Rastivälin haastekirjoitus

1960-luvulla Suomen suunnistus-cupin välierässä Joutsenon Kullervoa vastaan. Vas.: Heikki Mäkelä, Erkki Lario, Pentti Larjanne, Reijo Munukka ja Heikki Lario.
Numerolappu rinnassa viisi vuosikymmentä
- Pentti Larjanne (Seijan avustuksella)
Ensimmäinen urheilumuoto, johon tutustuin, oli suunnistus vuonna 1948. Aloitus tapahtui Jymyn harjoituskilpailuissa ja opetteleminen oli hyvin hankalaa. Käytössä olivat venäläiset kartat 1:42000 (huom. harvinainen mittakaava) tai taloudellinen kartta, jossa ei ollut korkeuskäyräkuvauksia. Vuonna 1949 olin mukana neljässä kilpailussa, jotka jouduin keskeyttämään. Pääsin kuitenkin mukaan Suunnistusliiton mestaruuskilpailuihin Järvenpäähän ja sijoituin kolmanneksi. Silloin nuorten valioluokan suoritus. Samana vuonna alkoivat hiihto- ja juoksuharrastus. Olin piirin hiihtomestaruuskisojen neljäs ja maastojuoksussa sain hopeaa, samoin kuin 1000 m juoksussa.
Kirjaa harjoittelusta ei pidetty. Peruskunto tuli siihen aikaan koulumatkoista, jotka oli kuljettava jalan ja talvella hiihtäen. Koulumatkoista Järvikylästä Viljaniemeen ja takaisin kertyi vuosittain hiihtoa ehkä 1500 km ja lisäksi muu vapaa-ajan hiihtely, yhteensä noin 2000 km. Kävellen ja myöhemmin polkupyörällä liikuimme jatkuvasti, yhteismäärää tuli tuhansia kilometrejä vuodessa koko kasvuiän eli ikävuosina 7 - 15. Siinä tuli samalla tehtyä niin hyvää harjoittelua, että mistään tämän päivän opeista ei parempaa löydy. Noin 20 ikävuoteen suunnistus, hiihto ja keskimatkajuoksut olivat tasapuolisesti ohjelmassa ja menestystäkin tuli kansallisella tasolla. Esimerkkinä Jukolan viestiosuuden voitto vuonna 1953 (toisena yleisen sarjan SM-suunnistaja Erkki Aro yli neljä minuuttia hävinneenä).
Yleisurheilukausi alkaa
Sotaväen jälkeen alkoi yleisurheilukausi. Ote vanhasta päiväkirjasta vuoden 1957 kesäkuulta:
- 10 pvä, Lammin Säkiä, kansalliset 800 m, 1.57,2, sijoitus 3
- 16 pvä, Mäntsälän Urheilijat, kansalliset 800 m, 2.01,6, sijoitus 1
- 18 pvä, Heinolan Isku, kansalliset 1500 m, 4.09,0, sijoitus 1
- 23 pvä, Kärkölän Kisa-Veikot, kansalliset 1500 m, 3.56,8, sijoitus 2
ja kesäkuulta 1958:
- 1 pvä, Lahden Sampo, kansalliset 800 m, 1.58,0, sijoitus 1.
- 8 pvä, Kärkölän Kisa-Veikot, kansalliset 800 m, 1.56,8, sijoitus 2.
- 15 pvä, Mäntsälän Urheilijat, kansalliset 800 m, 1.58,0, sijoitus 3.
- 19 pvä, Riihimäen Kisko, kansalliset 800 m, 1.58,2, sijoitus 3.
- 27 pvä, Lahden Urheilijat, kansainväliset 800 m, 1.56,9, sijoitus 4.
Ennätykset: 400 m 50,2; 800 m 1.55,0; 1500 m 3.56,8; 3000 m 8.47,6; 5000 m 15.14,6; 10000 m 32.42,6 ja maraton 1975 jo 41-vuotiaana 2.41,47. Se yleisurheilusta.
Takaisin suunnistuksen ja hiihtoon
Kuusikymmenluvun alussa alkoi suunnistuskausi uudestaan. Jukolan viestejä on kertynyt yhteensä 23. Huipentumana Joutsenossa Jymyn joukkueen saavuttama kolmastoista sija, itse juoksin ankkurina. Seuraavalla vuosikymmenellä neljästi Tiomila-joukkueessa, jossa paras sijoitus joukkueella 23; silloin toiseksi paras suomalaisjoukkue. Piirin alueella olemme eräs vanhimmista joukkueista (Heikki Mäkelä, Heikki Lario, Pentti Larjanne), joka edelleen suunnistaa yhdessä. Menestystäkin on tullut mukavasti.
Sitten alkoi Finlandia-hiihto, jossa olen voinut olla mukana joka kerta. Ensimmäisien vuosien (1974-78) sijoitukset: 27-105. Nyt olen hiihtänyt Finlandian 23 kertaa eikä sijoituksista kannata puhua. Mukana oleminen on pääasia ja loppuun selviytyminen voitto. Lisäksi tutuiksi ovat tulleet monet muut pitkät hiihdot: Tervahiihto, Napapiirihiihto, Savonia-hiihto, Pirkan-hiihto ja Pogostan hiihto. Monet maratonit olen myös kiertänyt: Helsingin, Tukholman, Oslon, Paavo Nurmen, Lappeenrannan, Kokkolan, Hämeenlinnan ja Seinäjoenkin. Siinä ohessa Aulanko-juoksu ja Lidingöloppet.
Vanhan villitykset
Viidenkymmenen villityksenä alkoi Kalevan kierros, jossa lajeina ovat vuoden aikana suoritettavat 30 km pikaluistelu, 75 km hiihto, maraton, 65 km parisoutu, 115 km pyöräily ja noin 23 km suunnistus. Tapahtumat ovat eri puolilla Suomea ja olen mukana yhdeksättä vuotta. Tänä vuonna hiihtomatkana oli poikkeuksellisesti 60 km Vuokatin maastossa. Vapaan tyylin hiihtoaikani oli 3.10,40. Vuokatin mäissä oli oikeata vauhdin hurmaa. Kalevan kiertäjiä on vuosittain noin 600 ja tuttuja, samanhenkisiä harrastajia on tullut paljon. Kuudenkymmenen villitys on Sulkavan Soutu kirkkoveneellä. Olen perämiehenä päässyt mukaan yhteen maan parhaista veneistä. Orimattilaisveneen kehitys 65 km soudussa: 1994 5.17,00; 1995 4.31,00; 1996 4.15,00. Suomen venekeula vain kahdeksan minuutin päässä. On siinä ollut kuivan Orimattilan pojilla askaretta; on käyty harjoittelemassa vuokraveneillä niin Lahdessa kuin Iitissäkin. Omaa venettä ei vielä ole, mutta ehkä joskus, jos intoa ja omakustannushalua riittää.
Järjestöjyränä
Urheilun järjestötyössä olen myös saanut olla mukana, mutta se olisi juttu erikseen. Mainitsen vain Uudenmaan läänin liikuntalautakunna (8 vuotta), SVUL:n liittovaltuuston (20 vuotta), SVUL:n Lahden piirijohtokunnan (25 vuotta) ja Jymyn puheenjohtajuuden (vuodesta 1982 lähtien). Opetusministeriö on muistanut Suomen Urheilun kultaisella ansioristillä ja Lahden piiri on kutsunut kunniajäseneksi.
Tämä taitaa jo tuntua "vaarin muistokirjoitukselta", mutta menneet urheilun täyttämät vuodet ovat arvokkaina mielessä ja ovat osaltaan vaikuttaneet koko elämääni. Olen saanut hyviä ystäviä, tosi kavereita, ja ehkä sellaista joustavuutta ja kestävyyttä, jota olen tarvinnut niin työelämässä kuin muutenkin. On osattava arvostaa omia harrastuksiaan ja tavoitteitaan, jotka on asetettava oman kuntonsa mukaisesti. On osattava myös kilpailla vain itsensä kanssa. Sen olen näinä vuosikymmeninä, kun olen taivaltanut numerolappu rinnassa, oppinut.
Liikuntapaikoilla tavataan ja harrastetaan kukin edellytystemme mukaan!
Seuraavaksi haastan kirjoittamaan/kertomaan "Heinämaan hurjan", Mäkelän Heikin.
Copyright © 1996 Rastivarsat ry, Orimattila
Takaisin Rastivälin 3/1996 sisällysluetteloon tai
Rastivarsojen kotisivulle