tietysti suurelta osin urheilijoista itsestään, mutta myös määrätietoisesta valmennuksesta ja sen kehittämisestä. Samoin on nuorisotyön laita. Erityisen paljon tarvitaan ohjaajien ja lasten vanhempien tukea. Talkootyö on ollut voimissaan ja henki hyvä. Kiitos siitä kaikille mukana olleille.

Varojen hankkimiseksi talkoita on tehty varsin paljon. Kerran kuussa jaamme Orimattilan Seutua kaupungin keskustaajamassa, olemme istuttaneet puun taimia, lavanneet Valion mehutölkkejä Helsingissä ja myyneet joulukuusia Lahden torilla, joitakin mainitakseni. Merkittävän osan tuloista olemme saaneet näin kokoon. Talkootyössäkin tulee aina raja vastaan, vaikka jäsenmäärämme onkin vuosi vuodelta kasvanut.

Näissä oloissa olemme ottaneet käyttöön paljon puhutut "palvelumaksut". Rahallisten palvelujen tarjoaminen tuo aina mukanaan entistä enemmän vastuuta. Nuorison parissa toimiminen on itsessään jo vastuullista. Se miten ja mitä teemme ja opastamme jättää aina jälkensä lapsiin ja nuoriin. Työtä tehdessään ohjaajat ovat ikään kuin suurennuslasin alla. Uskon ja tiedän, että seuramme ohjaajat tuntevat vastuunsa. Uskon, että lapsiaan tapahtumiimme tuovat vanhemmat saavat maksuilleen vastineen.

Yksin emme kuitenkaan pärjää. Jotta toimintaa voidaan tehostaa ja kehittää, tarvitsemme lisää vapaaehtoisia tekemään nuorisotyötä. Tarvitsemme myös toiminnallemme rakentavaa palautetta ja mikä tärkeintä vanhempien tukea - pientä sekä rahallista että ajallista panostusta, mm. tuomalla lapsia tapahtumiimme hauskan harrastuksen pariin.

Kiitokset lopuillaan olevasta vuodesta ja tervetuloa uuteen kauteen: lasten ja nuorten harjoitukset alkavat taas heti tammikuun alusta.

Koukkupolvien SM-viestihopea - suunnistusajattelun riemuvoitto

Syyskuun ensimmäisen viikonvaihteen kruunaus, H 35-sarjan viestihopea, oli järjen voitto. Tepi ja Jorma keskeyttivät lauantain henkilökohtaisen kilpailun keskittyäkseen viestiin ja suorittivat vain karttaharjoituksen. Markku joutui sattuneesta syystä laittamaan kaikki peliin ja kuittaamaan henkilökohtaisen pistesijan (5.) kun sitä tyrkytettiin.

Jorma oli päättänyt keskeytyksestä jo aiemmin, mutta Tepi ajatteli asiaa vasta pihkakämmen-viestin paluumatkalla ja lopullinen päätös syntyi perjantai-iltana Huuhkamajan saunassa niin, että ensimmäisen mahdollisen pummin jälkeen kisa loppuu ja harjoittelu alkaa. Jotkut eivät ratkaisua ehkä ymmärtäneet, mutta toisaalta ei kukaan järkevästi ajatteleva juokse päivää ennen vuoden yhtä päätavoitetta puolentoistatunnin kilpailua täydellä vauhdilla.

Kalamies sanoisi tässä vaiheessa, että isoa kalaa kannattaa aina tavoitella, vaikkei sitä ehkä saisikaan. Tavoitteet on siis osattava laittaa oikeaan järjestykseen. Oleellisen oivaltaminen siis mahdollisti seuran historian toisen SM-mitalin saavuttamisen. (Juttu on kirjoitettu ennen SM-yötä, toim. huom.)

Kisan kulku

Rastit löytyivät hyvin, mutta viimeisessä mäessä alkoi askel sen verran painaa, että kovavauhtisimmat pääsivät karkuun. Mannen viimeisen rastin ajourien tarkkailu kannatti, sillä kärki ajautui 200 metriä sivuun ja näin Manne kuittasi kärkisijan ja juoksi rinta rottingilla vaihtoon huutaen ohjeen "varo ykköstä" seuraavalle viestittäjälle.

II osuus:

Toiseksiviimeiselle mennessä letka kurvaa viereiselle kumpareelle ja pääsen oikaisemaan osan edelle. Loppuviitoituksella kuulen, että EuVe vaihtaa kolmantena ja välissä on vielä parikaveria, eli vaihtosijoitus on kuudes.

Hauho ja Yny ovat minuutin karussa. Kun saan ojennettua ankkurille kartan istun minuutin väsyneenä maassa ja pohdiskelen, että joutuipa Tepi kovaan paikkaan Helinin ja Partasen kyytiin.

III osuus

Viimeiseen mäkeen noustessa Tepi katsoo taakseen ja toteaa, että muut eivät ole aivan tuntumassa ja mitalin kiilto alkaa kiilua silmissä. Onko kysymyksessä pronssi vai hopea, sitä ei Tepi tiedä. Viimeiset neljä rastia parivaljakko ottaa varmistellen. Partanen syöksyy toiseksi viimeiseltä ensimmäisenä kohden viimeistä rastia, mutta tekee virheen ja ajautuu sivulle. Manne on antanut Tepille tarkat ajo-ohjeet kuinka viimeinen rasti otetaan ja Tepi hyödyntää ne ja tulee ensin viitoitukselle tietämättä kuitenkaan vielä sijoitusta. Lopun varmistelu on aiheuttanut sen, että loppuviitoituksella on tungosta kun parivaljakko on ajettu lähes kiinni.

Maalialueella kolme silmäparia seuraa tiiviisti metsän reunaa viimeisen rastin suunnalla. Hauhon maaliintulosta on kulunut neljä minuuttia ja Manne on näkevinään rastin vieressä liikettä. Samassa loppuviitoitusta ryntää ensimmäisenä Tepi ja Larion Heikillä riittää ihmettelemistä kun kaksi hidasta Hämäläistä ryntää loppusuoran varteen hurjasti huutaen. Tepille selviää mitalin väri vasta näistä huudoista, koska kuulutus ei ehdi huimaan vauhtiin mukaan. Loppusuoralla on tuulettamisen paikka ja tuulettaminen jatkuu maalin jälkeenkin varsaleirissä.

Palkintopallilla kolme rastivarsaa loistaa kilvan Mustavaaran takaa paistavan auringon kanssa. Harvat ymmärtävät tämän mitalin merkitystä kolmikolle, niin monta vuotta sitä on jahdattu ja nyt se lopulta on kädessä. Harmonikkafanfaarin soidessa pohdiskelen, kumpikohan on mahtavampi tunne, Jukolan Hiidenkivi Paimiossa vai SM-palkintopalli Mustavaaralla. Pohdiskelu katkeaa kesken, mutta molemmat tuntuvat tosi makealta. Tätä makeaa täytyy saada lisää.

Viestiliigakatsaus

SM-viesti Pudasjärvi

SM-viestit suunnistettiin pohjoisempana kuin on lähimenneisyydessä ollut tapana. Itse en muista näin "kaukana" SM-viestejä ennen suunnistetun. Matkaa etelän seuroille kertyi useita satoja kilometrejä.

Pitkä matka näkyi osanottajamäärässä, mutta onneksi ei laadussa. Kaikki huippujoukkueet oli parhaalla saatavissa olevalla kalustolla liikkeellä, mikä näkyi viestijoukkueiden tasaväkisyytenä. Matkaan uskaltautui runsaat 80 joukkuetta. Hyväksytysti maaliin suoriutui 67 joukkuetta.

SM-viesti kuului luonnollisesti viestiliigaan ja pisteet oli korotettuja. Rastivarsat lähti hakemaan lisää liigapisteitä yhdellä joukkueella. Joten joukkue pakkasi rinkkansa ja nousi linja-autoon yhdessä muiden Lahden suunnistusalueelta SM-kisoihin matkaavien kanssa. Pitkää matkaa lyhennettiin katselemalla Mr Beanin seikkailuja tv:stä ja ...pelaamalla Tuppea.

Pudasjärvelle saavuttiin perjantai-iltana ja majoituttiin vajaan puolen poronkuseman päähän Suomen eteläisimmästä tunturista Iso-Syötteestä. Viesti suunnistettiin vasta sunnuntaina, joten Rastivarsojen viestinelikko vietti lauantain seuraten SM-päiväsuunnistuskilpailuja Taivalkoskella. Kannustettiin oman seuran, alueen ja vähän muitakin suunnistajia tekemällä aaltoliikettä viitoituksen varressa, mutta Urheiluruutuun ei päästy kuin vilaukselta.

Vihdoin koitti sunnuntai ja päästiin asiaan. SM-viesti oli järjestetty yleisöystävälliseksi. Joukkueet nähtiin jo ennen viimeistä rastia ja kahdella lyhyellä väliosuudella oli puolimatkassa kartanvaihto. Joten olosuhteet olivat säätä myöten kunnossa (aurinko paistoi ja lämpöä riitti).

Rastivarsojen viestikokoonpano oli seuraava: Harri, Hannu, Jari ja Esa. Tavoite parantaa edellisen vuoden "sijoitusta". Viimevuotinen sijoitus oli niin vaatimaton, että siitä oli yksimielinen epäselvyys. Matkaan kuitenkin päästiin ja Harri kirmaisi metsään yhdessä 80 kilpakumppanin kanssa. Matkaa ekalla pätkällä oli vajaa kymppi. Rata ei kuitenkaan auttanut pihkaniskoja saamaan eroja toisiinsa, vaan metsästä tultiin kuin köyhän talon porsaat. Hajonnat tekivät selvät letkat, jotka sitten tulivat metsästä kukin omalla vuorollaan.
Harrilla oli loppumatkalla ulkokaarre, mikä tiputti hieman sijoitusta. Vaihtoon Harri juoksi sijalla 20., kolme minuuttia kärjestä. Alku oli hyvä.

Hanskilla vaikeaa

Kolmannelle pikataipaleelle lähti Jalle. Jallellakaan ei ollut Hanskin tapaan mikään hyvä päivä. Jalle tumpuloi ykköstä (radan helpoin rasti) pari minuuttia ja kaiken kukkuraksi turbo yski pahasti. Ero kärkeen venyi jo varttituntiin eli reilut neljä minuuttia turpaan, mutta sijoitus nousi yhdellätoista. Joten Esa ampaisi metsään sijalla 28. Esan nastari nousi kevyesti ja miehiä alkoi tulla selkä edellä vastaan todella tiuhaan. Väliaikarastille mennessä Esa oli nostanut Rastivarsat 15 parhaan joukkoon. Maalipaikalla tunnelma kohosi kun tajuttiin olevan mahdollisuuksia plaketille. Erään huippujoukkueen hylkäys viimeisellä osuudella "nosti" sijoitusta pykälällä, joten sijoittuminen kymmenen sakkiin oli lähellä.

Plaketit oli jaossa...

Niin, ja mitä sitten! Kokonaisuutena viesti meni oman tasomme mukaisesti, eikä sijoitus olisi luultavasti ainakaan noussut vaikka asioita olisi tehty toisin. Ensi vuonna kymmenen joukkoonko?

Tuloksia:
H21: 1) Helsingin Suunnistajat 1 3.13.22 2) Kalevan Rasti 1) 3.14.29 3) Eräpirkat 3.14.40 4) Angelniemen Ankkuri 1 3.14.47 5) Oulun Tarmo 1 3.14.55 6) Suunta 101 3.17.36 7) Hämeenlinnan Suunnistajat 3.17.43 8) Vehkalahden Veikot 1 3.18.15 9) Lynx 1 3.19.56 10) Ylikiimingin Nuijamiehet 3.20.08 11) Rajamäen Rykmentti 2 3.20.10 12) RastiVarsat 3.20.16
D21: 1) Pargas IF 2.35.41 2) Rastikarhut 2.36.15 3) Liedon Parma 1 2.36.28 12) Lahden Suunnistajat 2.58.33

Viestiliigakatsaus, part 2

Hämeen Rastiviesti

Tämänvuotinen Hämeen Rastiviesti suunnistettiin viime vuoden SM-viesti kartalla ja "radoilla".

Kilpailun radoista kuului ajoittain melko kirpeitä kannanottoja, eikä syyttä. Radat kun olivat osittain samat kuin viimevuonna, jopa rastien koodinumerot olivat pysyneet samoina.
Tällainen käytös ei kuulu ammattitaitoiselle ratamestarille, sillä maasto olisi mahdollistanut uusienkin ratojen laatimisen. Kyllä kierrätykselläkin on rajansa ja kaiken lisäksi maasto kärsi enemmän kun kahtena vuonna peräkkäin tallattiin samoja polkuja. Nähtäväksi jää suunnistetaanko ensi vuonna nämä samat hyviksi todetut radat kolmannen kerran. Toivottavasti ei ainakaan viestiliigan merkeissä.
Ratamestariryhmä oli myös muistanut peukalokompanssin käyttäjää niittaamalla karttaan ferromagneettisesta materiaalista valmistettuja niittejä.

Kisassa oli mukana jälleen kerran suuri määrä kovia joukkueita, myös Rastivarsat ja oikein kahdella nelikolla. Ykkösessä Esa, Tuukka, Jari ja ankkurina Harri. Kakkosen kokoonpano oli Jussi, Hannu, Make ja Tepi.

Ekalla osuudella Esa oli vielä viimeisellä väliaikarastilla kolmen joukossa, mutta loppu ei tullut tuubiin. Jussi käytti tilaisuutta hyväkseen ja kuittasi Esan ohi. Jussi tuli vaihtoon sijalla 23. ja Esa puolitoista minuuttia myöhemmin sijalla 37.
Toisella osuudella Tuukka yritti parantaa ykkösjoukkueen sijoitusta ja ottaa RaVa II:sta kiinni, mutta kakkosjoukkueen viestinviejä eli Hanski eteni niin vakuuttavaa vauhtia, että Tuukka ei voinut kuin todeta olleensa huonompi. Hanski pyyhälsi vaihtoon kahdentenatoista ja Tuukka sijalla 40. Hanski tykitti Rastivarsoista parhaan osuusajan (44.15). Tuukka otti Hanskilta turpaan yli kuusi minuuttia.

Ei hyvältä näytä!

Kakkosjoukkueen ankkurina suunnisti Tepi ja ykkösen viimeiselle pätkälle lähti Harri. Harrilla oli neljän minuutin takamatka Tepiin nähden ja kärkeen noin kaksitoista. Kumpikaan ankkuri ei onnistunut, joten sijoitukset heikkenivät ja ero kärkeen lähes tuplaantui. Tepi ankkuroi kakkosjoukkueen sijalle 24. ja Harri ykkösen sijalle 30. eli kumpikin tiimi pinnisti pisteille.
Kokonaisuudessa kakkosjoukkue suunnisti tasonsa mukaisen kisan, MUTTA YKKÖSJOUKKUEEN SUUNNISTAJAT OLIVAT VÄHÄN HE..TIN LAPASIA. Kyllä hävettää mennä ottamaan kakkosjoukkueelta turpaan ja vielä suuren yleisön silmien alla. Toivottavasti tästä piristävästä tapauksesta ei tule perinne.

Tuloksia:
H21: 1) Anttolan Urheilijat 2) Suunta 101 3) Helsingin Suunnistajat ... 24) Rastivarsat 2 ... 30) Rastivarsat 1

Viestiliigakatsaus, part 3

Silja Finnish liigafinaali

Helsingin Suunnistajien hidasta tulospalvelua on jo niin monessa lehdessä haukuttu, että en viitsi enää mokomaan ottaa kantaa. Kisoissa käytettiin lukuisissa kuntosuunnistuksissa hyväksihavaittua maastonosaa, jossa allekirjoittanutkin on käynyt suunnistamassa parin vuoden aikana kymmenkunta kertaa (saati sitten paikkakuntalaiset). Kimmo Liljeström oli laatinut radat kuitenkin vaativiksi ja kilpailuvauhdissa vain muutamassa kohdassa maasto tuntui ns. "tutulta".

Yhteislähtökilpailun pisteet jaettiin CUP-periaatteella sijoitusten perusteella ja parhaiten varsoista metsästä selvisivät Tuukka, kakkosen Harri ja Esa. Joka radalla pisteitä joukkueelle toi 30 parasta suunnistajaa.
Varsoille kisa oli VL-viesteistä toinen, jossa kaksi joukkuetta rappasi pisteille.

TULOKSIA:
Rata A: 1) Esa Nikkanen KouRa 49.45, 19) Hannu Laiho 53.26 40) Jorma Hämäläinen 64.00
Rata B: 1) Mikael Boström Lynx 49.05, 7) Tuukka Tuomala 51.31, 39) Niko Pulkkinen 65.24
Rata C: 1) Mikael Donner OK77 49.15, 8) Harri Koski 51.26, 31) Jussi Pohjola 55.51
Rata D: 1) Jukka Pohjonen IkNV 50.07, 16) Teuvo Laatunen 53.02, 21) Olli Hyyppä 53.52
Rata E: 1) Teuvo Heimonen OuTa 50.06, 10) Esa Orava 52.32, 22) Markku Hämäläinen 54.37
YHTEISTULOS: 1) RR 130 pist., 2) OK77 117 p. 3) Delta 106 p., 15) RaVa I (HL, TT, JP, TL, EO) 72 p., 27) RaVa II (JH, NP, HK, MH, OH) 42 p.
Rastivarsat sijoittui liigassa sijalle 15.

RASTIVÄLIN HAASTENURKKA

Ratamestarikoulutus Suomessa

Suomen Suunnistusliitto on kehittänyt suomeen ratamestari-koulutusjärjestelmän, jossa liitto kouluttaa alueille ratamestarikouluttajia, jotka taas kouluttavat alueiden sisällä alueen ratamestareita. Järjestelmää on ollut kehittämässä mm. kenttäpäällikkö Raimo Laitinen ja karttavalvoja Jorma Ake. Järjestelmä on kolmivaiheinen: ratamestarikurssi, ratamestarikoulu ja ratamestariseminaari sekä viiden vuoden välein tapahtuva jatkokoulutus.

Ratamestarikurssi

Ratamestarikoulu

Kouluttajana toimii liiton kouluttama ratamestarikouluttaja. Kun koulu on käyty täytetään ratamestariesityskaavake ns. II-luokan kortin hakemista varten. Seuran puheenjohtaja tai vastaava allekirjoittaa hakuesityksen, jonka jälkeen se lähetetään alueen käsiteltäväksi. Alue käsittelee esityksen ja joko hyväksyy tai hylkää sen. Hyväksytyt esitykset lähetetään Suomen Suunnistusliiton edelleen käsiteltäväksi ja liitto taas hyväksyy esityksen tai lähettää sen "bumerangina" takaisin aluelle.

Ratamestariseminaari

Jatkokoulutus

RaVa:n täysosuma SM-yössä

SM-kisoihin valmistautuminen alkoi minun kohdallani aluemestaruuskisoista, jotka järjestettiin Mäntsälässä, jossa maaston vaativuus yllätti monet. Kisan aikana tuli tehtyä yksi isompi virhe (noin 3 minuuttia) ja useita pieniä virheitä (30 sek sekä minuutti). Niissä kisoissa tuli taas muistutus siitä, että yösuunnistuksessa täytyy olla koko ajan täysin selvillä mitä tekee ja miten.

Aluemestaruuskisoissa järjestys oli: 1) Jorma Hämäläinen 2) Teuvo Laatunen 3) Heikki Vestola 4) Markku Hämäläinen. Tämän kisan jälkeen kävin, muiden harjoitusten lisäksi, kaksi kertaa lampun kanssa metsässä hajoittelemassa yösuunnistuksen perusasioita (suunta, matkan mittaus ja varmojen pisteiden kautta rastille)
Pientä ylimääräistä jännitystä aiheutti se, että joka kerta SM-yössä sijoitus (kuusi kertaa) oli parantunut: viimeksi 7., vielkö löytyisi jatkoa sarjaan?

Itse kilpailuun lähdimme Majakalta, jossa ihmetystä aiheutti "mit ihmeen keltaisia nauhoja auton antennissa oli", joten laitoimme Primeran antenniin nauhan, mutta tarjolla ei ollut kuin punaista. Matka kilpailupaikalle sujui mukavasti mm. "viittä minuuttia pohtien".
Esilähdössä meinasi tulla sekasotku, sillä muutkin lähtijät olivat kynnyksen takia siellä samaan aikaan, mutta ehdin lähtöpaikalle ajoissa.

Ykköselle suoraan suunnalla kuvionrajasta ja ojasta kiinni mäkeen peilaten rastille. Kakkoselle polkuja hyväksi käyttäen vasemmalta tielle, rasti on vaativa. Loppumatka rastille teiden risteyksestä suunnalla, oikealta isomman kumpareen kautta. Kolmoselle meinasin lähteä suoraan, mutta muutin suunnitelmaa, koska rastipiste oli todella vaikean näköinen. Pudotin alas lammen rantaan, suonotkosta ylös mäelle, jossa rasti jyrkännekumpareen päässä (mäen päällä oli lukematon määrä kumarpeita ja jyrkänteitä). Olin tulossa suoraan rastille, mutta tässä vaiheessa iski pieni uskon puute ja kävin tarkistamassa pohjoisempaa muutaman jyrkänteen ennenkuin sytytti missä ollaan.
Seuraavan rastivälin valitsin suoraan menevän reitin ja ennen rastia olevasta kuvionrajasta kiinni ja siitä suuntamatkayhdistelmllä rastille, mutta yllätys, kun matka tulee täyteen ei olekaan jyrkännettä, vain pusikkoa. Kierrän vähän oikealle ja sitten vasemmalle. Ei löydy, käsijarru päälle, tarkempi kartan tutkiminen ja silloin selvisi, mitä tehdä tässä tilanteessa tehdään. Ei muuta kuin alas lammen rantaan ja sieltä varman pisteen kautta rastille, joka löytyi hyvin tätä kautta.

Tällä rastilla tuli kisan suurin virhe. Myös muilla kilpailijoilla oli tällä rastilla vaikeuksia, osa kävi kokonaan väärässä mäessä. Viitosrastille kiersin lammen oikealta puolen polkua ja tietä pitkin. Tällä välillä tein suunnitelmat loppumatkan rasteille. Kuusi minuuttia edellä lähtenyt kaveri jätti tiellä juoksemalla 50 metriä, mutta minulla oli valmiit reitinvalinnat eteen päin.
Viitosrasti löytyi hyvin. Seuraavalle rastille suunnitelma oli selvä. Vasemmalle rastin takana olevalle tielle suunnalla ja sieltä takakautta rastille, josta rastinotto oli helppo. Tämä reitinvalinta oli omasta mielestäni YLIVOIMAISESTI kisan ja rastivälin paras minun osaltani. Seiskalle tietä pitkin alas pellon kulmaan, josta polkua ylös mkeen. Suunnitelmana oli mennä rastille vihreän oikealta puolen, mutta lähtevää polkua ei osunut kohdalle, joten kiersin oikealta mäen päälle ja sieltä rastille.

Kasille tielle, jota sivuttain n. 200 metriä, suunta suoraan etelään ja leimaus. Tämä väli meni pahemmin varmistelematta muuta. Mikä tärkeintä, rasti löytyi hyvin. Ysille suunta suoraan etelään. Tarkoitus oli kiertää kaksi mäen päätä ja sen jälkeen mäen sivua rastille, mutta ensimmäisen mäen jälkeen tuli käännettyä liikaa oikealle ja jouduin nousemaan toisen mäen turhaan ylös. Mäen sivua ojalle, rastille tarkasti ojan päästä, mäen yli suppaan, matka täysi, pysähdys, ei näy suppaa, mitä nyt? Onneksi järki leikkaa ja katson rastimääritteitä. Sieltä se selitys löytyy. Piste olikin kumpare, joka löytyi 50 metriä oikealta kun tiesi mitä etsii.

Kympille lammen ohi polulle, suon päästä mäelle ja siitä notkoon. Loppurastit, suunta, matka ja maaliin. Maalissa vilkaisin ranteeseen, jotta olisin nähnyt ajan, mutta voi p....e, sykemittaria ei näy misään. Se on pudonnut matkalle. Kysäisen maalissa kelloa ja lasken ajan 1,26 risat.
-Ajattelen: tällä ajalla ei ole mitään asiaa kymmenen sakkiin. Käyn vaihtamassa kuivemmat vaatteet päälle ja menen katsomaan tulostaululle tilannetta. Yllätys! Menin keulaan. Kellon katoaminen harmittaa edelleen, mutta Make on tulossa malliin ja lähden seuraamaan tilannetta. Sieltähän tulla porhaltavat Viilo ja Markku peräkkäin. Viilo menee keulaan, minä kakkosena, Make kolmanneksi. Kilpailu on puolessa välissä. Jäämme odottamaan, miten paljon Jorkka ja muut loppupään lähtijät muuttavat tilannetta.

Odottelemme Jorkkaa 1.26 täyttyy, ei näy. Kuluu vielä noin viisi minuuttia ja siltä hän tulla porhaltaa maaliin. Toteaa matkan menneen muuten hyvin, mutta vauhti ei riittänyt niin pitkään kisaan. Odottelemme tulostaulun luona miksi tilanne muuttuu. Edelle menijöitä ei vain löydy.
Tilanne jää Lahden alueen ja etenkin RaVa:n osalta loistavaksi; kaikki neljä kahdeksan joukossa. Ensivuodeksi jäi vielä parantamisen varaa, ja mikä parasta kellokin löytyi.

MAKEN VALMENNUSPALSTA

Yhteenveto menneestä valmennuksellisesta kaudesta on helppo tehdä. Eteenpäin on menty. Nuorisotoiminnan herätysliike oravapolkuineen, nuortenjukoloineen, edustustiimin viestiliigan näkymiset sekä "ikäkausiurheilijoiden" SM-menestykset osoittivat, ettei tehty työ ole ollut turhaa. KIITOKSET jokaiselle seuran jäsenelle, HYVÄ ME !
On kuitenkin muistettava: mitään ei ole vielä voitettu, kovaa ja ahkeraa itsensä altiiksi laittamista vaaditaan. Oikotietä menestykseen ei ole eikä tule ilmaiseksi eikä vahingossa. YRITTÄNYTTÄ EI LAITETA!

Valmennuslinja jatkuu entisin raamein, Nuorten Jukola-teamiin panostetaan enemmän niin kuin myös A-ryhmän (n.5 hlöä) leirittämiseen. Henkilökohtaisen taidon harjoittaminen otetaan teemaksi. Sopimusmalli ja bonus-järjestelmä pysyy muutamaa pistesäätöä lukuunottamatta ennallaan (ks. Rastiväli 1/95; tarkennukset seuraavassa lehdessä).

Vastuuhenkilöt jatkavat:
-Ravarinki = edustusryhmä (n.20 hlöä tukihenkilöineen) / M. Hämäläinen
-Nuorten Jukola team/Jussi Pohjola + Jorma Reitti
-Ikäihmiset/S-P Vennelä

Tämä palsta tarjoaa jatkossa suunnistustaidon kehittämiseen satsaavia vinkkejä...

Kartat talteen

Oman ajan lisäksi voit laskea km/keskiaikasi ja vertailla sitä eri maastojen kulkunopeuksiin. On kiva huomata oman vauhdin vaihtelevuus maastoissa ainakin myöhemmällä iällä. Muutamia lisäkommentteja voit kirjata kartan reunaan tai taakse esim. olotilasta, poikkeavuuksista tai fiiliksestä, jotka ovat vaikuttaneet omaan suoritukseesi. Mielellään positiivisia ajatuksia, jotka poikivat ja jäävät hyvästä suorituksesta muistitasolle paremmin mieleen.

Kilpailuanalyysi

Yhteenveto pääkilpailuista

Talvikaudella myös taitoa

Tiina Aalto, Petri Juurinen ja Juha Vähämartti kuntorastien kärjessä

Kuluneen kesän kuntorastien tuloslaskennassa esiintyi jonkin verran tiedonkulun katkoksia ja pistekilpailu eteni pääasiassa "sammutetuin lyhdyin" julkisuudelta salassa. Hellittämättömän tutkivan journalismin (+ A.Kyöstilän ja H.Pitkäsen laskutoimitusten) ansiosta Rastiväli voi lopulta ylpeänä esittää Kuntorastien pistekilpailun tulokset. Radoittain ykkösiksi suunnistivat Tiina Aalto (C-rata), Petri Juurinen (D-rata) ja Juha Vähämartti (E-rata).

Ahkerin kuntorasteilija tänä kesänä oli ainoana kaikki 23 kertaa mukana ollut Keijo Kylliäinen. Keijon lisäksi 17 muuta kuntoilijaa ylsi mitalinarvoiseen suoritukseen eli vähintään 15 osallistumiskertaan. Kuntorasteille osallistui kauden mittaan 249 suunnistajaa ja käyntikertoja kertyi kaiken kaikkiaan 955 (-94 n. 1.200!) + ratamestarien panos.

Seuraavassa TOP10 radoittain. Pisteet on laskettu 12 parhaan sijoituksen mukaan. Täydelliset tuloslistat löytyvät mm. päätoimittajalta sekä Pitkäsen Kirstiltä ja Heikiltä.

C-RATA: 1) Tiina Aalto 89 pist. 2) Heli Nykopp 66 (11 käyntikertaa) 3) Esa Heinonen 65 (10) 4) Jouni Nykopp 58 5) Jorma J. Hämäläinen 45 (9) 6) Usko Saarinen 44 (6) 7) Anneli Laine 43 (9) 8) Pirjo Mäkinen 39 (10) 9) Kauko Knuuttila 38 10) Anni Suomela (9) ja Matti Toivonen (5) 28. C-radalla kaiken kaikkiaan 43 osallistujaa.
D-RATA: 1) Petri Juurinen 156 pist. 2) Heikki Veijalainen 146 3) Tommi Salo 134 4) Jussi Kilpinen 130 5) Keijo Kylliäinen 127 6) Jouko Halso 123 7) Taisto Siira 106 8) Tapio Kiviniemi 105 9) Tapio Miettinen 96 (8) 10) Sakari Kuisma 84. D-radalla 96 osallistujaa.
E-RATA:1) Juha Vähämartti 157 pist. 2) Heikki Pitkänen 124 3) Simo-Pekka Vennelä 94 (6) 4) Teuvo Lehtinen 92 (9) 5) Lauri Suomela 86 (11) 6) Erkki Kilpinen 81 7) Jouni Tourunen 80 (8) 8) Pekka Raunio 76 (8) 9) Risto Orava 74 10) Veli-Matti Onnela (10) ja Juha Suomela (6) 70. E-radalla 91 osallistujaa.
F-RATA juostiin kesän mittaan 5 kertaa joista 3 parasta tulosta huomioiden viiden kärki on seuraava: 1) Heikki Pitkänen 33 pist. 2) Juha Vähämartti 29 3) Jouni Mattila 26 4) Pentti Rautavuo 24 (2) 5) Teuvo Lehtinen 22. F-radalla 30 osallistujaa.

Näin tällä kaudella, Kuntorasteilla tapaamme taas huhtikuussa-96 - ehkä jotain uuttakin on luvassa?

RaVa 61. Smoolannissa

RaVa parantaa hitaasti ennätystään SmŒlandskavlenissa. Kolme vuotta sitten sadan houkossa ensimmäistä kertaa - 81. ja seuraavana vuonna 80. Viimevuotisen "oharin" eli viestin passaamisen jälkeen oli jälleen vuorossa uusi mahdollisuus sijan hinaamiselle lähemmäs kärkeä.
Seuraavassa kisan kulkua Rengly-tulostusten mukaan analysoituna.

Viestin avasi yö-SM:ssa kunnostautunut Make, joka muutaman pummin rasittamana juoksi radallaan sijalle 140. Aikaa vierähti 1.14.36 kun nopeimmin radan selvitti viestin tulevan voittajajoukkueen IFK Lidingön Fredrik Löwekren ajassa 58.43.

Toiselle hajontaosuudelle polkaisi Tuukka ja bongattuaan yhden mega-pummin matkalla saapui kisakeskuksen lamppujen loisteeseen ollen radallaan 77. nopein. Aikaa kului 1.10.03 (nopein IKHP:n Johan Ivarsson 59.36)
Yhteistuloksissa yön jälkeen (kaksi ensimmäistä olivat siis henkilökohtaisia osuuksia) RaVa porskutti sijalla 95.

Harri lähti tavoittelemaan kärkeä kiinni jälleen vanhaan malliin ja tekikin sen vauhdilla. Ero kärkeen kutistui kolmella minuutilla ja sijat nousivat lupaavasti jo 66:een. Harrilla kului aikaa 50.03 (nopein Jarmo Reiman 45.54). Matkalla Harri tykitti myös yhden rastivälivoiton ja nappasi hyvän osuussijan (29.).

Jussi lähti rinta kaarella neljännelle osuudelle, mutta joutui palaamaan metsästä hieman matalammalla profiililla (ryhti oli jäänyt todistettavasti matkalle). Sijoitus osuudella 130. ja aikaa kului 76.09 (nopein Odin Tellesbö, Nydalens SK 61.24). Sijoitus kuitenkin edelleen kohtuullisesti 83.
Esa ankkuroi viestin loppusijalle 61. puhtaasti sujuneen suunnistuksen jälkeen ajalla 78.15 (nopein Janne Salmi, TuS 72.42). Osuussija 26.

Ensimmäinen pohjoismaisen viestiliigan osakisa toi siis pistepussin pohjalle jo jotain - keväällä lisää!

VIERASKYNÄ

Jos metsään haluat mennä nyt...

Suunnistuskilpailun järjestäminen on työlästä puuhaa, se tiedetään. Siitä huolimatta tuon yhden lisähuomiota (työtä, vaivaa) vaativan seikan ratamestarin työkalupakkiin. EU-ajan maatalous rassaa viljelijän hermoja lisääntyneenä paperisotana ja vähentyneinä ansioina. Valtiovallan suunnitelmiin kuuluu myös yksityistieavustusten lopettaminen. Tien hoito ja ylläpito jää yksin tietä käyttävien kustannettavaksi. Tällöin muita tien käyttäjiä tullaan tarkastelamaan "sillä silmällä".

Myös suunnistajat kuuluvat ulkopuolisiin harrastajaryhmiin metsään mennessään. Pitkällä aikavälillä tarkastellessa n. 1/2 miljoonan markan puuttuminen (valtion yksityistieavustus Orimattilaan vuosittain) teiden kunnossapidosta vaikuttaa tiestön kuntoon ja tuo todennäköisesti ajokieltomerkit teiden alkupäähän.

Rahan puutetta suunnistajat eivät voi korvata, mutta ystävällinen luvan kysyminen tiekunnalta tai tieoikeuden haltijalta pitää kuulua pienimpienkin harjoituskisojen järjestäjän tehtäväkuvaan.
Orimattilassa ei "muistini mukaan" ole tähän mennessä ollut ongelmia suunnistusalueiden haltijoiden kanssa yhteisen harrastuskentän käytön kanssa.

Pidetään asia mielessä ja otetaan yhteyttä maanomistajiin: keskustellaan kisaan liittyvistä asioista, kysytään mahdollisista radan laadintaan vaikuttavista "kielletyistä alueista" (taimikot, rauhoitetut kohteet, pihapiiri yms.), annetaan suunnistuskartta alueesta (mikäli mahdollista tai toimitetaan jälkikäteen) ja kysytään "nöyrästi" lupaa alueen käyttämiseen.

Jokamiehen oikeus sallii maastossa liikkumisen, mutta maastoon mennään yksityisalueiden kautta ja pienikin tapahtuma jättää aina jälkensä. Reilun pelin hengessä, maanomistajan tietäessä tapahtumasta, tietämättömyyden aiheuttamat ristiriitatilanteet varmasti vältetään.
Otetaan vastuu myös mahdollisesti aiheutuneista vahingoista, se mahdollistaa myös tulevat tapahtumat alueella.
Mennään reilusti metsään!

Hannu Jokinen tekee comebackin

Mäntän seudun Eräpirkoista Rastivarsoihin 90-luvun taitteessa vaihtanut Hannu Jokinen (30) lähti takaisin kasvattajaseuraansa parin vuoden varsaedustamisen jälkeen. Nyt mieli on taas muuttunut ja kilpailupaidan selässä lukee tulevalla kaudella jälleen Rastivarsat.

Hannu on yksityisyrittäjä (myy talomarkkinoita vallitsevan Kastellin talopaketteja) ja työ ajaakin ajankäytössä harrastusten edelle. Tavoitteet ovat AM-tasolla ja lähikansallisissa, mutta vakaa aikomus on yrittää myös tiomilakymmenikköön mukaan.
- Vanhasta seurasta ajoi pois pitkät matkat piirinmestaruuskisoihin ja jälkikasvun (tytär 6 v.) aloittaessa mahdollisesti rastireitillä lähiaikoina, tuntui Rastivarsat olevan parempi ratkaisu, kertoo Hannu.

RISTON TALKOOPALSTA

Oi kuusipuu, oi kuusipuu...

Meidän tulee taas virittäytyä, näin joulun lähetessä, asianmukaiseen tunnelmaan. Antamisen ilo tulee pitää mielessä ja heikompiosaisia muistakaamme. Käytännössä tuo edellinen johdanto ei kuitenkaan koske kovaa joulukuusibisnestä, sillä siinä pätevät liike-elämän kovat realiteetit. Jos joku ei vielä tiedä, mitä tekisi viikonloppuisin ennen joulua niin ottakoon yhteyttä allekirjoittaneeseen, niin eiköhän aina joku tekosyy keksitä millä luistetaan viikkosiivouksista ym. vähemmän hauskoista karkeloista. No ei sentään, emmehän me mitään raukkiksia ole, kotityöt pitää olla tietysti ensin tehtynä. Joulukuusiprojektin tavoitteet on kuitenkin asetettu niin korkealle, että jokainen myyntivihje ja apu on jälleen kullan arvoisia, älä siis arkaile kertoa niistä.

Seuran pikkujoulukokouksessa viimeistellään srategiat ja valmistaudutaan varsinaiseen myyntitykitykseen - olethan mukana tekemässä historiaa.
MOTTO: eihän meistä kukaan ole täydellinen, emme siis voi täysin epäonnistuakaan. Ja eihän kuusella ja katajalla niin kovin suurta eroa loppujen lopuksi olekaan. DON´T WORRY, BE READY!

Tuomarineuvosto kokoontui Kolilla

Ovet painautuivat kiinni. Linja-auto nytkähti liikkeelle minuuttia vaille määräajan. Lähdimme viettämään Jymyn hiihtojaoston ja Rastivarsojen nuorisovaliokunnan järjestämää viikonloppua (6.-8.10.) Kolille.

Matka kohti määränpäätä sujui rattoisasti. Lapset ja nuoret pelailivat pelejä, söivät karkkeja ja katselivat videolta piirrettyjä elokuvia. Aikuiset turisivat niitä näitä ja matkan järjestäjät viimeistelivät kuumeisesti leiriohjelmaa.
Ilta hämärtyi nopeasti ja retkeläiset alkoivat yhä enemmän kuljeskella paikasta toiseen kuluttaakseen aikaansa, sillä matka Orimattilasta Kolille kesti kokonaiset kuusi tuntia. Välillä pysähdyimme Varkaudenportissa kahvilla ja täydentämässä karkkivarastoja.

Perille saavuimme niin myöhään, että oli jouduttauduttava nukkumaan, jotta jaksaisi herätä aamulla ajoissa puuronkeittoon ja valmistautumaan päivän ohjelmaan.

Lauantai

Tätä ennen oli tuomarineuvosto ehtinyt kokoontua ensimmäisen kerran laatiakseen säännöt. Ne olivatkin perin yksinkertaiset ja kaiken kattavat. Ensimmäinen sääntö kuului: Tuomari on aina oikeassa ja toinen sääntö puolestaan: Mikäli tuomari jostain syystä on väärässä, astuu ensimmäinen sääntö välittömästi voimaan.

Itse luontopolku oli sekä hyvin toteutettu että hauska. Se sisälsi monenlaisia tehtäviä, kuten hevosen valjastamiseen ja luontoon liittyviä vaikeita kysymyksiä, käpyjen heittelyä sankoon (jos käpy pomppasi pois, sai vain puoli pistettä), saappaan ja uimaräpylän heittoa sekä punnerrusta ja puntin nostoa. Voittajaksi kuitenkin selviytyi, kun pystyi viimeisessä tehtävässä, tikanheitossa, saamaan riittävän hyvän tuloksen. Tästä huolimatta tuomarineuvosto joutui pitämään hyvin pitkän kokouksen, ennen kuin voittajat saatiin selville.

Luontopolun jälkeen oli ruokailun aika. Söimme makkarakeittoa, jossa oli hieman koviksi jääneitä perunoita. Ruokailun ja pienen lepohetken jälkeen suunnistajilla oli suunnistusharjoitus ja hiihtäjillä sauvarinneharjoitus Laivarannasta käsin. Ryhmämme kiersi Laineen Annelin johdolla muutaman kilometrin suunnistusreitin, jossa alussa oli toista kilometriä pelkkää nousua.

Reitin mielenkiintoisin kohta oli autio talo, johon tutustuminen oli lapsista hyvin jännittävää. Harjoitusten ja saunomisen jälkeen paistoimme makkaraa ja vietimme iltaa, niin lapset kuin aikuisetkin, erilaisten kilpailujen merkeissä. Kilpailut sujuivat hyvin ja voittajatkin saatiin selville tuomarineuvoston seitsemännen kokoontumisen jälkeen.

Diskon jälkeen lapset ja nuoret menivät nukkumaan (menivätkö?). Isompi väki jäi vielä joksikin aikaa vaihtamaan kuulumisia ja pohtimaan päivän tapahtumia.

Sunnuntai

Ruokailun (lihapullat, joita oli riittävästi ja jotka eivät olleet kovia) jälkeen alkoi valmistautuminen kotimatkalle. Jälleen oli edessä kuuden tunnin istuminen linja-autossa. Matkan järjestäjät kyselivät osallistujien mielipiteitä matkasta. He saivatkin runsaasti kiitosta hyvin järjestetystä retkestä. Palaute oli niin myönteistä, ettei tuomarineuvoston tarvinnut enää kokoontua.
Järjestäjille annettiin jopa lupa ryhtyä suunnittelemaan myös ensi vuoden Kolin retkeä - ja mikäli mahdollista vaikka vuorokautta pidempänä. Tämä oli hyvä reissu. Kiitos!

Myllylän ja Heinämaan ala-asteet viettivät ulkoilupäivää suunnistaen

Myllylän koululaiset polkivat 11-12.10 aurinkoisessa mutta tuulisessa syyssäässä Ämmänäyrään hiihtokeskukseen ulkoilupäivän viettoon. Luokka kerrallaan sai lyhyen infon suunnistuksesta ja maastoon tehdystä RR/TR-radasta, jonka jälkeen 1-2- luokkalaiset kiersivät RR-radan pareittain ja 3-5-luokkalaiset yksinään. Maalissa pohdittiin porukalla reitinvalintoja.

Eväiden ja nuotiomakkaran syönnin jälkeen intoa riitti vielä TR-radan kiertämiseen ryhmittäin opettajan tai ohjaajan johdolla. Palautteen mukaan niin lapset kuin opettajatkin olivat ulkoilupäivään tyytyväisiä. Rastivarsojen puolelta järjestelyistä vastasivat Markku Toivonen ja Tuukka Tuomala.
Heinämaan ala-aste vietti puolestaan suunnistuksen teema- päivää 19.9. Hämäläisen Timo opasti koululaisia RR-, TR- ja normaalisuunnistuksen perusteisiin.

Useat muutkin koulut ovat kyselleet suunnistuksen teemapäiviä, joten suunnitelmia ensi kevääksi on jo vireillä. Yhteistyötä koulujen kanssa toteutetaan myös karttaprojektin kautta. Kunnianhimoisena tavoitteena on saada jokaiseen kouluun ajan tasalla oleva opetus/pihakartta koulujen suunnistusopetuksen lisäämiseksi.
Kevään kokemusten perusteella yhteistyö koulujen kanssa on avainasemassa Oravapolkutoiminnan kehittämisessä.

H43-palsta

MENNEEN KAUDEN JÄLKEEN

Kaikissa aluemestaruuskisoissa, ehkä pitkiä lukuunottamatta, osanotto oli melko runsasta ja kirkkaampia ja himmeämpiä mitaleja tuli kasapäin. Myös pikamatkalla mitalitoivot kisailivat hyvällä menestyksellä, vaikka oma seura olikin järjestelyvastuussa.

SM-mitaleja ja luokittelupisteitä hankkivat kovakuntoiset kolmevitoset Teuvo, Markku ja Jorma. Erityisesti viestimitali useamman vuoden yrityksen jälkeen oli mannaa. Luonnollisesti myös henkilökohtaiset mitali- ja plakettisijat pitkillä matkoilla, normaalimatkalla ja yökisassa ilahduttavat meitä kaikkia. Toivon mukaan menestys kannustaa ko. henkilöitä ja meitä muita tasaisen menon taaplaajia vastaavanlaiseen menoon ensi kaudella. Vähiten parannusta edelliskauteen koettiin 43-viesteissä: Ruotsissa ylsimme samaan sijoitukseen ja Pihkakämmenessä aavistuksen verran parempaan. Olisiko menestys parempi, mikäli kisat olisivat keväällä?

Uuden kauden kynnyksellä

Jäsenkuntamme kokee vahvistuksia kun Laihon Hannu siirtyy kokeilemaan vauhtia nuorimpaan ikämiessarjaan. Samoin tekee Laitisen Matti, joka viime aikoina on kunnostautunut enemmän ratamestari- ja huoltopuolella. Sarjaa vaihtavat mm. vuosikerta 1951: Veli-Matti, Pekka ja Markku sekä 1956: Teuvo, Jorma ja Simo-Pekka.

KALENTERI 1996

Talvikaudella on tarjolla hiihto- ja latusuunnistuksen aluemestaruuskisat. Kevät sisältää perinteiset kauden avausviestit ja lähialueen kansalliset. Aluemestaruuskisat ja kansalliset ovat hyvää valmistautumista Jukolaan.

Mikäli kuntorastien E-rata tuntuu ajoittain liian lyhyeltä ja helpolta, kannattaa haasteita hakea tuttujen maastojen ulkopuolelta. Em. kisat pidetään kohtuullisen ajomatkan päässä, joten kisaan ei mene koko päivää. H43-viesti on elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Uudet jäsenet tuonevat luonnollista kilpailua paikoista. Muutenkin viimekertaisen sijoituksen parantaminen kaipaa "vähemmän puheita, enemmän tekoja".

Seuratoiminta

Palkitsemiset syyskokouksessa

Paloja

Mikä olikaan suosituin lause maanmainiolla Kolin retkellä? Tietenkin: Tuomarineuvosto kokoontuu!

Matkapalautteessa tuomarineuvosto todettiin hauskaksi ohjelmanumeroksi sinänsä. Ainoa miinus tuli tasaarvolainsäädännön täydellisestä unohtamisesta neuvoston kokoonpanossa
- ellei sitten kolmen hiihtäjän katsota vastaavan yhtä naista, vai miten päin se nyt olikaan?

Naiset osoittautuivat joka tapauksessa Kolin luontopolulla miehiä tietävämmiksi ja taitavammiksi. Siitä huolimatta naiset saivat illalla miehiltä rukkaset - tosin lämpimät talvisellaiset.

Kolin reissun bussimatkoilla viihdytti mm. Oke Kara - paremmin KaraOkena tunnettu. Vauhtiin päästiin tosin vasta paluumatkalla: mitä lähemmäs Orimattilaa tulimme, sitä innokkaammin tytöt lauloivat.

Kolilla todettua: Rastivarsapipo päässä on mukavampi hiihtää kuin suunnistaa.

Syksyn kuntorastien ja yöharjoitusten tiedottaminen Lahden Rytmiradiossa tuotti tulosta: yöspecialisti J. Hämäläinen pääsi esittelemään lajin salaisuuksia suorille radioaalloille - ilman pummeja.

P. "Kultaranne" Raunio on aloittanut koriskauden murhaavalla heittotarkkuudella.

Ripaus päivänpolitiikkaa: Mikä on tupo? Se on ajanvietteen muoto, jossa ensin sovitaan lupaukset, sitten luvataan sopimukset, sitten luvataan lupaukset ja lopulta ollaan sopimatta sopimukset, kunnes lopulta sovitaan sopimukset.
Mikään ei kuitenkaan muutu, todelliset päätökset sovitaan muualla, kun niin sovittiin ennen sopimista, sovittaessa tai sopimisen jälkeen. Ja sopimusten sopimisen jälkeen riidellään siitä, sovittiinko sopimukset ja jos niin mitä sitten. (Antti Rinkinen ESS)

SmŒlannin reissu oli toisinaan perilläolevien tahojen mukaan tällä kertaa tylsä. Edes laivalla ei sattunut kuulemma mitään merkittäviä "hyttiseikkailuja". Mitähän siellä aiemilla matkoilla oikein...?

Kosken Harri pääsi television pääutislähetyksessä esittelemään naisten varusmiespalvelun onnistumista.
Harri suoriutui haastattelusta tomerasti ja totesi naisten (mm. 2 suunnistajaa) pärjäävän hyvin Urheilukoulussa.

Ja kun ollaan julkisuudessa niin ollaan sitten kunnolla. Itsenäisyyspäivän Hesarissa edellämainittu "linssilude" pääsi jälleen julkisuuteen oikein värikuvan kanssa.
Edelleenkin kyse oli naispuolisten varusmiesten koulutuksesta.

Pitäisiköhän Rastivälin seuraavaan numeroon saada kuvareportaasi Hennalasta?

Pikkujoulu syyskokouksen päätteeksi oli onnistunut tapahtuma. Tapahtumasta poisjääneitä lukijoita kiinnostanee eniten miten ensivuonna pääsee mukaan. Siitä infoaa jatkossa ensivuoden juhlatoimikunta.
Juhlatoimikuntaan (päätehtävänä pikkujoulun 1996 järjestäminen) valittiin Jouni Wallin, Markku Toivonen, Harri Koski, Hannu Laiho ja Kalle Suomela.

Tosi suunnistaja hallitsee lajin kuin lajin. Niin myös Toivosen Make, joka puolestaan pääsi oikein Suunnistaja-lhden sivuille golf-maila kädessään.
Make oli esittelemässä varsojen OPK-toimintaa Liiton seminaarissa ja hakemassa vinkkejä uuteen kauteen.

SUUNNISTUSALUEEN PUHEENJOHTAJAN PALSTA

RETKI HIIDENPADALLE

Suunnistus on kiinnostavaa. Suunnistus on myös kuntoa kohottavaa, terveellistä ja muutenkin hyödyllistä. Paljon sellaista mitä vanhemmat haluavat lapselleen. Mutta haluaako lapsi? Onko hänellä myönteinen mielikuva ympäristöstä? Viihtyykö hän metsässä. Yksinkin taidon kartuttua? Uskaltaisiko hän luottaa omaan kykyynsä selviytyä reitistä kartan ja kompassin avulla? Mikä saa lapsen kiinnittymään tähän liikuntamuotoon? Olosuhteet ja sattumat vaikuttavat omalta osaltaan, mutta lapsuuden elämyksiä ei voi sivuuttaa, ne tekevät työtään alitajunnassa.

Oma kiinnostukseni lajiin saattaa johtua hyvin kaukaisista asioista. Muistilokeroistani pulpahti pinnalle liikuttava muistikuva: aurinkoinen kesäsunnuntai, kylän lapsia oli kymmenkunta koossa, lähdimme yhdessä metsäretkelle, katsomaan kalliopataa, jonka isäni lupasi näyttää kylän lapsille. Ensin pari kilometriä kylätietä, sitten polkua puolisen kilometriä. Saavuimme matalalle laakealle kalliolle, josta löytyikin se pata. Se oli pieni hiidenkirnu, vajaa puoli metriä halkaisijaltaan. Isä kaivoi esille taskuunsa varaamansa mukin, jolla pata äyskäröitiin tyhjäksi vedestä. Pohja oli pyöreä kuin ainakin malmipadan pohja. Tai on varmaan vieläkin. Kun vain löytyisi se lapsuuteni muisto uudelleen.

Samoilla kalliolla nimettiin myös karhun ja ketun jäljet. Karhun jäljet muodostuivat muutamista teevadin kokoisista pyörylöistä kallion pinnassa, ketun jäljet taas kananmunan kokoisista pienoishiidenkirnuista, tarkasti peräkkäin kuin ketun jäljet talvisella hangella. Muistikuvaan kuuluu myös läheisen korkean männyn latvustossa näkyvä variksenpesä. Retken tunnelman olen muistanut aina. Se oli niin täynnä myönteisyyttä.

Myönteisyyttä henki myös tämän metsän isäntä, jonka tapasin pari päivää sitten risusavottatöissä lähellä patakalliota. Olin alustavasti tutkimassa olisiko lapsuuteni metsä nyt sopivaa koululaisten suunnistukseen. Suunnistuskartan tekemistä hänen alueeltaan isäntä piti oikein hyvänä asiana. Pata on kuulema nykyisin sammaleiden peittämä eikä paikka ole tarkasti tiedossa. Kun pata löytyy, voi sen merkitä jollakin sopivalla tavalla, lupasi isäntä ja suositteli tätä tehtävää suunnistajille.

Suunnistuksen oravapolkutoiminnan tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa lapsille myönteisiä elämyksiä. Kartan ja kompassin käyttö opitaan siinä sivussa. Suomalainen metsäympäristö on niin lujasti geeneissämme, että jokainen vierailu puiden keskellä saa aikaan myönteisen tunteen sisällämme. Tätä voimaa kannattaa ammentaa niin usein kuin mahdollista. Suunnistustaito antaa uskalluksen mennä kaikenlaisiin metsiin ja ottaa siellä vastaan elämyksiä. Voidaan sanoa, että suunnistustaito tulee siirtää tuleville suomalaispolville. Se on meidän varttuneiden varsojen velvollisuus.