Seuralehdellä on monia tehtäviä. Se on tietysti sanansaattaja ja tiedotuskanava, mutta sillä luodaan ja ylläpidetään myös seurahenkeä. Kun RASTIVÄLI ilmestyi viimeksi jakoon tiistain kuntopiirin aikaan, useat selasivat sitä malttamattomina jo kesken piirin.
Seurassamme on siis hyviä sananikkareita, mutta on niitä muuallakin. Kesätoivotukseksi rohkenen lainata suoraan synnyinseutuni paikallislehden nimimerkin "Suuri Harhailija" yllä olevan otsikon mukaista pakinaa (Loimaan Lehti 23.4.):
"...vajavaista. Niinpä ankaran työpaineen alla ollut Sämäldin Sähly päättää rentoutua ja lähteä Torstairasteille. Lähtökarsinassa on levotonta liikehdintää, häslinkiä, sähköistä tunnelmaa, sillä yleisenä puheenaiheena on järkyttävä tieto: Ratamestarina toimii psykopaattisuunnistaja Vasiljev Parikov, joka tiedetään ilkeämieliseksi pirulaiseksi.
Suunnistussää on kuitenkin loistokas, joten moinen pikkuseikka ei hetkauta. Arkimässäilyn harhat jäävät, kaikki turhanpäiväinen hosuminen unohtuu kun Sämäldin syöksyy korpikuusikon varjoihin. Sankarimme päättää aloittaa murskaavasti.
Ensimmäiset rastitkin ovat suunnistuksen karkkipäivää. Alkumenestyksen huumaamana Sämäldin vetäisee turbovedon päälle, mennä roiskii niin että risut ja kävyt lentelevät. Sitten se tapahtuu: hiki alkaa syödä salakavalasti Sämäldinin näköä; tarkka kartanluku alkaa turvottaa silmäpusseja.
Ote kirpoaa vain hetkeksi, mutta se riittää. Miehemme putoaa suunnistuksen kanveesille. Yllättäväkäänteinen ojaviidakko muuttuu yhtäkkiä kannibaaliseksi maastoksi, joka ahmii Sämäldinin punasoluja. Kun rasti vihdoin ja viimein löytyy, on Sämäldinin jonotuslipussa lähes nelinumeroinen luku. Muuttunut tajunnantila saa Sämäldinin vielä lankeamaan samaistusvirheeseen.
- Tässähän olisi tarvittu pitkospuut rastille, ähkäisee miehemme. - Kummaa touhua. Alussa kaikki kulkee kuin tanssi ja loppu on kerrassaan kamalaa räpellystä. En olisi millään uskonut, että näin tuttu maasto voi antaa vaikeasti sulatettavaa jaksoittais- opetusta.
Kandelat sammuksissa Sämäldin kampeaa itseään eteen päin. Hengitys ratisee ja vinkuu ilkeästi. Ilma tuntuu loppuvan, aika tuntuu loppuvan, mutta urheasti Sämäldin työntyy kohden maalilinjaa. Eteneminen on sarja katkonaisia nytkähdyksiä, tuskin muurahaisen askelta pitempiä. Kuuluu rapsahdus kun Sämäldin katkaisee elektronisen ajanseisauttajan ja tössähtää maahan.
Samassa Sämäldin havahtuu valveille. Rapsahdus kuuluukin eteisestä: Loimaan lehden tiistainumero lojuu lattialla. Sämäldin aukaisee lehden ja silmäkuistille iskeytyy hohdokas, houkutteleva kutsu: Torstairastit alkavat!
- Taidanpa lähteä mukaan, tuumaa Sämäldin ja iskee itselleen silmää.
- Eihän tuleva kokemus voi olla nähtyä unta kamalampi."