Siihen aikaan kun isä kompassin osti...

Kuinka suunnistus valloitti Tietävälän

- Jouni Tourunen

Tämä tarina alkoi siitä, kun Pitkäsen Kirsti viitisen vuotta sitten vei Anu-tyttären Oravapolkukouluun. Oli aika hankkia perheelle uusi harrastus ja saada isäntäkin välillä verstaalta ulos. Tyttären opetusta sivulta seuratessa vanhempienkin kiinnostus alkoi herätä.

INNOSTUS HERÄÄ

Vaikka Kirstin veljen perheen suunnistusinnostusta oli pitkään hieman naureskellenkin ihmetelty, vasta nyt alkoi suunnistuksen perusteiden opettelu. Vanhan pölyttyneen marssikompassin tilalle oli hankittava uudempi suunnannäyttäjä. Kahtena ensimmäisenä kesänä Kirsti ja Heikki kiersivät kuntorastiratoja yhdessä kävellen, isäntä usein edellä ja emäntä hieman jäljempänä (rastin löytämisjärjestys saattoi tosin olla toinenkin). Sen jälkeen tiet ovat eronneet eri radoille ja vauhtikin lisääntynyt.

Anun suunnistusinnostus on toistaiseksi laantunut, vanhempien vain vahvistunut. Kylällä kerrotaan Pitkästen viettävän kesälomaa vain torstaista tiistaihin, keskiviikkona kun on päästävä rasteille. Ellei sitten lomanviettoon lähdetä Kainuun rastiviikolle kuten viime kesänä.

ESIMERKKI INNOITTAA

Tarina sai jatkoa, kun Veijalaisen Heikki eräänä aamuna tutki lehdestä Kuntorastituloksia: - Jos kerran Pitkäsetkin, miksi en minäkin. Seurakseen Heikki puhui Halson Joukon ja Miettisen Tapion. - Kun halusivat mukaan jonkun itseään huonommankin, epäilee Tapio vaatimattomasti. Leikkimielisen ankara keskinäinen kilpailu on sen jälkeen kierrättänyt miehiä kuntorasteilla neljänä kesänä. Heikillä rasteille lähtöä helpotti armeija-aikainen juoksu- ja suunnistusharrastus, Jouko ja Tapio aloittivat Pitkästen tavoin alusta "kantapään kautta oppien".

KOLMAS AALTO

Tarinamme sai edelleen jatkoa, kun Pitkäsen Anu pyysi Oravapolulle mukaansa naapurista Laineen Hannan, Hanna seuraavana kesänä Syrjäläisen Sinin ja Sini taas Sinkkosen Suvin. Hannan ja Sinin myötä myös pikkuveljet Antti ja Niko ovat innostuneet mukaan. Hannan äiti Anneli taas on edennyt siinä sivussa lasten kuskista rastireittien kautta Kuntorastien D-radalle.

Hannaa, Siniä ja Suvia metsä ei pelota, vaan tarjoaa hauskan liikkumisympäristön - eikä pieni sadekaan haittaa. Oravapolun harjoituksia tytöt pitävät sopivan vaikeina ja oravapolkulaisia innostavana porukkana. Leirit Salusjärvellä ja etenkin Kolilla ovat jääneet erityisesti tyttöjen mieleen. Kivointa ja samalla jännittävintä tytöistä on koetella taitoja kilpailuissa. Kymmenvuotiaat tytöt ovat olleet mukana jo Lahden alueen Oravapolkukisoissa ja -viesteissä sekä oman seuran cup-kilpailuissa.

KUNTORASTEILLA EI TARVITSE KILPAILLA

Tietävälän kuntorasteilijat epäilevät, että suunnistus mielletään turhan usein vain kilpaurheilulajina. Vaikka kuntorasteilla on mukana sarjakilpailu ja tuloksia julkaistaan lehdessä, kilpailu aikaa ja muita vastaan ei ole tärkeintä. Oman itsensä kanssa kamppailuun suunnistus sen sijaan antaa monia aineksia, niin nuorille kuin vanhoille, miehille kuin naisille. Suunnistustaidon kehittyminen voi myös avata uusia mahdollisuuksia vaikkapa metsästys-, marjastus- tai vaellusretkien suunnitteluun.

Kuntorasteilla matkaan voi lähteä myös ilman ajanottoa ja ilman että nimi tulee tulosluetteloon. Ensimmäisillä kerroilla saa vaikka opastajan mukaan metsään, Rastivarsojen kuntosuunnistus- valiokunnassa toimivat Kirsti ja Heikki Pitkänen rohkaisevat. Omasta kokemuksestaan tietäväläläiset arvelevat, että rasteille lähtö on yksin aina vaikeaa, porukassa tuttujen parissa sen sijaan paljon helpompaa. Tietävälän väki haastaakin muiden kylien kuntoilijoita pyytämään naapureita ja tuttuja rohkeasti mukaan Kuntorasteille.

Ja ainakin yksi asian Tietävälän väkeä jäi viime kesästä harmittamaan. Ahkerin kuntorasteilija löytyi nimittäin Niinikoskelta. Keijo Kylliäinen osallistui ainoana kaikkiin 23 tapahtumaan: 22 kertaa rastien etsijänä ja kerran ratamestarina..

[logo] Tietävälän kuntorasteilijoita ja Oravapolkulaisia kevätauringon kajossa.