Suunnistusta Amerikan malliin

- Soile Lankinen

Olin vuoden Bostonissa USA:ssa lapsia hoitamassa. Jo alussa olin päättänyt, että nyt tämä tyttö aloittaa harjoittelun. Kun sikäläisen perheeni vanhemmat kysyivät minulta, mitä haluaisin tehdä, ilmoitin, että opetella englannin kieltä ja suunnistaa.

Kielitaitoni joutui heti epäilyksen alle: onko "orienteering" sana laisinkaan? Perheeni ei ainakaan ollut koskaan kuullut moisesta lajista mitään. Vasta myöhemmin kotiväkeni hyväksyi sanan "orienteering" oikeaksi sanaksi. Loppujen lopuksi paikallinen "isäni" Scott epäili jopa sittenkin joskus kuulleensa moisesta lajista ja antoi oman kuvauksensa siitä (jääköön tässä kertomatta, mutta siinä olisi ideaa aivan uudeksi suunnistusmuodoksi).

Paikallista harrastusta

Kun sain ensimmäisen paikallisen suunnistuslehden käsiini (joka käsitti n. 4 osavaltiota), olin suunnitellut osallistuvani paikallisiin harjoituksiin. Tapahtumakalenteria lukiessani huomasin kauhukseni, että lähin harjoitus on seuraavassa osavaltiossa. Jos lähtee ajamaan pari tuntia aiemmin niin hyvin ehtii.

Samalla muistan ihmetelleeni miksei kesällä ollut yhtään kisoja tai harjoituksia. Scott epäili syyksi lämpötilaa, mitä muistan vähätelleeni tapaan "että kyllä meillä Suomessakin on lämpimät kesät". Jostain syystä en sitten kaivannutkaan suunnistusta n. 35 - 40 asteen helteessä, jota kesti lähes kolme kuukautta.

Eriväriset radat

Kaikesta huolimatta kävin muutamissa suunnistusharjoituksissa. Ratoja oli valittavana kuusi erilaista: valkoinen, keltainen, oranssi, vihreä, punainen ja sininen. Radoista valkoinen oli helppo ja lyhyt, sininen taas miesten pääsarjalle. Kunto-rasteilla oli yleensä ratoja vain vihreään asti.

Ensimmäisellä kerralla olin hämmentynyt, kun minulle annettiin puhdas kartta käteen ja sanottiin, että aika alkaa nyt. Yritin mutista siihen, ettei minulla ole vielä rastejakaan piirretty, mutta sikäläinen tapa oli ottaa rastien piirtäminen aikaan mukaan.

Amerikkalainen unelma

Parin kuntorastikeikan jälkeen olin päättänyt hankkia paikallisen suunnistuspuvun. Olisi ollut mukava omistaa amerikkalainen suunnistuspuku. Kyselin seurani jäseniltä, mistä pukuja voi ostaa tai tilata, kun urheilukaupoissa niitä ei näkynyt. Vastaukseksi tuli, että puvut tilataan Ruotsista tai Suomesta. Joten se siitä amerikkalaisesta puvusta.

Suunnistus helpotti koti-ikävässä ja piristi muutenkin Amerikan vuottani, mutta kyllä on ihanaa päästä takaisin suomalaisiin metsiin.

[logo] Uno Camping Weekend, Nottingham, NH. 9.9.1995