Rastivälin haastekirjoitus

Muistoja ja unelmia

- Olli Hyyppä

Elämä heittelee ihmistä sinne sun tänne, eivätkä elämäntilanteet pysy aina stabiileina. Samoin on käynyt tämän rakkaan harrastuksenkin kanssa. Omaa suunnistusuraanihan aloin muistella, kun mietin sopivaa juttua tähän harvinaisen laadukkaaseen seuralehteen. Ei toki ole aikomus, että urani olisi kokonaan ohi, mutta olkoon tämä vaikka 1/4 vuosisatahistoriikki.

Tehokasta värväystoimintaa

Kaikki alkoi talvisena päivänä 1970-luvun alussa erään Kokkolalaisen lammen jäällä, jossa kaksi vanhempaa poikaa (Ari Kattainen AngA ja Sauli Peltoniemi KoS, Kalevan Kierroksen voittaja) pölli kiekkoni. Kiekon takaisin saamisen ehtona oli, että tulen mukaan partiotoimintaan. Tippa linssissä suostuin - olihan kyse sentään kiekosta. Tämä ei kuitenkaan ryöstäjille riittänyt, vaan tuli uusi ehto: pitää liittyä myös Kokkolan Suunnistajiin. Sain kiekkoni takaisin. Oli melkoisen tehokasta värväystoimintaa ja vielä partiohengessä.

Ensimmäinen kilpailuni oli GIF:n piirikunnalliset seuraavana keväänä. Matkana oli 1,1 km, 3 rastia ja sijoitus hienosti 5. (6 osallistujaa) ajalla 55 min. Tähän mennessä ei ole vielä tapahtunut katastrofaalista taantumista, jos kilometriaikoja vertaillaan.

Älyä ja monipuolisuutta

1970-luvulla minulla oli toki muitakin urheiluharrastuksia, mm. jääkiekko, jalkapallo ja koripallo. Yksi toisensa jälkeen joukkuelajit väistyivät, koripallo tosin vasta 1988. Myöhemmin koripallovalmennuksesta tuli puolet ammatistanikin. Valmennuksessa onkin ollut antoisaa oppia tuntemaan kahta täysin erilaista lajia, älykästä yksilölajia ja älykästä joukkuelajia. Siitä olen vakuuttunut, että myös juniorisuunnistajan tulisi harrastaa nuorena muitakin kuin kestävyyslajeja.

Haaveista totta

1985 muutin Kokkolan "pannukakkumaastoista" Vaasan "räiskälemaastoihin" ja edustamaan Rasti-Kurikkaa. Vaasassa oppi unelmoimaan salaisissa päiväunissa kodin takana olevasta isosta mäestä, lottovoitosta ja lumisista talvista, jolloin hiihtäminen olisi mahdollista edes 50 km säteellä joitakin viikkoja talvesta.

Yksi kaverini uneksi ääneen 5 ja jopa 10 km valaistusta ladusta, mutta hän olikin tunnetusti vähän suuruudenhullu. Nykyään unelmani ovat toteutuneet lottovoittoa lukuunottamatta. Näytöt vain puuttuvat, joskin uusi haastava työ ja perhe ovat vieneet ajan ja energian melko totaalisesti. Ei kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon.

Hyvää kesää!

[logo] Aina sen verran täytyy harjoitella, että pysyy nuorten partiopoikien kyydissä. Kuvassa vas. Juha Peltola, Miika Hernelahti, Olli Hyyppä ja Harri Koski.

Haaste jatkaa kulkuaan. Haastevuorossa on seuraavaksi Orimattilan urheilun "grand old man" Pentti Larjanne.