-MERVI SUNI
Rastivarsojen Venlat osallistuivat Siuntion Jukolaan
ennätyksellisesti kolmella joukkueella. Osin keväisten
seurasiirtojen ansiosta jalkeille saatiin yksi joukkue
viimevuotista enemmän. Tulevaisuudessa näkisin mielelläni
Venlojen joukossa ravailevan enemmän myös kuntosuunnistajia
kokemassa viestin ja Jukolan yön tunnelmaa. Jukolassa on
kaikille tilaa.
Kilpailullisesti Venlojen ykkösjoukkueelta odotimme hieman
parempaa suoritusta, vaikka 222. sija onkin seuran tähän asti
paras sijoitus. Kakkosjoukkue tarjosi ykköselle tasaisen
vastuksen sijoittuen lopulta sijalle 298. Kolmosjoukkue viestitti
itsensä reilusti viiden sadan paremmalle puolelle, sijalle 496.
Kaikkiaan 635 joukkuetta saavutti hyväksyttävästi maalilinjan.
Miesvalta alkaa horjua?
Siuntion Jukola osoitti, että Rastivarsojen naiset näkyvät
yhä paremmin suunnistuspiireissä. Vaikka varsojen
kilpailutoiminta on tähän saakka ollut (erittäin)
miesvaltaista, myös naisilla on hyvät mahdollisuudet kehittyä
suunnistajina Rastivarsoissa. Lisäksi se, että seuran
naissuunnistajat näkyvät kilpailuissa ja kuntorasteilla, voi
antaa naisille uskallusta lähteä mukaan kuntorasteille - ja
sitä kautta vaikkapa Venlojen viestiin!
Tiinan debyytti
Tiina Räty oli Venlojen viestin ensikertalaisia. 16-vuotias
Tiina juoksi kolmosjoukkueen toisen osuuden. Tiina taittoi 4.7 km
matkan aikaan 59.32 ja tuli vaihtoon sijalla 366 nostettuaan
matkalla joukkueen sijoitusta yli sadalla.
Oletko aiemmin ollut mukana Jukolan tunnelmassa?
- Rautavaaralla-96 olin mukana huoltojoukoissa, nyt ensi kertaa
juoksemassa itse.
Vastasiko kilpailu ennakko-odotuksiasi?
- En arvannut, että maastoon muodostuu niin selviä uria
suunnistajien jäljiltä, vaikka puheita niistä olin kuullutkin.
Jo toisella osuudella oli selkeät urat.
Oliko reitilläsi mielestäsi vaikeita rastipisteitä tai
reitinvalintoja?
- Ei oikeastaan. Maltoin ottaa suunnan rauhassa ja urat auttoivat
reitinvalinnoissa. Ei kannattanut lähteä kiertämään, kun
pusikoiden läpi pääsi varsin sujuvasti. Sekin auttoi, että
rastit näkyivät hyvin.
Pystyitkö käyttämään letkoja apuna?
- Letkoja ei ollut kovin paljon. Teen mieluummin omaa työtä
metsässä. Olen kuullut pelotteluja letkajuoksusta, että
silloin unohtaa helposti itse suunnistaa ja kun letka pummmaa,
olet itsekin hukassa. On parempi pitää oma suunnistus
hanskassa. Havaitsin metsässä yhden RaVan paidan, se oli
Laurilan Minna.
Mikä oli tunne loppusuoralla?
- Viimeisen rastin jälkeen matka tuntui tosi pitkältä! En
osannut ajatella vielä siinä vaiheessa oliko suoritus
onnistunut, oli vain saatava kartta Pitkäsen Kirstille.
Mikä jäi parhaiten mieleesi Jukolan yöstä?
- Lamppujonot yön pimeimpinä hetkinä ja ihmisten suuri
määrä Jukolan kylässä.
Ja ensi vuonna uudelleen?
- Toivottavasti.