ELÄMÄNSÄ PARASTA SUUNNISTUSTA

Suomen koripallomaajoukkue lähti alkukesästä EM-kisoihin pelaamaan "elämänsä parasta koripalloa". Kaikki ei osunut kohdalleen, kun tuloksena oli vain selviä tappioita. Itse puolestani lähdin Lahti- suunnistukseen tavoittelemaan, jos en nyt aivan elämäni, niin kuitenkin kesäni parasta suunnistusta. Kaikki ei tässäkään osunut kohdalleen, kun huomasin hakevani jo ensimmäisen päivän ensimmäistä rastia.

Suunnistus on nöyryyttävä laji. Muistiin palautuu poikavuosilta eräs kokenut suunnistaja, joka maaliin tultuaan totesi "olleensa taas tyhmässä seurassa". Kuulijat tietenkin kyselemään kenen tai keiden kanssa mies oli matkaa taittanut. "Yksin", kuului kylmän rauhallinen vastaus.

Onneksi tavoitteita voi suunnistuksessa realisoida ja asettaa uudelleen monella tavalla ja tasolla. Niin kilpailullisesti, kuntoilun tai vain luonnossa liikkumisen kannalta. Jokaiselle löytyy oma mielekäs tavoite kehittää itseään suunnistaja. Eikä vain suunnistussuorituksena, vaan myös monilla muilla tavoilla: ratamestarina, nuorten ohjaajana, kilpailujen toimitsijana ymv. Ja kuten tämän lehden tavallistakin pitemmästä avustajien listasta voidaan havaita, "elämänsä parasta suunnistusta" voi toteuttaa myös kirjoittamalla. Siitä vain!

Puheenjohtajan palsta

HENKILÖKOHTAISTA: KUMMIA KAIVATAAN

Kaunis ja kuuma kesä alkaa olla lopuillaan vaikka suunnistus- kausi vielä jatkuukin. Taas on ravattu metsässä samalla tavalla kuin menneinä vuosinakin - sinne sun tänne enimmäkseen. Onneksi on välillä koettu lieviä onnistumisiakin. Jotain tarttis kuitenkin tehrä, jotta motivaatio säilyisi - ja paranisikin. "Kummia" taidan kaivata rippikouluikäisten tapaan, jotten harhaan kulkisi. Ohjaukseen täytynee hakeutua kehittyäkseen isona suunnistajaksi - ettei olisi loppuikää pelkästään ravaaja.

Tarjouksia ottaa siis vastaan nimimerkki "Aluemestariksi H45- sarjassa 1996"

Ykkösjoukkue suoriutui Sipoossa kohtalaisesti

1. osuus: Hannu aloitti vaikeasta kevätkaudesta huolimatta hyvin, jalkavaivoihin nähden jopa erinomaisesti. Vuosien aikana hankittu kestävyys piti.
2. osuus: Tuukka juoksi kykyjen ja odotusten mukaan pitkän osuuden kuten pitikin. Ihailtavaa viestivarmuutta.
3. osuus: Teuvo joutui kartoittamaan oikein urakalla ja sijat tippuvat. Ennenkaikkea ero kärkeen kasvoi kohtuuttomasti.
4.osuus: Erinomaisen kevätkauden juossut S-P nosti joukkueen taas lyhyellä osuudella "mukaan kisaan". Hyvä.
5. osuus: "Kyynärsauvaosastolta" suoraan metsään ampunut Harri teki erinomaista työtä toisella lyhyellä pätkällä. Taito ja kokemus eivät hävinneet repaleisen harjoituskauden aikana.
6. osuus: Jalle hoiti osuuden ammattimaisin ottein, suurempia venymättä ja varmasti
7. osuus: Esa töppäsi loppumatkasta ja tiputti neljänkymmenen joukkoon oikeuttanutta joukkuesuoritusta kymmenellä pykälällä.

Poimintoja Jukolasta

Kerava-Sipoon Jukolan ja Venlojen viesti oli jälleen kerran hulppea huippu- ja kuntosuunnistustapahtuma sekä järjestäjien vaivan- ja taidonnäyte. Suunnistajien ja muiden paikallapyörijöiden viihtymiseksi työtä teki peräti 1500 talkoolaista.

Kisaravintolan suosituimmaksi ruoaksi osoittautui, yllätys yllätys, jauhelihapihvit muusilla. Makkaraa kului parempiin suihin jämptit 1.000 kg. Kahvia hörpittiin liki 40.000 mukillista. Munkkeja hävisi 15.000 kappaletta. Olutta juotiin 7.000 l. Ja minä kun luulin, että Jukolaan mennään suunnistamaan. No, suunnistuskenkiäkin kului väkisin jokunen pari: 1100 joukkuetta x 75 km = n. 83.000 km eli pari kertaa maapallon ympäri (tämä vain linnuntietä, pummit ja venlat päälle).

Olut maistui siis 7.000 l verran. Putkaan poliisi toimitti 3 miestä, muutamia nuoria poliisi kehoitti poistumaan paikalta ja jotkut yrittivät kisakylään omien eväiden kanssa. Tietokoneteltasta joku ennätti varastaa yhden CD-ROM-aseman. Vaarantuuko olutteltan myötä suunnistuksen rehti maine?

Vai häiritsivätkö VIP-teltat oluttelttaa enemmän? Ainakin muuan toimittaja ihmetteli kuinka "tärkeät" vieraat saivat hoilottaa "dengliderinniä" tunnista toiseen aivan teltoissa yöpyvien ja suoritukseensa keskittyvien suunnistajien vieressä.

Ensivaikutelmat 3-vuotisesta kasvillisuuden seurantatutkimuksesta osoittavat Jukolan metsän kärsineen yllättävän vähän. Kilpailijoiden määrään nähden tutkijat pitävät jälkiä "valtavan pieninä". Ratamestarin onnistuneet ratkaisut, kuiva sää ja suunnistajien jonossajuoksu ovat todennäköisesti vähentäneet tuhoja. Eniten jälkiä näkyy jyrkillä rinteillä, joiden pinnalta on irronnut sammalta ja muuta kasvustoa (ei ihmekään nelivetoryömimisten jälkeen), mutta kulumat ovat kuitenkin suppeilla alueilla. Vaurioita voitaisiin tutkijoiden mukaan edelleen pienentää siirtämällä viesti myöhempään ajankohtaan.

Paikallisen yrittäjän myymät uudet Sipoo-viirit oli teetätetty Italiassa asti. Suomalaisten valmistama viiri olisi maksanut kuulemma kaksinkertaisesti.

Muistoja Jukolasta IV

Seikkailu Sipoonkorvessa

Kuntosuunnistajan kokemukseni kesän suunnistuskohokohdasta Kerava-Sipoo Jukolasta. Kuutososuus RaVa 4:n kyydissä. Varoitan lukijaa suunnistusajattelun pätkimisestä ja paikoittaisesta puutteesta.

Metsään!

Lähtö ei ole totista ryntäilyä, vaan enemmänkin herrasmiesmäistä joukkoliikettä. Väen keskellä tarkkaa hölköttelyä, koska piikkareita on aika monella. K-pistettä en ruuhkassa huomaa. Ykkönen tien takana, mikähän ruskea alue, varmaan joku hiekkadyyni. Joukko ryntää tien yli suoraan metsään, itse väistän tungosta vasemmalle ja etenen suota ja mäen reunaa. Aha rasti, vilkaisen koodia, ei sovi minulle eikä näytä sopivan kellekään muulle. Ei hätää, ei sen vielä pitänyt ollakaan. Vähän ylös ja rastille, missä pölyn seassa kuhisee kymmeniä leimaajia. Jonotan vuoroni, ensimmäinen leimaus ja tästä se alkaa!

Jonot pitenevät

Juoma kelpaa ja tarjoilijatäti nauraa hikisten miesten kiitoksille. Puron ylitse niin että komea lankkusilta kumisee. Kuutoslippu löytyy. Etenen yksin seiskaa kohti enkä ole varma sijainnista. Kaikennäköistä nyppylää, jyrkännettä ja suoplänttejä. Törmään seiskalta kasille johtavaan uraan ja miesjonoon. Kampean vastavirtaan 50 m rastille.

Hajontoja

Pitkä väli. Joku huikkaa "tielle ja katsotaan siellä". Kuulosti suoraviivaiselta välipäätökseltä, joten liityn letkaan ja painelemme mäen reunaa. Onpas nätti tyyni lampi. Sähkölinjahan tämä on eikä tie. Suljen heti mielestäni oikaisun mäkien ylitse ja päädyn varmaan mutta laajaan kaarrokseen: sähkölinja - kielletyn alueen raja - polku. Juoksukisaa puolitoista kilometriä, vauhti on meikäläisen maksimia ja rasitus alkaa tuntua. Viisi kilometriä takana, mitä pitempään en tänä kesänä ole suunnistanutkaan.

Yhdelletoista pikku kuopan ja jyrkänteen kautta. Jatkan kovaa laukkaa letkassa kohti kahtatoista. Törmään hajontarastille jonka ympäristökin on kovin samankaltaista kuin sen oikean. RaVa 5:n Oravan Ristolla samat puuhat kuin minulla: mitenkähän tästä itsensä paikallistaisi. Lopulta oikea rasti löytyy joku matka pohjoiseen.

Kartoitusta

Ajaudun todellisuudessa väärälle polulle vasemmalla ja painelen iloisesti matkan mittauksen unohtaen eteenpäin. Näen metsänrajan, mutta en tarkista kartasta. Tuosta mäkeen. Mikähän poikkipolku tässä, varmaan joku ura, enkä pysähdy tarkistamaan. Syheröistä mäkeä jatkuu ja jatkuu. Ympärillä on hiljaista. Nyt löytyi autio rasti, mutta ei minun. Vauhdin hiipumisen myötä ja ympäri kävellessä kestää vähän aikaa ennen kuin aivoissa varmistuu synkkä tosiasia: olen väärällä mäellä. Käki kukkuu riemuissaan ja rehevä lehtorinne köllöttelee aamupäivän helteessä. Pudottaudun alarinteeseen ja palailen takaisin puron vartta ja kielletyn reunaa. Lopulta kiipeän rastimäelle, tasan eri puolelta kuin oli tarkoitus. Jopa näkyy taas ihmisiä.

Jälkikäteen arvioiden rastin pummauksessa tuli ylimääräistä matkaa reilusti kilometri ja aikaa kului ihmettelyineen varmaankin parikymmentä minuuttia. Tuumaillessa ehti vähän palautuakin ja loppumatka taittui taas helpommin.

Lopputykitys

Seuraavat kolme rastia etenen hissukseen ja tarkasti, jopa pieniä pyrähdyksiä sopivin kohdin ottaen. Väsyneenä ei tee turhia ryntäilyjä. Yleisörastin jälkeistä rankkaa loppumäkeä osaan odottaa. Mäellä pieni ajatuskatko, kunnes huomaan hakea leiman mäen pohjoispäästä. Oikealla ryhmä Suomela kokoontuu ja loitontuu lähtien varmaan ankkureiden loppukiekalle.

Rinne alas ja viimeiselle rastille. Muistan tarkistaa tämänkin koodin, kun olin Venlojen radioselostuksesta kuullut viime rasteja olevan useita. Viitoituksella puserran vielä Pönttövuoren pingviiniasuisen herrasmiehen ohitse. Maalissa!

Kuntosuunnistajan jälkimietteet

Pari pienempää virhettä taitavat kuulua iltarastikuntoilijalla pelin henkeen, mutta iso pummi otti pattiin. Kunto ja taito olisivat edellyttäneet tuossa vaiheessa vain maltillista etenemistä, mutta into voitti.

Virhe taisi olla liika yksin suunnistaminen, vaikka parilla rastilla tupsahdinkin hajonnalle. Tietynasteisella tarkkailulla metsästä olisi joutunut pikemmin pois, varsinkin kun yhteislähdössä meitä kuutososuuden kiertäjiä lähti kerralla runsaasti. En edes huomannut katsella onko kanssasamoilijoilla valkoinen vai ankkurin keltainen lappu rinnassa.

Asennoituminen oli puutteellista. Kokemukseni muutamasta aiemmasta Jukolasta harhauttivat ennakoimaan helpompaa ja juostavampaa rataa. Kuulutuksissa kerrottiin, että kärki jää ihanneajoista: olisi pitänyt arvata, että meillä jälkipään joukkueilla ongelmat kertautuvat. Hitaammin, mutta varmasti etenemällä suunnistuksesta jää parempi maku.

Joka tapauksessa kuntosuunnistusjoukkueemme tavoite täyttyi: 75 km Jukolaa läpi jälleen. Sipoon susien ulvontaakin kuultiin, tosin vain kilpailukeskuksessa ja sielläkin nauhalta. Väsymyksestä ja metsässä sattuneista kommelluksista huolimatta homma ei vieläkään täysin kypsyttänyt. Tosin porukalla pohdimme, että jos suorituksesta haluaa varsinaisesti "naattia", on parannettava sekä kuntoa että taitoa. Vuosi aikaa Mehtä- Jukolaan!

Kiitos Jukola-isännille erinomaisista järjestelyistä, joista mieleen jäivät erityisesti mainio kisakylä peltolaaksossa ja erinomaiset kenttäpeseytymistilat. Maasto oli vaikea mutta kotimainen ja kaikille sama. Sää oli järjestelty nappiin. Kiitos myös joukkueelle ja seuralle seikkailusta Sipoonkorvessa.

Viestiliigakatsaus

Osakilpailut 4 ja 5

Viestiliigan keskikesänkiertue koostui kahdesta kilpailusta viikon sisällä. Ensin suunnistettiin Susiviesti 25. päivänä kesäkuuta Joensuun supikossa ja viikon päästä rasteja etsittiin Piippolan kivikosta heinäkuun ensimmäisenä päivänä.
Rastivarsat lähti päättäväisesti hakemaan liigapisteitä näistä osakilpailuista.

Susiviestissä peitteisyys aiheutti letkojen hajoamisen, joten jokaisen oli tultava toimeen omillaan. Rastivarsat oli ilmoittanut kaksi joukkuetta, mutta toista ei saatu täysimiehiseksi kovasta yrityksestä huolimatta. Olisikohan Juhannus aiheuttanut pieniä käynnistämisvaikeuksia varsojen keskuudessa. Niin tai näin joka tapauksessa ykkösjoukkueella oli kaikki okei railakkaasta juhannuksesta huolimatta. Ainoan joukkueen muodostivat järjestyksessä Tuukka, Hannu, Esa ja Jari.

Ensimmäisellä osuudella Tuukka aloitti hyvin ja leimasi yleisörastilla kolmantena, aivan kärjen tuntumassa. Loppumatkasta Tuukka teki pieniä virheitä ja sijoitus hieman tippui, mutta kymmenes sija vaihdossa oli aivan siedettävä.

Tuukka lähetti toiselle osuudelle Hannun, joka pystyikin etenemään hyvää vauhtia jääden pari minuuttia kärjelle. Sijoitus nousi yhdellä pykälällä. Tästä oli hyvä jatkaa kolmannelle, eli Esan pätkälle.

Esa intoutui räväkkään alkuvauhtiin ohittaen ennen yleisörastia pari joukkuetta, mutta aivan osuuden lopussa ote herpaantui ja virheitä tuli sen verran, että ankkurina suunnistanut Jari ryntäsi metsään sijalla yksitoista.
Jalle teki oman suorituksen ja antoi toisten pummata. Taktiikka nosti Rastivarsat hienosti viidenneksi.

Tuloksia, Susiviesti 25.6, Joensuu:
1) VehkalahdenV 3.21.50, 2) RajamäenR -11.40 jälj., 3) EspoonS -16.19, 4) TurunMe -17.23, 5) Rastivarsat (Tuukka ., Hannu L, Esa O, Jari L) -21.08, 6) KooVee -22.17

Kalevasssa kaksi joukkuetta pisteille

Rastivarsojen nelikko Tuukka, Hannu, Timo ja Jari hyödynsivät tämän viikon leireillen Kolin maastoissa yhdessä Rajamäen Rykmentin kanssa. Kovasta harjoitusviikosta huolimatta tavoitteet viestissä olivat korkealla.

Kalevaan saatiin koottua kaksi hyvää joukkuetta. Ykkösessä suunnistivat Tuukka, Hannu, Jari ja Esa. Kakkosjoukkueen muodostivat Jussi, Timo, Tepi ja Make. Kalevan Rastiviestin maasto oli merkittävästi erilainen kuin Joensuussa. Maastopohja oli erittäin kivikkoista (jopa suot olivat kivisiä), mutta näkyvyys enimmäkseen erinomainen. Muutamia minuutteja ennen viestin alkua taivas repesi ja vesisade kasteli maaston. Osuuspituudet olivat 8,1- 8,6km (1., 3. ja 4. osuus) ja n. 6,5km (2. osuus).

Ykkösjoukkueen aloittaja Tuukka suunnisti ilman suurempia ongelmia tehden rutiinisuorituksen ja tuli vaihtoon heti terävimmän kärjen jälkeen, sijoitus 14. Hyvin alkanutta viestiä lähti jatkamaan Hannu. Hanski nosti ilmeisesti turbon ahtopainetta ja samalla myös sijoitusta. Hieno suoritus "pikataipaleella" ja Jalle pääsi kolmennelle osuudelle viidentenä. Jalle teki jälleen omaa työtä ja ulkokaarteesta huolimatta sijoitus nousi pykälällä. Ero kärkeen oli noin kolme minuuttia kun Esa päästettiin irti. Ykkösjoukkueen aloittaja aloittikin tapojensa mukaan ujostelematta ja väliaikarastilla Rastivarsat oli noussut kolmanneksi, mutta loppumatkalla parin minuutin pummi tiputti sijoitusta muutaman pykälän. Maaliin Esa rutisti hienosti kahdeksantena.

Kakkosjoukkue suunnisti myös reilusti liigapisteille, eli omien kykyjensä mukaisen suorituksen. Viikon aikana liigapisteitä kertyi sen verran lisää, että Rastivarsat on liigassa nyt viidentenätoista.

39. Kalevan Rastiviesti, 1.7, Piippola, 8,5+6,6+8,5+8,5km:
1) Suunta-101 3.20.14, 2) Ikaalisten NV 3.24.27, 3) Ylikiimingin NM 3.24.33, 4) Ikaalisten NV 2 3.24.41, 5) Lynx 3.25.51, 6) Pargas IF 3.28.06, 7) Kangasala SK 3.28.10, 8) Rastivarsat (Tuukka, Hannu, Jari, Esa) 3.28.18, 9) Espoon S 3.28.21, 10) Oulun NMKY 3.30.01, É 27) Rastivarsat 2 (Jussi, Timo, Teuvo, Markku) 3.49.02

Mukana Suomi-Juoksee -viestissä

Seitsemännentoista kerran järjästetyssä kuntourheilutapahtumassa 125 joukkuetta juoksi halki kesäisen Suomen, Utsjoen Saamen sillalta Helsingin Senaatintorille.
Viesti eteni ympäri vuorokauden viiden ja puolen minuutin kilometrivauhdilla osuuksien ollessa keskimäärin kolmentoista kilometrin mittaisia. Matkaa kertyi kaikkiaan 1 327 kilometriä.

Reipashenkisessä tapahtumassa oli mukana 1 500 ihmistä karnevaalihenkistä toimintaa järjestettiin niin juoksuosuuksien kuin lepotaukojenkin aikana. Itse osallistuin viestiin Tapiolan joukkueessa. Mukana oli viisitoista innokasta juoksijaa ja niinpä osuuksista oli aina huutava pula. Innokkaimmilla tuli viiden vuorokauden aikana kilometrejä noin 150.

Jos lenkille lähtö yksin tuottaa joskus ongelmia niin tälläisellä porukalla ei. Aina löytyy yksi huuliveikko vierestä ja juttua riittää. Mikäli matkalla meinaa uupumus yllättää porukka pitää huolen heikommista ja kannustusta löytyy. Moni joukkue oli lähtenyt mukaan vähemmän juosseella porukalla ja näin viestinviejiä vaihdettiin myös osuuksien väleillä.

Ensimmäistä kertaa koko viestin juosseena voin suositella tapahtumaa kaikille varsoille. Vaikka vauhti ei ole kovaa niin kyllä niitä kilometrejä voi juosta enemmänkin. Harvoin tulee juostua lenkkiä Kaamasen tiellä tai Oulun alapuolisilla 10 kilometrin suorilla.

Nimimerkki Ensivuonna uudestaan!

Ravaringin kesäleiri Joensuussa

MURHEENLAAKSO - KIRKKOKALLIO - KOPRAVAARA - UKKO- KOLI

Kesän taitoleiri suuntautui tänävuonna Pohjois- Karjalaan. Neljän Varsan voimin olimme mukana Rajamäen Rykmentin järjestämässä keskikesän suunnistushäppeningissä, jonka tavoitteena oli tarjota kehityshaluisille suunnistajille täysipainoinen harjoitusviikko.

Viikko aloitettiin Joensuussa käydyllä Susiviestillä, josta raportti toisaalla lehdessä. Susiviestin supikoista siirryttiin Future Freetime kurssi- ja leirikeskukseen peninkulman päähän Kolilta. Leirikeskus toimi kokoontumis- ja huoltopisteenä harjoitusten välillä. Leirin rungon muodostivat päivittäiset taitoharjoitukset otsikosta löytyvillä kartoilla sekä omat harjoitukset (juoksu, vaellus, pyöräily, soutu, naistentanssit, mäkivedot, rullahiihto jne).

Leirin vetäjän Kantolan Arvon opit ja ajatukset upposivat Varsoihin astetta paremmin kuin RR:läisiin, josta osoituksena erinomaisesti onnistuneen viikon päätös Kalevan rastiviestissä Piippolassa. Raportin Kalevasta ja RR:n jäämisestä varsojen kavioiden tallomaksi voit lukea tarkemmin toisaalta lehdestä. Mukana olleiden Varsojen ajatuksien myötä Rastivälin lukijoilla on mahdollisuus päästä näin jälkikäteen osalliseksi viikon taitoharjoituksista karttaotteiden kera.

Tuukka

K - 1: ensimmäinen rastiväli ja heti rinnettä alas. Rastipisteenä pieni kivi. Polulta lähtiessä ajatus, että nyt ollaan liian pitkällä ja eikun mäkeä viistosti ja pummihan se siinä!
1 - 2: reitinvalinta vaihtoehdot joko ylös tai alas polulle. Rastin otto korkeimman kautta, rinnettä pitkin tasossa tai notkoa pitkin. Oma valintani oli alas polulle, polkua pitkin ja tasossa rastille.

Jalle

Kuten edeltä kävi ilmi kyseessä oli leirikisa ja vauhti sen mukaista. Tämä oli samalla viikon ainoa kilpailuvauhtinen treeni. Tässä muutamia paloja suunnistajan ajatuksisat kisan rastiväleiltä.

K - 1: eka rastiväli oli tiukkaa nousua osittain polkua edeten ja sitten selkeesti mäkeen vaan ja tarkasti rastille.
1 - 2: alamäkeä polulle ja polulta tiukka runttaus mäkeen. Mäen harjalta loiva pudotus hyväkulkuiselle suolle. Suota vähän matkaa ja pomppu harjanteen päälle, jota pitkin nenän päähän ja rastille.
2 - 3: kisan pitkäväli oli noin 800 metrin pituinen. Tämä mahdollisti vauhdin lisäämisen jos oli potkua. Vaikka väli oli pitkä ei reitinvalintaa juuri ollut. Nopein reitti kulki lähes viivaa pitkin ja oli lähes tasamaata, jos osasi luovia mäkien välistä. Rastin otto vaati vähäistä jarruttelua rinteessä. Rastipiste oli melko iso jyrkänne, joka löytyi ilman suurempia ongelmia.
3 - 4: mäenharjan yli jyrkänteitä väistäen alas rinteeseen. Kuviorajoihin tukeutuen rastikumpare löytyi ilman mitään kähmimistä.

Hanski

Tässä muutamia tuntemuksia radan puolimatkasta.
8 - 9: Eipä ollut iso kivi, vaikka oli isoksi piirretty. Summittainen suunta kaakkoon metsätielle, suunta metsätieltä rastin oikealla puolella olevalle kumpareelle, kuviorajakin näkyy, nyt pieni kaarto vasemmalle, notko on edessä - RR:n pojat jäävät.
9 - 10: Paha väli - perussuunta vasemmalla olevalle suolle, mutta en malta odottaa suota, vaan käännyn rinteeseen liian aikaisin. Pummihan tässä tuli. Kävellen eteenpäin, nyt olen vasta rastiympyrässä. Ompas lippu alhaalla, neliveto apuun.
10 -11: Jälleen rinneväli, nousuakin on noin 50 metriä. Suunta tiskiin, puolessa välissa alkaa epävarmempi rinneosuus, yritän lukea jyrkänteitä, mutta omaa lippua ei vaan löydy. Tuli mentyä yläkautta ohi. Kumpare + kivi vasemmalla pysäyttää - RR:n pojat ajavat kiinni. Käynti lipulla ja jättäydyn muista välttääkseni letkajuoksua.

Aikaa kului noin 1h 25min ja sen huomasi, kun pojat (Jalle ja Tuukka) jo odottelivat majapaikalle lähtöä. Kyseessä piti olla noin 8 km rauhallinen maantiejuoksu, mutta toisin kävi...

Timo

Harjoitus toteutettiin hyväpohjaisessa ja selkeäpiirteissä suopainanteiden rikkomassa mäntymetsässä, jossa korkeuserot olivat vähäisiä. Pariharjoituksen ideana oli se, että parin puoliskot siirtävät rastilippua aina seuraavalle rastille kokoontuen välissä keskusrastilla.

Pakollisen alkuverryttelyn (joku oli laittanut puomin tielle) aikana kuului vielä EVVK huomautuksia, jotka kuitenkin loppuivat, kun päästiin tosi toimiin. Keskusrastilla selitykset olivat mitä moninaisimpia

- "Mä luulen, että se on vissiin oikeessa paikassa."
- "Kun mä tulin takasinpäin, niin musta alko tuntuu, että mä laitoin sen väärään paikkaan."
- "Kattele, kyl sen pitäis olla siellä päin."
- "Siellähän on rasteja joka kumpareella, mä olin ihan sekasin."

Harjoituksen palautetta kuvaa hyvin kommentti "Jos tää olis ollut taas tavallinen harjoitus, niin mä en olis jaksanut enää keskittyä. Mut tää oli tosi mielenkiintoinen."

Lopuksi muutama hajapoiminta viikolta.

MAKEN VALMENNUSPALSTA

REFERAATTI FIN-5 KESTÄVYYSVALMENNUSSEMINAARISTA 12.7/LAPPEENRANTA

PUNKKINEN, YLEISTÄ

- perustaidot hallitaan 15-16v. mennessä
- lajitaidot 17-18v eteenpäin n. 10% vuodessa harjoittelua lisäten.(Eli vasta silloin alkaa treeni kohti H21 sarjaa) Koko valmennusprosessi käynnistyy lajianalyysin kautta, joita on tehty lähes joka lajille Suomessa.

Lapsesta alkaen yleinen monipuolisuus (junnaus pois rentous tilalle) valttia, joka kirjataan. Lajivalinta oikeaan aikaan, jonka päättää itse urheilija.

Ongelmia:
1. Vaatimustaso korkea -> kova työ ja itsensä likoon laitto tärkeää.
2. Materiaali -> joukkuelajit vievät
3. Koululiikunta, onko sitä?
4. Liikunnan kokonaismäärä alhainen
5. Ympärivuotinen harjoittelu yksipuolista->henkinen palaminen
6. Aikainen lajivalinta -> vammat, väärä laji NUORET OVAT KIINNOSTUNEITA URHEILUSTA EI TYLSÄSTÄ HARJOITTELUSTA - vaihtelevat harjoitteet virittävät esim.juoksumoniottelut yms.

KIRVESNIEMI KILPAILUSUORITUKSESTA

Taloudellisuus 30%
a) tekniikan ja taktiikan huötysuhde,
b) laatu, vauhti, helppous, rentous, väsymyksen sieto,
c) omien valmiuksien max hyöty,
d) kilpailunopeuden taloudellisuus; harj.vauhdin laatu ja teho,
e) lajinomainen lihaskestävyys; lihaskunto, asennon ylläpito,
f) mekaaninen osaaminen ja fysiologinen valmius,
g) LAJINOMAINEN HARJOITTELU

Muut tekijät 20%
a) Voima -> nousujohteista; kesto-ja pikavoima sekä voimareservi (=max)
b) Nopeus; liikenopeus lajinomaiseksi -> helppous ja rentous tärkeää
c) Psyykkiset ominaisuudet, jotka korostuvat varsinkin suunnistuksessa.

Kirvesniemen toinen luennon aihe oli A) sydämen kehittäminen (=hapenkuljetuskapasiteetin nosto) ja B) taloudellisuus:

A) Normaalien peruskestävyysharjoitteiden yksilöllinen teho sykkeen mukainen eli max pulssista aina 60 lyöntiä alaspäin kaikki harjoitteet kehittävät. -Suuret lihasryhmät tärkeitä, harjoituksen lopuksi pienet lihasryhmät mukaan, mielellään lajinomaisissa harjoituksissa.(esim. suojuoksu, mäkijuoksut, jonka jälkeen voidaan vaikkapa laittaa lenkkarit jalkaan ja verryttelemään erilaiseen alustaan. -Rasvojen käyttökykyä lisättävä, mikä auttaa hiussuonituksen ja osidatiivisen kapasiteetin käyttöä sydämen kehittämisessä.

B) Taloudellisuus = helposti pystytään juoksemaan kovaa, toisinsanoen energiakulutuksen pienentäminen vakionopeudella! - erilaisilla vauhtiharjoituksilla kehittyy; vauhtileikittelyt, rytminrikkomiset ym. - kovat tehoharjoitukset; kisat, testit, vedot - rytmikäs pk- määräharjoittelu (eli junnaus pois) Kaiken taloudellisuusharjoittelun tavoitteena kilpailuvauhdin taloudellisuus eli lajinomaisuus jälleen. Erilaiset olosuhteet hyödynnettävä satoi tai paistoi. Lihaksiston taloudellisuuteen huomio, jottei liian hapottavia liikaa.

Näitä kaikkia voidaan harjoittelua rytmittämällä kehittää. Eri harjoituspainopistealueiden makrorytmitys jaksoihin n. 10-20 vrk. Viikkorytmitys noudattaa kevyt-voima <-> teho- määrä vuorottelua. Oleellista on harjoittelun SEURANTA, oma tuntemus ensisijaisena. Selvyys harjoittelun tavoitteista edesauttaa.

KNUUTTILA HERÄTTELI POIKKEAVUUDELLAAN

1. Aineenvaihdunnalliset tekijät (fys.)
2. Taloudellisuus
3. Suorituskykyisyys joista kaikista koostuu juoksutaito

Positiiviset asiat:
1. Aerobinen kestävyys oltava kunnossa
2. Lajinomaisia harjoituksia sopivasti-> henkilökohtainen ominaisuus
3. Vauhtikestävyys-ja kilpailuvauhtisen harjoittelun määrä sopivaksi esim. 1-2 krt/vko läpi kauden esim. vauhtileikittelyt
4. Harjoittelun rytmitys/palautuminen 5. Ylivauhtinen, rento juoksu = pikajuoksuharjoitteita paljon mukaan, jotta opitaan juoksemaan oikein.
6. Juoksuasentoa nostavia harjoitteita juosten
7. Kausijaon vaimennus = juosten läpi kauden lumi ei ole este.
8. Taito-ominaisuuksien hallitseminen (nopeusharjoitukset maastossa eli lajinomaisesti)
9. Elastisuus ja liikkuvuus esille; liika ylivenyttely ei hyväksi vaan sopiva, monipuolisuus.
10. Yleinen rentous esille harjotteissa.
11. Hiilihydraattien riittävyys suorituksen aikana, ravitotieto.
12. Nestetasapaino kunnossa -> aina juotava, vaikkei janottaisikaan, koska urheiltaessa janontunne katoaa.

Negatiiviset asiat:
1. Liian suuri harjoittelun määrä jo 400-500 tuntia riittää, ainakin naisille. (Riippuu merkkaustavoista)
2. Runsas voimaharjoittelu; oma keho kerran viikossa terveelle riittää, edellyttää paikkojen kunnossa oloa vaikka juostaankin läpi kauden myös voimaharjoitukset.
3. Äkkinäinen tehon lisäys ->vammat
4. Liian kova ja monotoninen harjoittelu.

Yhteenvetona koko seminaarista löytyy taloudellisuus ja rentous kilpailusuorituksen aikana ja harjoittelussa. Lajinomaiset harjoitteet palvelevat parhaiten omaa lajia. Oman ITSENSÄ likoon laitto tuo varmasti tuloksia ks. Esa ja Tuukka omista kasvateistaamme. Tässä lyhennetty illanistujaisversio. Jos jotakuta kiinnostaa yo asiat (eli jokaista) niin eiku ota yhteys minuun niin keskustellan kurssitus ym. koulutuksesta tai muutoinkin. Materiaalia löytyy. uudessa SValmentajat ry:n julkaisussa suunnistuksen teesejä aÕla Kari Sallinen, jotka auttavat taitoon ja ajatteluun suunnistussuorituksen aikana.

Nuoret Varsat Lohjalla

10. Nuorten Jukola 12.8, Lohja, Kisakallio

10. Nuorten Jukola järjestettiin 12.8. Lohjan Kisakallion urheiluopiston lähimaastossa. Kilpailun ratoja pidettiin "junnujukolan" historian vaativimpina. Reitit sijoittuivat vesistöjen ympäröimiin, tarkkaa suunnistusta vaativiin metsiin, joille tyypillisiä olivat rankat nousut, jyrkät kalliot sekä heinikkoiset hakkuualueet.

Monen vuoden tauon jälkeen myös Rastivarsoilla oli joukkue mukana tässä iloisessa urheilutapahtumassa. Joukkueen tavoite tänä vuonna oli vain kokemuksen hakeminen sekä maaliin selviytyminen, sillä ikärakenteeltaan melko nuori joukkue koostui pääosin vähän kilpailukokemusta omaavista suunnistajista.

Kilpailun avasi juhlallinen avajaiskulkue, jonka jälkeen aloittajat siirtyivät lähtökarsinaan. Avaajamme Lauri Suomela starttasi matkaan 201 muun joukkueen mukana. Lauri suoriutui osuudestaan "kohtalaisesti" tullen vaihtoon hienosti 80:nä. Lehdistölle Laurilta ei pahemmin kommentteja irronnut, joten kaikkensa näytti poika matkalla antaneen. Laurin osuusaika 3 km reitillä jäi vain puoli minuuttia arvioidusta ihanneajasta.

Toinen 3 km osuus oli tarkoitettu 13-16-vuotiaalle tytölle tai pojalle. Petri Juurinen ylsi osuudella nappisuoritukseen ja nosti Rastivarsat sijalle 66. Petri arvioi aloittaneensa ehkä hieman liian lujaa, koska lopussa juoksu tuntui todella vaikealta. Reitin ihanneaika alittui 2 minuutilla.

Kolmannelle osuudelle Petri lähetti Anni Suomelan. Myös Anni suunnisti hienosti tuoden viestin vaihtoon vielä reilusti sadan joukossa (93). Annista oli kiva suunnistaa, vaikka reitin alussa olikin "kamalaa mänijää". Juoksu kulki hyvin vaihtoon asti ja rastit löytyivät melko helposti.

Jussi Kilpinen lähti 4. osuudelle. Kovakuntoinen Jussi piti kovaa vauhtia ja huolimatta parista pienestä pummista ekoilla rasteilla hän nosti sijoitusta 17 pykälää. Kompassia Jussi ei reitillä käyttänyt. "Siitähän on vain haittaa", hän kommentoi.

5. osuus 3,3 km 13-16-vuotiaille tytöille: Rastivarsojen "kapulaa" kiidättämään Tiina Aalto. Tiinankin suoritus oli hyvä, vaikka tyttö itse maalissa olikin eri mieltä. Tiina piti reittiä vaikeana ja todella rankkana. Kymmenisen minuuttia kului etsiessä yhtä rastia notkosta neljän muun tytön kanssa. Sijoitus vaihdossa vielä hienosti 102.

Kuudennelle, 3.9 km mittaiselle osuudelle Tiina lähetti vasta tänä kesänä suunnistuksen aloittaneen Heli Nykoppin. Ensi kilpailu jännitti hieman, mutta jännitys unohtui heti matkaan päästyä. Heli yllätti itsensäkin, sillä juoksu kulku hyvin ja rastit löytyivät melko helposti yhtä pahaa pummia lukuunottamatta. Vain ankkurin joutuminen yhteislähtöön jäi harmittamaan, koska kyse oli vain minuutista! Sijoitus vaihdossa 115.

5,5 km ankkuriosuudelle säntäsi yhteislähdössä Niko Pulkkinen. Niko avasi hyvin: ensimmäisellä rastilla koko joukon toisena. Niko piti suoritustaan keskivertona. Väliaikarastilla hän joutui etsimään hetken karttaansa ja noin 5 minuuttia meni hukkaan väärän reitinvalinnan takia ojassa rämpiessä. Osuusaika 43.40 jäi vain kuutisen minuuttia osuuden nopeimmalle.

Rastivarsojen lopullinen sijoitus Nuorten Jukolassa oli 111., mikä oli ihan tyydyttävä 202 joukkueen joukossa. Kisasta jäi kaikille hyvä mieli ja joukkue odottaa jo innolla ensi vuoden viestiä Mynämäellä. Joukkue voi kilpailla vielä ensi vuonna samalla kokoonpanolla ja myös toisen joukkueen kasaamista pidetään mahdollisena.

Hako pistelee

AOK 8.6.1995

Hellettä, hyttysiä ja perhosia vatsanpohjassa

Kauniina mutta hyttysrikkaana kesäiltana parikymmenpäinen ORaVa-joukko suuntasi matkansa Hollolaan Lahden suunnistusalueen Oravapolkukisoihin. Eikä turhaan, sillä kotiintuomisina RaVan oravilla oli 3 kultaa, 1 hopea, 2 pronssia ja 2 neljättä sijaa. Aluemestareiksi suunnistivat Ville Mattila (H10RR), Anni Suomela (D12) ja Matti Toivonen (H12).

Mitaleitakin tärkeämpiä olivat kuitenkin jännittävät suunnistus-kokemukset: lähtöpaikan hermostuttava odotus ja kutina vatsan- pohjassa, mieltäaskarruttavat reitinvalinnat metsässä, rasti- lipun riemullinen löytäminen, vauhdikas juoksu maaliin, väsyneen onnelliset huohotukset ja myös harmin ja pettymyksen huokaukset. Monenlaisia tunteita mutta niin mukavaa, että mieli palaa jo seuraaviin kisoihin...

SANNI

Maaliin Sanni porhaltaa hyvävoimaisena. Siimari näkyi maastossa hyvin, rastit löytyivät helposti ja polkua pitkin oikaisukin onnistui. Sanni arvelee, että uudestaankin voi tulla, yhtään ei pelottanut. Miten saisi huoltajana olleen isosiskonkin innostumaan mukaan metsään, Sanni miettii ja jatkaa juoksujalkaa limsan ostoon. Taisi matka olla liiankin lyhyt. Isä puolestaan on tyytyväinen, kun tyttärellä on mukava mieli. Ja seitsemäs sija on ensikertalaiselle vallan mainio.

KALLE

MARKUS

Kilpailunjohtaja tarinoi

AM-pikamatkat Orimattilassa

Sain talvella kuulla, että olen valittu pikamatkojen kilpailunjohtajaksi. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman moni aktiivi mukaan osallistumaan kilpailuun. Ratamestarina toimi Hämäläisen Markku, jonka kanssa pohdimme toimihenkilölistan.

Noin 2 viikkoa ennen kilpailua alkoi aktiivisempi toiminta. Kartat oli painettava ja rastit rakennettava. Markku oli suunnitellut radat todella pienelle alueelle ja näin tuli todistettua, että suunnistuskisa ei aina tarvitse isoja maastoja. Maanantai-iltana oli vuorossa talkoot ja tehtävien tarkistus. Rakennelmia ei tarvinnut paljoa, koska käytössä oli Niemisten maamiesseurantalon tilat.

Tiistai-iltana koittikin jo kilpailu ja väkeä alkoi virrata hyvissä ajoin paikalle. Kaikki oli kunnossa ottamaan vastaan 235 suunnistajaa. Kuinka ollakaan jälki- ilmoittautuneita tuntui tupsahtelevan yllättävän paljon. Pitäisiköhan seurojen tehostaa ilmoitusta ja tiedotusmenettelyä?

Itse kilpailu sujui hyvin ja olikin nopeasti ohi, varsinkin kun on itse työn touhussa. Tulostoimistossa riittää säpinää kun lähes kaikki kilpailijat tulevat tunnin sisällä maaliin. Onneksi kaikkeen oli varauduttu ja näin selvittiin myös tietokoneen "tiltistä". Kellon näyttäessä yhdeksää oli kaikki jo ohi ja tavarat pakattu.

Haluankin näin seuralehden välityksellä esittää kiitokset kaikille toimitsijoille ja erityisesti ravintolan naisille. Ilman teidän apua ei tästäkään kisasta olisi tullut mitään.

Lopuksi heitän pienen ehdotuksen. Kannattaisiko jatkossa entistä enemmän vaihdella tehtäviä ja vastuuta? Näin kaikille tulisi aina uusia haasteita ja jaksaisi taas innostua.

Tunnelmia viime keväästä

Kesä on jo lopuillaan, kun tämä juttu julkaistaan, mutta tällä hetkellä aurinko paistaa, on 26 astetta lämmintä ja linnut laulavat. Ajattelin aivan oma-aloitteisesti raapustaa jonkinlaisen jutun, koska kuvanikin oli jo viime lehdessä. Monet ovat jo aiemminkin ihmetelleet kuka toi on, ainakin tuijotuksista päätellen. Kukaan näistä henkilöistä ei vaan ole rohjennut tulla kysymään asti.

Minäpä kerron. Olen 20-vuotias tyttö Helsingistä ja etsin itselleni.... no ei nyt sentään, vaan opiskelen Orimattila-instituutissa kotitalousteknikoksi. Koulutus on kolmevuotinen ja yksi vuosi on jo takana (onneksi!). Koska harrastan suunnistusta, ajattelin ottaa yhteyttä paikalliseen suun- nistusseuraan. Markku H:n ja Tuukan avustuksella olen nyt päässyt jotenkin mukaan toimintaanne. Markku pyysi minua myös auttamaan opk- toiminnassa. Pienen harkinta-ajan jälkeen suostuin, koska olin jo opettanut 9-vuotiaalle pikkusiskolleni suunnistuksen alkeita.

Koska olin/olen niin paljon toiminnassanne mukana päätin liittyä seuranne jäseneksi. Silti kilpailuissa edustan edelleen Helsingin Suunnistajia. Mitään hurjia tavoitteita minulla ei ole suunnistuksen suhteen. Kunhan rämmin metsässä omaksi ilokseni. Lenkkeilyyn pitäisi kyllä saada säännöllisyyttä.

Oravapolulla oli antoisaa "olla töissä", vaikka se veikin aikaa. Ne kaikki 100 nappulaa olivat todella mukavia. Kiitokset vain heille, kun olivat niin aktiivisia sekä poudalla ja sateella. Toivottavasti jotkut opit menivät perille, vaikka oli vaikeaa opettaa joka kerta eri junioria, jonka tasoa en tuntenut lainkaan etukäteen. Onneksi kysyvä ei tieltä eksy! Junnut! Seuraavan kerran tulen pitämään kovaa komentoa Kolin leirille. Nähdään siellä!

Eksyin myös muutaman kerran tiistain yhteislenkille, mutta ne pari miestä, jotka siellä olivat silloin, menivät hiukan liian kovaa vauhtia minulle. YHTEISlenkki oli siis vain hetkellinen ilo minulle. Voin kyllä syyttää myös itseäni ja huonoa kuntoani.

Vuoden kuluessa tulin seuranneeksi useaan otteeseen kuinka eri tavalla isossa ja pienessä seurassa toimitaan. Lisäksi kiinnitin heti huomioni siihen, että kaikki huippusuunnistajanne ovat miehiä. Eikä kuntosuunnistajistakaan kovin moni ole nainen. Ehkä se näkyy jotenkin koko seuran ajattelutavassa, kun olen tottunut siihen, että naisia on kuitenkin mukana kuvioissa. Odotan mielenkiinnolla miten seuranne muuttuu, jos teillä on Venlajoukkue ensi vuonna.

Kiitos vielä kerran kaikille niille, jotka otitte minut niin hyvin vastaan. Nähdään rasteilla! Ja moikataan kun tavataan!

Varsat 16. pappatiomilassa

Tämän vuoden 43-kavlen juostiin 5.-6.8. Linköpingin lähistöllä. Joukkueemme, 10 suunnistajaa ja ansiokas huoltaja Veli-Matti, starttasi perjantai-iltapäivällä Orimattilasta 3 autolla kohti Helsinkiä ja autolautta Mariellaa.

Matka lahden yli onnistui suunnitellusti, kunhan hytin ilmastoinnit oli säädetty kohdalleen. Aamulla jatkoimme matkaa Tukholmasta E4-tietä etelään. Tarkoitus oli pysähtyä jonkin ruokakaupan luo. Yllätykseksemme kauppoja olikin harvassa ja jouduimme ajamaan noin kaksi tuntia aina Norrköpingiin saakka. Pysähdyimme ja kävimme lenkillä ihanteellisella nurmikentällä koko joukko. Samalla muistelimme karttamerkkejä notkojen ja kumpareiden osalta. Kilpailupaikalle saavuimme ilman kommelluksia. Tosin eräässä kylässä tie nousi auton edestä pystyyn. Onneksi kyseessä oli vain Götan kanavan sulun nostosilta.

Lauantai-iltapäivä kului teltan pystytyksessä ja lepäillen. Viesti alkaa 00.30, joten ensimmäinen osuus on heti pimeä. Simo-Pekka aloitti viestimme varmasti: muutama minuutti hakua ja kärjen tuntumassa vaihtoon. Toisella osuudella Hämäläisen Jorma jatkoi viestiä edelleen aivan mukavasti. Kolmannen, yli 11 km putkiosuuden juoksi Vähämartin Juha. Hyvä suoritus piti joukkueemme mukavasti kärkipäässä. Neljäntenä Reitin Jope suunnisti yhtä pientä koukkua lukuunottamatta kärkivauhdissa. Viidentenä Rautavuon Pena teki erinomaisen suorituksen tuoden viestin osuudeltaan vain muutama minuutti kärjen takana.

Pääsin siis kuudennelle osuudelle (ns. putkiosuus) hyvissä asemissa maastoon. Suunnistus sujui kuitenkin huonosti ja sijoitus putosi melko paljon. Paria kolmea rastia piti haeskella miehissä oikein rutkasti ennen kuin lippu löytyi. Seitsemännellä osuudella Lasse S. eteni hyvin ilman suurempia ongelmia. Samaa tahtia jatkoi myös Hämäläisen Timo. Yhdeksännellä osuudella Laatusen Teuvoa vaivasi pieni yskä, joka ei kuitenkaan suuremmin näyttänyt menoa hidastavan. Ankkurina Manne teki varman suorituksen nostaen sijoitusta muutamalla pykälällä.

Lopputuloksissa päädyimme viime vuoden tapaan sijalle 16. Mahdollisuuksia jonkin verran parempaan olisi ollut, mutta tällä kertaa näin. Sijoitukset vaihdoittain: 23-19-16-23-7-30-21-22-19-16. Suomalaisilla viesti meni erinomaisesti: kaikki mitalisijat kotiin Kalevan Rastin voittaessa lopulta melko ylivoimaisesti.

Kotimatkalle pääsimme jo aamupäivällä. Pysähdyimme samassa paikassa kuin tullessa, mutta nyt osa joukkueesta ei jaksanut lenkille edellisyön valvomisten väsyttäminä. Laivamatkasta selvittiin, vaikka Helsingissä vastaan tuli ylimääräistä viivytystä: mm. joka jätkä videokuvattiin - varmuuden vuoksi. Ennen puoltapäivää maanantaina pääsimme kuitenkin kotiin. Kaiken kaikkiaan matka sujui hyvin ja sää suosi. Kaikille jäi varmasti matkasta mukavat muistot.

Paloja

Mikä olikaan Jukolassa sunnuntaiaamun suosituin lausahdus Varsaleirissä? Tietenkin: "Purkakaa joku teltta!" Toiseksi suosituin lause kuului: "Kai joku purkaa teltan?".

Ja purkihan sen teltan joku ennen kuin kaikki olivat poistuneet paikalta.

Minne muuten unohtui seurateltta Lahti-suunnistuksessa? Rastivälin toimitukseen on kantautunut lukuisia ihmettelyjä seurateltan puuttumisesta. Teltan myötä katosi yhteinen kokoontumispaikka ja varsojen keskinäiset tapaamiset jäivät satunnaisiksi. Tilanne korjataan ensi vuonna?

Suunnistaja 9/95 tekee Tuukasta esimerkin eliittisarjojen "häiriköistä". Ei uskoisi mukavasta miehestä. Antaa lehti toki tunnustustakin "viestien kärkiletkojen kestoyllättäjälle".

Häiriköksi Tuukkaa väitti ainakin erään suomalaisen viisipäiväisen rastiviikon ravintolavastaava kun Tuukka antoi ruokahuoltoarvosanaksi kakkosen (asteikolla 1-5). Höykytyksen kohteeksi joutui myös reportteri A. Saranen, joka rustasi kyseisen jutun Suunnistaja-lehteen. Kannattaa muuten käydä lukemassa juttu kirjastossa ellei Suunnistaja ole tilattuna kotiosoitteeseen. Maalisuoraa vedetään niin rinta kaarella, niin rinta kaarella

Onko Esa vaihtanut vaivihkaa poliisiopistoon? Ainakin Suunnistaja 8/95 rankilistallaan väittää itsepintaisesti Esaa Helsingin Poliisi-Voimailijaksi.

Maakuntaviesti Nastolan Rakokivessä käytiin mielenkiintoisella kartalla.
Kartoittaja oli hieman ennakoinut tulevaa yhdyskuntarakentamista ja piirtänyt asuntoalueen kartalle suoraan kaavakartasta.
Laman myötä asuntoalue jäi rakentamatta, jotenÉ ainakin moni sunnuntaisuunnistaja on ollut ihmeissään.

Tarkkasilmäinen lukija saattoi huomata suunnistuksen MM- kisoja seuratessaan myös RaVan värit ainakin urheiluruudun lähetyksessä.
Vilkon Timppa oli hinannut itsensä viitoituksen varrelle Saksan Detmoldiin, joten myös pääsarjojen MM- kisoissa oli varsaesustus.

Seuran tuore ikämiesvahvistus Lehtisen Teuvo on menevä mies. Kuntorasteilla miehellä oli vyölaukussa pari hakulaitetta ja kännykkä, johon myös piti vastailla kesken kuntosuunnistuksen. Naama peruslukemilla Teuvo selitti olevansa päivystysvuorossa ja jos tarve olisi vaatii niin lähdettävä on vaikka kesken suunnistuksen. Useimmiten asia kuitenkin selviää pelkällä puhelinsoitolla, joten sitä varten siis oli kännykkä mukana.

Seuramme jäsenet ovat monitaitureita. Ei olisi edellämainitusta T.Lehtistäkään heti pikakirjoittaja-haastattelijaksi uskonut. Haastattelut sujuivat Ukko-Tiomilassa revolverityyliin, mutta toistaiseksi ei ole selvinnyt oliko pikakirjoitus Ruotsia vai Suomea. (Nimimerkki: "Mä meen si alapetille").

Jalle ja Harri suunnistivat hienosti AM-viestien kaksi viimeistä osuutta ja venyttivät eron toiseksi tulleeseen RaVa 2:een yli viideksitoista minuutiksi. Paikallislehtikin huomioi suorituksen ja raportoi oikein kuvan kanssa kisojen jälkeen. Kuvasti olivat kuitenkin miehet muuttuneet toimituksessa Jussin ja Pasin näköisiksi.

Innokas tietokonefriikki, nykyinen varusmies, yösuunnistuksemme tuleva selkäranka, Jussi on myös ryhtynyt pitämään varsojen jäsenrekisteriä.
Tuoreen "väestölaskun" mukaan seuramme jäsenmäärä oli peräti 308 elokuun 28. päivän iltana. Lienee uusi recordi. Rastiväliä postitetaan 188 eri osoitteeseen, mukana jakelussa mm. 25 suunnistusseuraa.

H43-palsta

Kesän kisat rastiviikkoineen on kisailtu. Palaute sekä Kainuusta että FIN5:lta lienee voittopuolisesti myönteistä. Kuntosuunnistajakin löytää runsaasta sarjatarjonnasta sopivan omalle taito- ja kuntotasolleen. Ensi vuonna FIN5 kisaillaan Kouvolan lähistöllä helpohkoissa maastoissa. Syksyn arvokisat ovat edessä. Osa osallistuu SM-kisoihin, osalle riittää AM-kisat.

VWC-95

Suomalaiset osallistuivat myös kisajärjestelyihin. Tuomo Peltola toimi kilpailun valvojana. Kilpailukartat oli piirretty puhtaaksi ja painettu Suomessa. Lempaalan suppamaastoista valmistuneet kartat kestivät kansainvälisen vertailun. Kisajärjestelyissäkään ei liiemmälti ole moitteen sijaa.
Hellekelillä pitkät lähtömatkat rasittivat eniten vanhimpien sarjojen osanottajia. Tyhjillään olleen "työsiirtolan" alueella sijainneesta kilpailukeskuksesta ei välttämättä olisi tarvinnut poistua koko kisojen aikana, mikäli oli oma maja ja eväät. Ajoaikaa henkilöautolla Orimattilasta kului noin 7 tuntia/siivu.

Rastivarsojen menestys oli hyvä (ERINOMAINEN, korjaa toimitus! Etunenässä jutunvääntäjän itsensä ennenkuulumaton 4. sija MM-tasolla!!!): H65 Larion Heikki 9., H35 S-P Vennelä 4. ja Teuvo Laatunen 9. Suomalaisvoittajia olivat mm: Erkki Luntamo (H80), Arvo Mikkonen (H60), Pauli Rantanen (H45), Pertti Päivänranta (H40), Ari Kattainen (H35), Katriina Paananen (D90) ja Eila Rintanen (D60).

VWC-96 ESPANJAN AURINGOSSA

KYMPILLÄ KAUDEN AVAUS