-JOUNI TOURUNEN
Rastivarsat täyttää loppuvuodesta 20 vuotta. Olisiko sitä syytä juhlia jollakin tavalla? Vai onko suunnistus niin hieno laji, että sen harrastaminen on aina ja kaikissa muodoissa pelkkää juhlaa?
Merkkivuotta on toistaiseksi juhlittu työn merkeissä, mitään kun ei tänäkään vuonna tapahdu ilman työtä, tekemistä ja vaivannäköä. Kaksipäiväiset hiihtosuunnistukset on järjestetty, kokouksia pidetty, talkoita hikoiltu, Rasvanpolttorastit käynnistetty, Oravapolun kevät kirmattu, harjoiteltu, käyty kisoissa paremmalla ja huonommalla menestyksellä jne. Usein ihmettelen, kuinka kaikki tämä toiminta oikein pyörii viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen? Miten aktiivit jaksavat uupumatta (uupumuksesta huolimatta?) ja miten löydettäisiin uusia innostuneita mukaan?
Mielestäni on syytä muistaa kaksi asiaa: a) suunnistus on harrastus b) jota saamme harrastaa iloisella mielellä. Jokainen voi rauhassa ja hyvällä omallatunnolla miettiä minkä verran voi ja haluaa järjestää aikaa seuratoimintaan työn, perheen tai muiden tärkeiden asioiden jälkeen - ja sitten tehdä tämän osansa hyvillä mielin. Suunnistus ei (kai sentään) voi olla elämää suurempi asia.
Ehkä sen verran voisimme tätä vuotta juhlistaa, että ainakin kerran osallistumme seuran jonkinlaisiin talkoisiin. Ehkä vielä senkin verran, että annamme tunnustusta ja kannustusta itsellemme ja muille erilaisissa tehtävissä ahkeroiville. Varsinkin niille, jotka ovat uurastaneet läpi koko Rastivarsojen 20-vuotisen historian.
Jäsenmaksut
Tämän lehden välistä löydät taas vuotuisen jäsenmaksukuitin. Jäsenmaksun maksamalla pidät pieneltä osalta seuraa pystyssä - ja mikä tärkeintä, pysyt Rastiväleissä!
Jouni