Sörlandsgaloppen 1996

- Petri Tötterman

Bussi sitten saapui Lepuskin Nesteelle ja istumapaikan vallattuani totesin ettei ketään oikein tuntenut. Parin videopätkän perusteella jengillä oli sentään siedettävä maku elokuvien suhteen. Ahvenanmeren ylitys tehtiin Seawindillä Bisletin kisoja seuraten, jolloin bussikuski Petteri osoittautui asiantuntijaksi. Ruotsin läpi ajettiin kesäkelillä pysähtyen lenkki- ja lounastauolle Karlstadissa 5-dagarsin keskuspaikalla. Matin kenttälounas poisti kaikki huolet reissun ruokintapuolen osalta, nälkä ei pääsisi yllättämään! Raja ylitettiin iltapäivällä ja iltahämärissä päästiin Kristiansandiin.

Bergstölhyttanin ympäristö tuli tutuksi

Asuinpaikkamme, Sögne & Songdalen Skiklubbin seuramaja Bergstölhytta löytyi odottamattoman helposti, avaimenhaltijaa saimmekin odottaa yötämyöten kun miesparka hoiti vastuunalaista tehtävää Galopp-campingin hygieniahuollossa. Bergstölhytta sijaitsee kaupungista luoteeseen 200 metriä merenpin. Rinteet ovat täynnä kiviä ja jyrkänteitä, muuten maasto on suht hyväkulkuista ja pienpiirteistä. Viitoitettuja reittejä pitkin pääsee Kristiansandiin jalan. Alueesta on hyvät kartat ja metsästä löytyy uimarantojakin.

[logo] Neljä ensimmäistä kilpailua juostiin Kristiansandin esikaupungeissa. Kartalla oli siis polkuja ja asutusta eikä suunnistaminen ollut kovin vaativaa. Korkeuserot rasittivat kylläkin juoksuvoimia. Kaksi viimeistä osakilpailua olivat sitten norjalaisten testikisoja todella vaativassa rannikkomaastossa jossa varmasti löytyi jyvien ja pakanoiden ero. Useampi maa piti maajoukkueleiriä Galoppin yhteydessä ensi vuoden MM-kisoja ajatellen, joten valiosarjoissa oli varsin tasokas osanotto.

Galoppenissa on siis 6 osakilpailua joista ensimmäinen ja viimeinen olivat tänä vuonna pikakisoja. Neljännen kisan jälkeen oli välipäivä. Osanottajia oli vähän reilu 2 000. Yhteiskilpailussa lasketaan pisteitä siten että voittaja saa 1000 p (B-sarjoissa 750) josta sitten vähennetään piste alkavaa kolmea sekuntia kohden. Minuutin pummi on siis 20 pisteen tappio. Neljä parasta kilpailua lasketaan, joten pikamatkan kisat kannattaa juosta hyvin.

Norjalaiseen tapaan kilpailuissa on tosi kevyt organisaatio. Votklut oli tällä kertaa korvattu oikeilla suihkuilla. Klippetengenit on viety museoon ja Galoppen 96 olikin ensimmäinen Regnly -prikoilla juostu rastiviikko. Oman ratansa rastiväliajat sai ostaa seuraavana päivänä. Periaatteessa kätevä systeemi, jota tosin Jalle ei tainnut kovasti arvostaa kahden hylkäämisen jälkeen...

Joillekin tuli myös menestystä

Ensimmäisen päivän pikakisa näytti heti, että suurimmat pokaalitoiveet olivat 35-ukoilla ja H21A Kort -kuntoilijoilla. Osakilpailuvoittoja ei tullut, hyviä sijoituksia kuitenkin. Pari vesitippaa kisan alussa jäivät viikon ainoiksi. Jannen viikko loppui ikävästi nilkan hajoamiseen alkumatkasta, toivotaan että paranee hyvin. Innokkaimmat harjoittelijat hölkkäsivät kisapaikalta vaellusreittejä pitkin hyttanille tai tarttuivat kickbikea sarvista muiden tielläliikkujien huviksi. Mökin lämminvesivaraajan kapasiteetti ylitettiin ensimmäisellä yrityksellä, onneksi kelit suosivat uimarantoja.

[logo] Toinen kilpailu juostiin samasta kilpailukeskuksesta kartan paremmalla osalla normaalimatkoilla. Viimeistään nyt kävi ensikertalaisillekin selväksi mitän kartan ruskeat viivat tarkoittavat. Notkon ylitys suorinta tietä aiheuttaa helposti parin minuutin tappion. Reitinvalinnassa joutuu tutkimaan rastiväliä kauemmas sivulle kuin Suomessa. Kolmas ja neljäs kilpailu juostiin Kristiansandin pohjoislaidalla sijaitsevasta hiihtokeskuksesta. Lämpö kohosi jo hellelukemiin. Metsään oli järjestetty juomarastit lähes kaikille radoille, juotavaakin riitti ainakin alkupään lähtijölle. Ykkössijoja ei Finn Karelia -teamille vieläkään langennut. Vammoja valitettavasti sen verran että Jannen lisäksi Kalevi ja Markku joutuivat jättämään juoksut toistaiseksi vähemmälle.

Ei koko viikkoa kilpailla jaksa

Välipäivää pohjustettiin edellisenä iltana grillaamalla makkaraa nuotiolla. Torstaiaamuna innokkaimmat lähtivät muutaman tunnit vaellukselle, vähemmän innokkaat jäivät hyttanille, ja vammautuneet kylän terveysasemalle paikattaviksi. Iltapäivällä tutustuttiin Kristiansandiin, Etelä-Norjan pääkaupunkiin. Noin 50 000 asukkaan taajama meren rannalla jätti viihtyisän kuvan, keskustassa matalat talot ja kävelykatu, kalasatama ja pienvenesatama jonka aidossa laiturikapakassa sai oluen alle 40 kruunulla...

Perjantaina oli siis norjalaisten testikilpailu joten omat valiojuoksijamme joutuivat maastoon selvästi muuta porukkaa aikaisemmin. Kokki apureineen (kuljettaja, kantaja, tulkki) kävi tällä välillä täydentämässä varastojaan paikallisesta kalastuskylästä, onneksi ei halunnut turskaa. Kilpailumaaston vaativuudesta kertoo Petter Thoresenin voittoaika 11.4 km radalla 1.43, kahden tunnin alittajia ei ollut monta, ja suurin osa ulkolaisista jätti leikin kesken.

[logo] Viimeisen päivän pikakisaan lähdettiin sitten hyytynein koivin. Hannu onnistui lopulta viemään osakilpailuvoiton 35 AL -sarjassa ja toisen palkinnon yhteiskilpailusta. Jussi piti 21 AK -sarjan kärkipaikkaa pitkään hallussaan mutta joutui lopulta tyytymään kakkossijaan kuten yhteiskilpailussakin. Muita kärkisijoja ei Finn Karelialle jäänyt mutta ainakin Sibbo Vargarna Reijo Rytkölä kävi hakemassa palkinnon.

Kotimatkalle lähdettiin aikaisin sunnuntaiaamuna. Esa hylättiin Fornebun kentälle jatkamaan kohti opiskelijoiden MM-kisoja Unkariin. Käytiin katsomassa Holmenkollenin maisemat ja sitten taas pikataival Ruotsin halki. Lenkille ei jäänyt aikaa kun piti ehtiä laivalle. Seawindin laituri loisti tyhjyyttään tuntia ennen lähtöaikaa, ja hetken miettimisen jälkeen Markku keksikin sen pienen eron kesä- ja talviaikataulujen välillä. Kiireisimmät äkkiä täpötäydelle Vikingille ja loput IFK Lidingön majalle jonne päästiin yöksi. Viimeinen matkapäivä aurinkoisella Itämerellä kävi täydestä lomasta.

Hämäläisen matkatoimisto hoiti reissun kokonaisuudessaan rennosti, kuitenkin seikkailun maun säilyttäen.

Petri Tötterman, OK77
(vt. tulkki)