Kansainvälisen Sotilasurheiluliiton (CISM) 24. suunnistusmestaruudet eli sotilaiden MM:t ratkottiin 7.-13.8 Pietarissa. Rastivarsojen mainetta kisoissa olivat kartuttamassa Sergei Sibelev ja Harri Koski - luonnollisesti eri joukkueita edustaen. Tämä tarina kisoista perustuu tositapahtumiin suomalaisesta näkökulmasta Harrin aistein koettuna.
Edellisvuoden Veteran World-Cupin kokemusten ja Sotilas- MM:n kansainvälisen valvojan lausuntojen perusteella katsastus suunnistettiin Taipalsaaren maastoissa, jotka muistuttavat Kannaksen maastoja.
Joukkueeseen selvisivät: Vesa Koskinen (LaJy/PorPr), Petteri Muukkonen (KeU/UrhK), Lasse Torpo (RR/KadK), Reijo Mattinen (RR/UrhK), Antti Tolonen (KR/P-KR), Mikko Hölsö (Pihkan/VaaRPsto) ja Harri Koski (RaVa/UrhK). Ensimmäistä kertaa Suomen joukkue otti mukaan myös naiset, joiden karsimiseen ei ollut varaa - pikemminkin neljännen edustajan etsimisessä meinasi valmentaja Petteri Vuoriselta keinot loppua. Joukkueeseen pääsivät: Monica Boström (Lynx/UrhK), Tiina Jukkola (RasKa/UrhK), Meri Louhisola (Lynx/SatLsto) ja Angela sten (Essu/UudPr).
Omat näyttöni riittivät niukasti vakuuttamaan valitsijat. Itselleni asetin tavoitteet joukkue-/viestikilpailuun henkilökohtaisten tavoitteiden liuettua haaveista kevään sairasteluiden myötä. Fyysinen kuntoni hyvin viritettynä riitäisi korkeintaan 10 - 20 joukkoon. Henkisesti etua olisi kokemuksesta; 8. sotilas-MM kilpailu ja 5. kilpailumatka Venäjälle.
Saavuimme Pietariin avajaisia edeltävänä päivänä majoittuen paikalliseen Kadettikouluun, jossa opetetaan viiden vuoden tutkinnon aikana "vain" urheilua kaikkine täydentävine tietoineen kuten esimerkiksi fysiologian opinnot ruumiinavauksineen. Koulussa opiskelee 750 kadettia tavoitteenaan olympiavoitto lajissaan. Kasarmi oli saanut ylleen ilmeisesti määrärahojen ryöpyn, joka näkyi mm. harmaan maaliin tehokkaana käyttönä pinnoissa, jotka saattoivat näkyä. Ikävä kyllä maali myös haisi.
Ensimmäisen päivän porttien ulkopuolelle suuntautuneen verryttelylenkin jälkeen totesimme kasarmin "kampuksen" olevan riittävän hyvä ja etenkin turvallinen paikka juoksemiseen. Pietarin 5 miljoonan asukkaan kaupungin keskustaan oli vain 10 minuutin ajomatka, joten hölkyttely kaaosmaisen liikenteen seassa tuntui kaikkea muuta kuin miellyttävältä.
Illalla saimme seurata avajaisten yhteydessä akrobaattien temppuilua mitä erilaisimmissa muodoissa kansantanssista laskuvarjohyppyihin. Ilman politikointia nämäkään kisat eivät sujuneet, sillä Slovenia uhkasi marssia kesken avajaisten kotiin lähtevään koneeseen, jos Jugoslavian joukkuea saisi osallistua virallisesti kilpailuun. Torvien toitotuksen jälkeen oli aika keskittyä oleelliseen eli seuraavan päivän kilpailuun. Joukkueen hierojan, Höltän Reijon, valmistava "retkuttelu" kuului vielä ohjelmaan ennen nukkumaan menoa.
Suomalaisilla oli pieni ongelma kilpailun aloittamiseksi. Tai oikeastaan ongelma ei ollut suomalaisten vaan järjestäjien. Kilpailukortit ja numerolaput, jotka joku kuulemma oli edellisiltana järjestäjien mukaan Suomen joukkueesta saanut, olivat edelleenkin hukassa. Ei hätää, sillä ruotsalaisillakin oli sama ongelma. Heillä vaikeudet tuntuivat eilisestä jatkuvan. Ruotsalaiset viruivat Pietarin lentokentällä 6 tuntia viisumiepäselvyyksien vuoksi myöhästyen lopulta avajaisista. Svedut eivät olleetkaan ihan niin hyviä kavereita venäläisten kanssa kuin he luulivat pyrkiessään maahan ilman viisumia. Lyötyään 150 dollaria tiskiin/nenä niin kyllä viisumi vihdoin irtosi ja ihme kyllä ruotsalaisiltakin vielä hymy.
Parikymmentä minuuttia ilmoitetusta myöhässä bussit nytkähtivät liikkeelle kasarmin pihalta suuntanaan 76 km:n päässä Pietarista pohjoiseen sijaitseva Sosnovo. Olin valinnut ensimmäisen arvotaryhmän "vapaaehtoisesti" tietäen kyllä kilpailun kärjen muodostuvan kahden viimeisen arvontaryhmän kilpailijoista. Katsastuksen perusteella laaditun "rankinglistan" mukaan minulle olisi joka tapauksessa osunut joku neljästä ensimmäisestä, joten joukkuehengen kohottamiseksi entisestäänkin säästin junioreita aloittajan paineilta.
Lähdön odotusalueellekaan luvattuja numeroita ja kilpailukortteja ei kuulunut, joten omatoimisesti teimme ne itse. Peltolan Heikki kävi jostain taikomassa seuraavalle päivälle tarkoitetut numerot, jotka saivat kelvata paremman puutteessa.Uutuutena kisoissa oli nk. verryttelykartta, joka oli kilpailukartan kulmasta leikattu pala. Verryttelyalue oli aidattu ja kartalle oli sijoitettu kaksi rastia. Keksintö korjasi edellisen päivän harjoituksen tarkoituksettomuuden erinomaisesti.
Itse käytin vastaavanlaista verryttelykarttaa ensimmäisen kerran ja totesin sen olevan erinomainen suunnistusajatuksen lämmittäjä, sillä ensimmäiseen viiteen minuuttiin en tiennyt tarkalleen missä kuljin. Kilpailun starttiin arvaattekin ajatuksen terästäytyneen kummasti osattuani viimein verryttelyalueelta lähtöpaikalle.
Karsintakilpailussa käytetään kahden lenkin hajontaa, joka mahdollistaa kilpailijoiden lähettämisen matkaan minuutin välein. Kaikkein mielenkiintoisin osa ja ehkä viestiäkin arvostetumpi joukkuekilpailu ratkeaa 1.päivän maiden neljän parhaan ajan perusteella.
Kilpailu oli erittäin tiukka. Rastivarsalaiset rynnistivät kärkipäässä saniaispuskat jyräten vauhdikkaimmin. 10 minuuttia minua ennen lähtenyt Sergei piti kovaa vautia edelläni johtaen minua vielä viimeisessä kartanvaihdossa liki kolme minuuttia. Maalissa ero oli hyväkseni 20 sekuntia. Vauhtia matkalla antoi mm yli kilometrin perässäni ravannut koira. Taakseni en uskaltanut katsoa, mutta äänestä päätellen leukojen väliin olisi ainakin minun pohjelihakseni mahtunut.
Loppupäästä löytyivät odotetusti kovimmat menijät Sveitsin Dominik Humbelin rutistaessa pohjat liki neljä minuuttia nopeampana. Väliin mahtui 2 sotilas-suunnistajaa (Reka ja Antti) sekä 10 suunnistajaa. Suomalaisista Vesa Koskinen ja Petteri Muukonen sekoilivat itsensä ulos A-finaalista. Lasse Torpo jäi minulle reilu pari minuuttia ja pelasti meille joukkuepronssin. Mikko Hölsön suunnistus kangerteli parilla rastilla 10 min pummein.
Kilpailumaasto oli erittäin nopeakulkuista kangas-/harjanne-/suppamaastoa. Kartta erinomainen kuten muissakin kilpailuissa. Erikoisinta maastossa oli oikeastaan lukuisat sienestäjät, joita tapasi kilometrin matkalla vähintään kymmenen.
Lähtöä jouduttiin siirtämään puolella tunnilla eteenpäin, koska bussit ensinnäkin lähtivät jälleen vartin myöhässä ja loppumatkasta tekivät vielä puolen tunnin lisälenkin. Valvojallakin oli kuulemma vaikeuksia saada rastimiehet liikkeelle aamulla, koska heillä oli ruokailu kesken.
Itse kilpailusta tuli Rekan juhlaa. Hän päätti ensimmäisestä päivästä sisuuntuneena lähteä tavoittelemaan neljättä perättäistä mestaruuttaan pienellä riskillä; alusta lähtien täysillä ja 3 minuuttia edellä lähtenyt Tomas Prokes kiinni. Siinä hän onnistui ja takaa lähtenyt Vladimir alekseev joutui tunnustamaan Rekan 10 sekuntia paremmaksi. Maalissa Rekaa heiteltiin ilmaan "varsalaisvoimin", sillä Timo "Vikuri" Vilkko oli löytänyt myös kilpailupaikalle tyttöystävänsä kanssa.
Oma juoksuvauhtini ei pummeittakaan olisi riittänyt viittä minuuttia lähemmäksi Rekaa. Sergei onnistui kiilaamaan ohitseni 40 sekunnilla. Alkumatkasta sorruin liialliseen yrittämiseen, joka kostautui 1-2 minuutin pummeina ja reitinvalintavirheinä. Itse asiassa kisassa ei olisi tarvinut tehdä yhtäkään reitinvalintaa, vaan vääntää kompassiin suunta, laittaa aivot ämpäriin ja loikottaa ramppa kalkattaen suoraan rastilta toiselle. Tolosen Antti juoksi myös kykyjensä mukaan ja kohensi sijoitustaan kymmenenneksi.
Viestiin ajettiin samaa tietä kuin aikaisemminkin 50 kilometrin päähän Vaskelovoon. Etukäteen arvioiden viestistä näytti muodostuvan tasainen - sitä se myös oli. Venäjä karkasi heti avausosuudella lyhempien hajontojensa ansiosta. Oma suoritukseni Suomen joukkueen aloittajana sujui pienestä loppumatkan pummista huolimatta hyvin. Alkumatkan saniaispuskien polkeminen hyydytti vauhdin loppumatkan helpompikulkuisesta maastosta ja ajauduin aivan lopussa viimeisillä voimillani sinnitellessä väärälle hajonnalle ja jouduin tekemään parin minuutin kaarrokset. Vaihdossa olin 12. 4 minuuttia Venäjän II-joukkueen perässä ja pari minuuttia "letkan" kärjestä, jossa roikuin vielä 2 km ennen vaihtoa. Suomen II:n aloittaja Vesa Koskinen teki alussa minuutin pummin eikä saanut enää rytmistä kiinni, vaan jäi keulasta yli 10 minuuttia.
2. osuudella Reka pummasi pari minuuttia, mutta kohensi sijoituksia ollen vaihdossa kolmas. Venäläisten I- joukkue oli siirtynyt II:n edelle. Eroa Suomeen oli 4,5 minuuttia. Ankkurina Antti juoksi varmasti. Puolan joukkueella oli ankkurina parin vuoden takainen nuorten MM-kultamitalisti Janyz Porziyk, joka seurasi Anttia kuin hai laivaa. Puolessa matkassa olleelle yleisörastille mennessä parivaljakko oli miltei tavoittanut Venäjän II:n, mutta ero ei kaventunut 15 sekuntia lähemmäksi vaan maalissa ero oli 20 sekuntia. Vladimir Alekseev varmisteli Venäjän I:lle voiton n. 5 minuutilla ja Antti sai kuin saikin pidettyä puolalaisen selkänsä takana tiukassa loppukirikamppailussa. Sveitsin ja Tsekin nimekkäät joukkueet saivat tällä kertaa tyytyä vaatimattomampiin sijoituksiin. Suomen II-joukkue(Vesa Koskinen, Mikko Hölsö, Lasse Torpo) kiri lopulta kahdenneksitoista.
- Harald
PS. Olihan siellä muuten naisetkin, mutta jutun typistämiseksi heistä sitten joskus toiste.
Sergeinkin kauden päätavoite oli asetettu Pietarin kisoihin. Sotilaaksi än ei kuitenkaan tunnustaudu ihan CISM:n vaatiman hengen mukaisesti, mutta onhan mukana muitakin "kertausharjoituksiin kutsuttuja" ollut iät ja ajat. CISM:n säännöistä ei ole ainakaan 10 vuoteen välittäneet lajin huippumaista kuin Suomi ja Ruotsi. Moinen piittaamattomuus on nostanut kilpailujen tasoa huimasti.
Sveitsi, Tsekki, Puola, Italia jne juoksevat samalla joukkueella MC- ja MM kisat vuodesta toiseen. Norja kutsuu kodinturvajoukkonsa palvelukseen kisojen ajaksi. Heille armeija on ikään kuin yksi urheilun sponsoreista, joka antaa mahdollisuudet harjoitteluun ja leireilyyn vastapalveluksena kilpailuihin osallistuminen maan armeijaa edustaen.
Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen tai nenä räkätippaa tiputtaen -28”C pakkasessa keskellä yötä on tullut joskus mieleen tasavertaisuus. Suomalaiset kuitenkin tunnustetaan kisoissa oikeiksi sotilaiksi raikuvimmin kannustuksin ja aplodein muiden sotilasjoukkueiden toimesta, mikä meidän osalta on oleellisinta koko CISM:n toiminnassa mukana olemiselle; näytämme puolustuskykyämme parhaalla mahdollisella tavalla urheilurintamalla ja omalta osaltamme teemme työhömme liittyviä tehtäviä.
- Harald