Sisälmys:


TÄYTTÄ TOUHUA

- Jouni Tourunen

Kevään myötä seurassa on täysi tohina päällä. Leirejä, kouluinfoja, harjoituksia, lenkkejä, monenlaisia talkoita, ratamestarikoulutuksia, kokouksia, palavereja, kisojen valmisteluja, ensimmäisiä kilpailuja, sata oravaa oravapolulla ja ties mitä. Välillä toimintaa tuntuu olevan jo niin paljon, että tämän kokoisen seuran resurssit (niin taloudelliset kuin inhimillisetkin) joutuvat kohtuullisen kovalle koetukselle. Liiankin?

Toisaalta sanotaan, ettei ilman voimavarojen koettelua, rajojen etsintää ja vaivannäköä synny mitään uutta. Eikä sitä tärkeää seurahenkeä, ilmaiseksi. Touhutkaamme siis, mutta pari asiaa nousee mieleen.

Ensinnäkin vastuunkantajien joukon edelleen laajentaminen; tuttavista, kuntorasteilijoista, oravien vanhemmista, oravapolulta ulos varttuvista nuorista? Toiseksi toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen organisoinnin tärkeys. Että hyvistä ideoista muovautuu järkevää (hauskan mielekästä) toimintaa. Rohkaisua, kannustusta, vastuun jakamista, tunnustusta ja sen tapaista siis tarvitaan. Seuratyöhän on ennen kaikkea hauska harrastus, vai kuinka?

Kauden ollessa jo täydessä vauhdissa on syytä varustautua myös mahdollisen eksymisen varalta. Siispä lopuksi vihjeitä eksymisen vakavuuden arvioimiseksi (asteikko on peräisin saamelaisalueen ammatillisen koulutuskeskuksen eräopaskurssilta):

1. Tiedät, missä olet, muttet miten sinne olet päässyt.
2. Tiedät, että olet päässyt jonnekin, mutta minne?
3. Et tiedä tarkkaan, miten jonnekin kohteeseen pääset.
4. Et tarkalleen tiedä missä olet.
5. Et tiedä miten pääset pois.
6. Et tiedä, miten olet päässyt jonnekin, mistä et tiedä mihin ja miten pääset sieltä pois.
7. Et tiedä minne et ole päässyt tai miten sinne ei pääse tai et enää tiedä mitään mitä pitäisi tietää, että pääsisit jonnekin, josta et tiedä mitään.

Että rohkeasti vain metsään!


Vestiliigan 1. osakilpailu,Kaarinassa 21.-22.4

Kevätyönviesti 1995

- Jari Lehtonen

Rastivarsojen kaksi iskukykyistä joukkuetta lähti kauden ensimmäiseen viestiliigan osakilpailuun Kaarinaan Turun seudulle.
Viesti alkoi illan hämärtyessä, joten kekkerit käytiin suurelta osin pimeässä. Se ei tuntunut menoa haittaavan, sillä varsojen päästyä kevätlaitumille vauhtia löytyi ihan kiitettävästi ja vielä oikeaan suuntaan. Osasyynä oli varmasti kaikinpuolin onnistunut kevätleiri Ahvenanmaalla.

Joukkueiden kokoonpanot muodostuivat pääosin edellisen kauden näyttöjen perusteella paitsi, että leikkauksesta toipuva Harri ei ollut käytettävissä.
Ykkösjoukkueessa suunnistivat järjestyksessä Esa, Jari, Tuukka, Hannu, Teuvo. Kakkosjoukkue: Jussi, Manne, S-P, Timo, Pasi.

Viestiin osallistui yli sata joukkuetta, joten säpinää riitti, kun kilpailijat tulivat kesken osuuden kilpailukeskuksen läheisyyteen yleisörastille. 1., 2., 4. ja ankkuriosuus olivat noin 7-8 km pitkiä ja kolmas osuus 11 km. Joka tapauksessa olosuhteet olivat hyvät ja kilpailusta odotettiin tiukkaa. Tämän totesi valoisalle avausosuudelle startannut ykkösjoukkueen Esa.

"Orhi" suoriutui osuudestaan mallikkaasti tullen vaihtoon sijalla 33. 3,5 minuuttia kärjen vaihdosta. Orhi totesi tehneensä lähes virheettömän suorituksen, joten hajonta oli puraissut tai sitten... juoksu ei kulkenut.

Niin tai näin viesti oli kuitenkin menossa kovaa vauhtia eteenpäin ja toiselle osuudelle kiiruhti Jalle. Jallella oli illan hämärtyessä menovaihde päällä heti alusta alkaen, joten miehiä alkoi tulla selkä edellä vastaan pilvin pimein. Yleisörastille tullessa ero kärkeen oli kaventunut 1,5 minuuttiin, mutta pimeyden laskeutuessa maastoon alkoi meno rauhoittua eikä ero kärkeen enää pienentynyt. Vaihtoon Jalle tuli alle kaksi minuuttia kärjen jälkeen ja sijoitus nousi huimasti neljänneksi.

Tuukka imee kärjen kiinni

Kolmannelle jo täysin pimeälle "pitkälle" osuudelle kiihdytti Tuukka. Tuukka osoittautui luottamuksen arvoiseksi tehden kilpailijoiden kannalta pahaa jälkeä heti alusta lähtien. Kenttäkuulutus kertoi väliaikarasteilla Rastivarsojen johtavan viestiä kahden Rajamäen joukkueen vielä pysyessä mukana??? Mitä hel... Tuukka on näköjään pistänyt tuulemaan. Kaikenkaikkiaan 3. osuus meni tuubiin ja Rastivarsat nousi kolmanneksi vain sekunti kärjestä. Tuukan eka kommentti oli "mehän käveltiin", NIINPÄ!

Neljännelle pätkälle lähti Hannu. Hanski suunnisti alun varmasti, mutta lopussa tuli kolme pientä pummia peräkkäisillä rasteilla ja takaa tullut letka kuittasi karkulaisten ohi. Vaihtoon Hanski kiirehti sijalla yhdeksän 1,5 minuuttia kärjestä. Todellinen rutiinisuoritus.

Tepi ankkuroi rutiinilla

Ankkuripätkä lankesi kokeneelle viestiketulle Teuvolle, joka varmisti hyvän loppusijoituksen varmalla suorituksella. Sijoitus putosi pari pykälää, mutta kokonaisuutena 11. sija on erittäin hyvä ja Rastivarsat poistuivat kisapaikalta "leijuen".

Kakkonen myös hyvin kisassa mukana

Kakkosjoukkueen viesti ei kulkenut ihan ykkösjoukkueen tahtiin, mutta lähes yhtä hyvin kuin viime vuonna ykkösen.

Kakkosen aloittaja Jussi oli viestin alkuvaiheessa jopa "Orhin" edellä, mutta lopussa alkoi askel painaa. (Armeijan leivissä huolehditaan hyvin poikien ruokavaliosta= +5 kg). Joka tapauksessa Jussi oli positiivinen yllättäjä tullen sulalle maalle suoraan suksilta. Sijoitus oli 56., kuusi minuuttia kärkeen.

Toiselle pätkälle ampaisi Make. Make joutui hieman taipumaan kilpailijoiden kovassa puristuksessa ja saapui vaihtoon 13 minuuttia kärjen jälkeen sijalla 67.

Kakkosjoukkueen pitkän osuuden suunnisti varma yösuunnistaja S-P ja sijoitus paranikin hieman, mutta eroa kärkeen tuli lisää. Kakkosjoukkueen kaksi viimeistä osuutta suunnistivat Timppa ja Pasi. Suurten erojen takia sijoituksen nosto oli vaikeaa, eikä sijoitukseen näin tullut merkittävää muutosta (n. 65.).

Viestin voitti Timo Karppisen ankkuroima Oulun Tarmo, Deltan nuorisojoukkue oli toinen ja KooVee kolmas.
Ja että ei unohtuisi, Rastivarsojen ykkösjuokkue oli 11. ja liigapisteitä kertyi tasan kaksikymmentä.


2. Viestiliigakisa Wappuaattona Liedossa:

Isotonic-viesti

- Jari Lehtonen

Tämän vuotinen Isotonic-viesti suunnistettiin Liedon maisemissa. Rastivarsat olivat mukana kolmella joukkueella. Kolmosjoukkue oli tosin vajaamiehinen, koska miehiä oli kipeänä ja osa liikuntarajoitteisia. Kuitenkin kaksi joukkuetta lähti tavoittelemaan lisää liigapisteitä hyvin menneen Kevätyönviestin jälkeen. Isotonic kisaviikonlopun yleisin puheenaihe oli suht¹ viileä ilma, jota eivät räntäsade ja tuuli yhtään lämmittäneet.

Ykkösjoukkueessa suunnistivat Esa, Teuvo, Tuukka ja Jari. Kakkosjoukkueen suunnistajat olivat Jussi, Jorma H, Make, Jorma R. Kolmosessa ainoa oli aloittaja Niko. Viesti oli melko nopeatempoinen lyhyiden osuuksien takia, eka ja vika osuus olivat 8,0-8,15 km ja väliosuudet 6,4 km.

Ykkösjoukkueen aloittaja Esa "Orhi" rypisti osuutensa hyvin ja potki vaihtoon 42 sekuntia kärjen jälkeen ( 25.). Kakkosjoukkueen Jussi tuli vaihtoon pari minuuttia Orhin jälkeen (85.). Itseluottamusta uhkuva Niko teki omaa työtä muitten kilpailijoiden menemisistä pahemmin välittämättä eikä saapunut vaihtoon kärkeä hätyytellen. Kaksi seuraavaa osuutta olivat lyhyitä.

Ykkösjoukkueen toisella osuudella Tepi joutui antamaan periksi kolme minuuttia ja kolmannella osuudella Tuukka kuusi minuuttia. Pienet ja vähän suuremmatkin pummit yhdistettynä Tuukan viikolla sairastamaan flunssaan ei joukkueen tilannetta parantanut, päinvastoin. Sijoitus oli 60. ankkurin päästessä maastoon.

Kakkosjoukkueen väliosuudet suunnistaneet Hämäläiset eivät sijoitusta nostaneet, joten Jopen ankkuroima joukkue teki tasaisen suorituksen sijoituksen ollessa reilusti sadan joukossa (matkaan lähti yli 150 joukkuetta). Ykkösjoukkueen ankkuri Jalle jatkoi hyviä esityksiä.

Hurja kiri ei riittänyt liigapisteille, vaikka ero kärkeen kaventui muutamalla sekunnilla. Lopullinen sijoitus oli 40. ja ero kärkeen 9.37. Tämä kertoo paljon raa¹asta kilpailusta, maaliin tuli joukkue keskimäärin 15 sekunnin välein.

Tälläisessä kilpailussa ei ole varaa virheisiin. Jos niitä tulee se näkyy välittömästi. M.O.T.


"Valio"-talkoot kevätkauden kynnyksellä

- Hannu Laiho

Kari-Grandi ja hänen apulaisensa DelMonte-poika heittivät kortensa kekoon ja päättivät tarjota työtäpelkäämättömille RAVAlaisille pienen mahdollisuuden seuramme talouden kartuttamiseen. Talkooväen määrää piti ihan toppuutella, sillä tilat olivat rajalliset ja jokaisellehan piti löytyä kunnollinen työmäärä, olihan pääosa kuitenkin saapunut Lahden- ja Orimattilan seudulta asti.

Tehtävänä oli rakentaa ns. modulilavoja Valion mehutehtaalle, joka taas toimittaa lavat Pitäjänmäen keskusvaraston kautta asiakkaille pitkin Suomenniemeä ja myös vientiin. Kari-G ja DelMonte-P joutuivat hieman valmistelemaan talkoopaikkoja etukäteen,muutenhan itse "työväki" olisi joutunut odottelemaan.

Lavojen kokoamista suoritettiin kahtena peräkkäisenä sunnuntaina Maaliskuun lopulla ja iskuryhmä suoritti lisäksi yhden varaston siivouksen. Rahallisesti talkoopäivien tuotto jakautui hyvin tasan kolmeen yhtäsuureen osaan, joten jokainen osallistuja nostettakoon samalle viivalle muiden kanssa. Kiitos teille!

Talkoiden tuotto meinasi kärsiä heti ensimmäisellä käynnillä,kun eräs seuramme johtohenkilö joutui valtiovallan ylimääräisen verotuksen kohteeksi aivan Valion aitauksen reunalla. Vero oli suhteessa ajonopeuteen, eikä asiasta voinut valittaa. Valitusta sensijaan kuului, kun samaisen henkilön toinen takajalka ja ristiselkä löivät jumiin ja meinasivat sanoa työsuhteen irti. Toimituksella ei ole tietoa , jatkuiko potilaan oireilu kotiseudulla työviikon alkaessa. Myös RaVaringinkin miehet kertoivat talkoiden käyneen hyvästä harjoituksesta, vaikka vain mehulaatikoita nosteltiinkin.

Mukavaa oli nähdä myös seuramme talkoo-ja talousvastaavien paikallaolo ja he totesivatkin myös tämäntyylisten talkoiden tarpeellisuuden, hiki oli suoraan verrattavissa saatujen markkojen määrään.

Iskurymän varastosiivous seuraavana päivänä ei oikein maistunut ainakaan meikäläiselle, mutta talkoothan hoidetaan aina loppuun asti sovitulla tavalla. Näistä työsuorituksista olemme saaneet kiitosta toimeksiantajalta,Valiolta, ja toivon, että voisimme jatkossakin auttaa toisiamme: RaVa-Valio.

Terveisin Kari-Grandi


Olli Hyyppä vahvistaa RaVarinkiä

- Esa Orava

Hennalan alaosasto on jälleen tehnyt myyräntyötä siirtomarkkinoilla. Latusuunnistuksen AM:ssa ensituntumaa RaVan väreihin ottanut ja myös kesäksi seuraamme siirtynyt Urheilukoulun luutnantti Olli Hyyppä on "uusi naama" Ravaringissä. Rasti Kurikasta loikannut Hyyppä löytyy viimesyksyiseltä rankilistalta riviltä 408.

Taustoja miehestä Vilkon Timon juttelun pohjalta:
- S. -63
- Vaimo ja 2 lasta
- UrhK:n koripallovalmentaja
- Muuttaa parhaillaan Kosken Harrin naapuriin
- Tulee antamaan panoksensa ainakin valmennuspuolellaŠ

TERVETULOA SEURAAMME!


Suunnistusta juuttien maalla

- Tuukka Tuomala

Haastenurkan ensimmäisenä haastettuna karistelen mustan viitan haamua harteiltani jakamalla kokemuksiani Tanskan kevätleiriltä, jolla harjoittelin Esa Oravan ja 48 muun suunnistajan kanssa.

Metsää vai joutomaata?

Tanskassa suunnistus ei ole erityisen suosittu harrastus tai kilpaurheilulaji. Syitä suosion vähyyteen ovat mm. jokamiehen- oikeuden puuttuminen sekä metsien vähyys. Tanskan pinta-alasta 16 % on metsää, jota ei lueta joutomaaksi. Suomalaisten mielestä suurin osa tästäkin tuntuu joutomaalta, mutta maassa maan tavalla.

Tanskan suunnistusmaajoukkueen apuvalmentaja Sören Maarup jakaa Tanskalaiset maastot kolmeen pääryhmään.
Thistediläinen maasto on ns. tilkkutäkkimetsää. Korkeuserot ovat vähäiset ja suhteellisen paljon löytyy vuorimäntymetsää. Eteneminen vuorimäntysäkkäröiden seassa on hidasta, joten suunnistus on lähinnä reitinvalintasuunnistusta tiheässä polkuverkostossa.

Silkeborgilainen maasto on kovasti kumpuilevaa, jossa tarvitaan juoksuvoimaa. Maastotyyppi on polkurikasta ja pääasiassa harvaa puustoa vaikka tiheitä kuusikoitakin löytyy. Suunnistus on luonteeltaan keskieurooppalaista.
Själlantilainen maasto taas on tasaista ja todella nopeakulkuista. Keväällä eteneminen on suoraviivaista ja kartan vihreidenkin alueiden maapohja mahdollistaa vauhdikkaan juoksun. Kesä kasvattaa rehevän aluskasvillisuuden, mikä muuntaa suunnistuksen luonteen enemmän reitinvalintaa suosivaksi.

Nummea ja dyynejä

Kevään leirimatkalla näiden maastotyyppien lisäksi tutuiksi tulivat myös dyyni- ja nummisuunnistus. Vaikka näkyvyys dyy- neillä on hyvä, maastoon tottumattoman etenemisvauhti kipuaa helposti yli 10 min/km. Dyyneillä kasvillisuutena on ainoastaan heinää ja ruusupensaita, jotka kannattaa kiertää kaukaa.

Avoimella nummella kompassin käyttö on välttämätöntä. Näkyvyys on erinomainen ja korkeuserot suhteellisen vähäiset. Oma kokemukseni kevätnummella oli märkä, sillä keväällä nummet ovat erittäin soistuvia ja kesällä lähes järviä, vettä polviin asti. Vaikka olosuhteet olivat vetiset, 10 km harjoituksesta selvittiin alle tunnissa.

Leirikokemukseni ajoittuivat kevääseen, jolloin puissa ei ole lehtiä eikä aluskasvillisuutta (heinää ja nokkosia) juuri nimeksikään. Kesällä ja syksyllä tilanne on heikon näkyvyyden vuoksi toinen, eikä suunnistus olekaan enää ns. helppoa.

Harrastajia vähän, kärki terävä

Tanskan suunnistusliiton päävalmentaja O-P Kärkkäisen mukaan Tanskassa on vain parisataa säännöllisesti ympäri vuoden harjoittelevaa suunnistajaa. Harrastajamäärään nähden taso on suhteellisen korkea, onhan yksi tämän vuoden MM-kisojen suuri mista suosikeista Carsten Jörgensen.

Pienenä henkilökuvana "kumara-Carstenista" kerrottakoon, että ruotsalaislehti Skogsport listasi hänet vuoden-94 kolmanneksi parhaaksi suunnistajaksi maailmassa. Viime vuoden maailmancupissa hän oli viides. Tämän kevään Spring Cupissa hän voitti henkilökohtaisen kilpailun sekä ankkuroi viestissä seuransa Trollhättanin voittoon PM-liigan avauksessa.

Juoksuvoimainen Jörgensen jätti ankkuriosuudella taakseen maajoukkuesuunnistajat Steven Halen, Rudolf Ropekin ja Reijo Mattisen. EM-maastojuoksuissa hän oli parhaana pohjoiseurooppalaisena 15.

Tanskanmaan suunnistuskokemukset olivat uusia ja ihmeellisiä. Vaikka aikaisemmin olin nähnyt karttoja kyseisistä maastotyypeistä, vasta käynti paikan päällä kartan kanssa näytti millaista maasto todella oli. Myöskään varoitukset vuorimäntymetsistä tai piikkipensaspusikoista eivät olleet niin vakuuttavia, etteikö niissä etenemistä pitänyt kokeilla. Ehkä kierrän seuraavalla kerralla.

Musta viitta ei siis joutunut vielä kiertoon, mutta jännityksen säilymiseksi haastan seuraavaksi seuramme juniorivahvistuksen Niko Pulkkisen kirjoittamaan kuulumisiaan. Musta viitta odottaa, nääs.


Maken valmennuspalsta

- Markku Hämäläinen

Kevään kisakaruselli pyörii vilkkaimmillaan. Seuramme valmennustapahtumat/systeemit ovat poikineet varsoille oivallista menestystä kansallisella tasolla, suurkiitos Jarin ja Esan ja koko ringin.
Huolto ja organisointi ovat leireillä olleet Veskun ja Matin pyyteettömässä, isällisessä huostassa, josta jokainen on saanut osansa ...
Myös oravapolun nuorisovalmennus sujuu entistä laajemmalla sektorilla, Nuorten Jukolan valmennusryhmä on perusteilla... jo tälle vuodelle.

JUKOLA-KUUME VALLOILLAAN

Sipoon Jukolan h-hetki on käsillä, lähetämme 6 iskukykyistä joukkuetta kevätkauden huipentumaan 1. ja 2. seitsikot kokoaa vvk/valintakolmikko (VH;MH;JL) kevään näyttöjen pohjalta, 3. joukkueen muodostaa Juholan Mikko, 4. joukkueen perinteisesti Kyöstilän Ari, 5. joukkueen Hämäläisen Timo/Raunion Pekka ikäihmisistä ja nuorten sekoituksesta sekä kuutosen hiihtäjävoittoisen porukan Juurisen Seppo ja kumppanit.

Yhteispalaveri joukkueiden kasaamisesta pidetään Nikkijärven majalla la 27.5 viestiharjoituksen jälkeen. Leiriharjoituksiin jokainen Jukolaan lähtijä tervetullut pe 26.5 yö/Salus klo 22.00 alkaen la 27.5 yhteislähtö Nikkijärven maja klo 16.00

VALMISTAUDU, KESKITY, VIIMEISTELE

Suunnitelmallinen harjoittelu ja kilpaileminen edellyttävät järkevää kilpailu- ja harjoittelukalenteria. Liika kelloa vastaan kisailu sokeuttaa suunnistuksessakin -> tasapaksuus suorituksissa. Vaihtele vauhtia ja taitoteemoja kartan kanssa harjoitellessakin.

Kun starttaat varsinaiseen kilpailuun (=alueen, kansallisen, viestien tasoinen kisa) valmistaudu huolellisesti jokaiseen yksityiskohtaan jo kuluvalla viikolla, viimeisinä päivinä ja tunteina. Hae oma tapasi, rituaalisi ja noudata niitä.

Esim. Jukolaan yömiehet; harjoittelevat pimeäsuunnistusta asianmukaisilla varusteilla hyvissä ajoin, jotta lamput ja tarkkuus ovat kohdallaan päätapahtumassa.

TEE NÄMÄ TOIMET AINA AJOISSA:

Käy nukkumaan kilpailua edeltävänä iltana HYVISSÄ AJOIN. Herää ja syö viimeistään kolme tuntia ennen starttia. Ole yhteislähtöpaikalla (kuski ei odota) ajallaan.

Saavu kilpailukeskukseen tuntia ennen starttia, huom! kävelymatkat, ruuhkat. Esilähtöön verrytellen pelivehkeet viimeisteltynä (tossut, nauhat, teipit, sukat, housut, paita, kompassi, hikinauha, piilolinssit/rillit, korttikoteloon naru/teippi/hakaneulakuminauhasysteemi. Tutustu karttaan, maastoon, määritelmiin, oman sarjan lähtöluetteloon, ykkösrastin lähtösuuntaan jo ennen starttiviivalle asettumista. MINÄ ITSE TEEN SUORITUKSEN.

Ole ajoissa maalissa, jotta n:ro uno!, koska tämä aina tärkein. Lähde ajoissa kotimatkalle (heti palkinnnon saatuasi) analysoituasi kisan kulun toisen hlön kanssa ja aloita keskittyminen kohti seuraavaa kisaa välittömästi, mielellään jo maalikarsinassa unona vaan ei uunona.


Sivullisen silmin Ahvenanmaalla

- Jukka Erkkilä, AOK

Esa oli jo talven mittaan kehuskellut RaVa:n pitävän kevätleiriä Ahvenanmaalla. AOK sen sijaan oli jo syksyllä päättänyt rauhoittaa pääsiäisen kerrankin perheellisten eduksi. Olin tyytymässä kohtalooni ja ilmoittauduin pääsiäiseksi OK Raseborgin kisaan. Sitten eräänä iltana puhelin soi kellon ollessa jo piirua päälle kymmenen. Luulisi soittajalla olevan tärkeää asiaa.

Puhelinkeskustelun tuloksena istuin sitten bussissa matkalla kohti Eckerötä, Suomen läntisintä kuntaa. Matkaseurana oli toden totta KeU-KeU:ta ja Vehkalahden porukkaa, sekä varsin hupaisaa porukkaa Orimattilassa majailevasta suunnistusseurasta, joka nimestä päätellen voisi olla raviurheilun erikoisseura. Mutta missä oli AOK? Hämmästys oli suuri kun Akilleetit (=AOK:n suunnistaja) kuulivat päätöksestäni lähteä vieraan seuran mukana leireilemään. (Ettei vaan vaihdettaisi seuraa....)

Viiden päivän aikana leirillä opeteltiin pälleen suunnistamaan kantapään kautta. Ahvenanmaan maastot osoittautuivat varsin vaativiksi (jälleen kerran, sillä allekirjoittanut oli jo kolmatta kertaa leireilemässä Ahvenanmaalla). Harjoitukset olivat tasokkaita eikä armoa annettu anelemalla.

Treenit kukin hoiti omaan asialliseen tyyliinsä. Vapaa-ajasta voisi kirjoittaa oman kirjansa, mutta muutamaan asiaan kiinnitin erityisesti huomiota.

1) Kännykällä voi soittaa kaksikerroksisen talon yläkerrasta alakertaan ja kysyä "Onko tyyny hyvin?"
2) Ravarinki harrastaa myös kotivideokursseja suunnistusleirien aikana.
3) Kiinnostusta kymeenlaaksolaisen suunnistusseuran vastakkaisen sukuopuoleen edustajiin on varsin voimakas.
4) Treenien välissä voi aina ummistaa silmänsä.

Kaikesta huolimatta seura osoittautui leppoisaksi, eikä siihen koitiutuminen tuottanut vaikeuksia, olihan osa porukasta jo ennestään tuttua. Jokaisessa porukassa on omat persoonansa ja kullakin oma tehtävänsä yhteishengen tiivistäjänä. Mukavaa oli myös seurata ja tehdä huomioita kuinka Varsojen talviharjoittelu oli sujunut.

Leiri Ravaringin kanssa oli varsin antoisa. Tutustuin uusiin ihmisiin ja sain varmasti virikkeitä kesää, sekä myös Akilleksen toimintaa varten. On hyvä nähdä myös omaa nenäänsä pidemmälle ja katsoa kuinka muissa seuroissa hoidetaan asioita.

Kiitos mukavasta seurasta! Törmäillään kevään ja kesän kilpailuissa.


Sata Oravaa!!!

- Jouni Tourunen

Kerrotaan manageri-Mannen nähneen unta seitsemästä E. Oravasta Jukola-joukkueessa... Mutta nytpä oravia löytyy peräti sata.
Rastivarsojen Oravapolkukoulu on tänä keväänä saavuttanut ennätyssuosion, suorastaan uskomattoman. Ensimmäiseen tapahtumaan Keskuskoululle ilmaantui reilut sata oravaa ja viitisenkymmentä lasten vanhempaa. Kahdella seuraavallakin oravapolulla on touhunnut 90-100 vipeltäjää. Kaikilla ala-asteilla vierailu synnytti siten melkoisen innostuksen Oravapolkua kohtaan.

Runsas osanotto antaa Oravapolulle luonnollisesti paljon uutta tunnelmaa ja mielekkyyttä, samoin kuin lisää vastuuta seuralle. Tapahtumien järjestäminen vaatii entistä enemmän suunnittelua ja käytännön järjestelyjä. Kieltämättä avaustapahtumassa ohjaajat olivat hieman hiki pinnassa ja pasmat sekaisin, kun luokat täyttyivät täyttymistään ja ilmassa alkoi olla suuren urheilujuhlan tuntua. Kaikki tulijat saatiin kuitenkin suurin piirtein kirjattua, tarrat jaettua ja luokkakartat piirrettyä. Purkautuminen ulos piharasteille olikin sitten jo melkoisen sekasortoista, mutta sitäkin innostuneempaa. Vaikka leimausjonot rasteilla olivat ennätyspitkät, innokkaimmat taisivat ennättää kiertää lumiset rastit ainakin viiteen kertaan, etu- ja takaperin, myötä- ja vastapäivään.

Toisella kerralla oravat kiertelivät urheilukentän maastossa ja nousivat (vesilaitoksen kauhuksi) vesitorniin katselemaan kaupunkia vaihteeksi ylhäältä käsin, ikään kuin lintuperspektiivistä.

Kolmannelle kerralle avuksi oli pyydetty itse Kurre-Orava megafonin kanssa. Järjestäytyminen ja ryhmiin jakautuminen tapahtuikin tällä kertaa jo terävästi. Ohjelmassa oli suunnistuskarttaan tutustumista ja kartan värien ja merkkien opiskelua, rastien etsintää unohtamatta. Oraville jaettiin lisäksi oma "jäsenkortti" ja rastipassin kotitehtävistä suorastaan kilvoiteltiin.

Kevätkauden viimeiset Oravapolut tallataan 5.6. Salusjärvellä ja päättäjäiskisojen merkeissä Kuivannon koululla 12.6.
Lahden suunnistusalueen Oravapolkukisa juostaan 4.6. Lahdessa; saanemme ennätysosanoton mukaan? Kaikki kynnelle kykenevät seuralaiset ja lasten vanhemmat mukaan ohjaamaan innostuneita oravia näihin tapahtumiin!

Syyskausi käynnistyy kesälomatauon jälkeen 14.8. Ämmänäyräällä. Keskiviikon kuntorasteilla löytyy oraville RR- ja TR-ratoja tietenkin myös kesän aikana.

Iloisiin tapaamisiin
Oravapoluilla!!!


PALOJA

"Kova Kolmevitonen", Teukka Laatunen piti RaVan lippua korkealla SM-pitkillä 20.5 ja nappasi jälleen kerran 4. sijan.
Mitalille olisi riittänyt 10 sekuntia nopeampi aika. Vaikka 4. sija hävitäänkin, niin: Onnea kuitenkin!

- - -

Edellisen numeron jälkeen varsat ovat tehneet seurojen välistä yhteistyötä käytännössä.
Tuomalan Toni edustaa nykyisin Turun Metsänkävijöiden värejä ja Nybergin Henry käänsi takkinsa Järvenpään Palon puoleen.
Uusista tulokkaista löytyy juttua muualta tästä lehdestä.

- - -

Suunnistajassa 5/95 Varsat olivat jälleen hyvin esillä: Kansikuvan tiukimmasta ilmeestä vastasi varapuheenjohtaja Larion Heikki.

- - -

Myös aiemmin Suunnistaja-lehden kannessa on esiintynyt Rastivarsoja.
Edellinen kerta taitaa olla kesä-heinäkuulta 1993, kun koutsi M. Hämäläinen pääsi vaivihkaa livahtamaan Kai Roineen ja Kirsi Tiiran kanssa samaan otokseen. (Huom! käytä suurennuslasia, niin kyllä se sieltä löytyyŠ)

- - -

Hätkähdyttipä tässä taannoin otsikko ESS:ssa: "Suomen parhaat varsat Oulussa". Miten niin Oulussa?
Tarkemmin lukiessa selvisi, että kysymys oli kuin olikin hevosista, tarkemmin sanottuna varsanäyttelystä. Parhaat suunnistajavarsat löytynevät edelleen Orimattilan seudulta.

- - -

Lehdistön kummallisuuksista puheenollen Heinolalaisella Itä-Hämeellä tuntuu olevan pulaa hyvistä suunnistusjutuista.
Tiomilan jälkeisellä viikolla lehti kirjoitti otsikolla "Ennakkosuosikit pitivät pintansa partiosuunnistuksessa".
Tarkemman tutkiskelun jälkeen osoittautui sekä juttu, että tulokset olevan peräisin viimevuoden kesäkuulta Vierumäen partiosuunnistuksesta. No parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

- - -

- Tuletteko toimeen työtovereittenne kanssa?
- Ei, tulen omalla varsallani.

- - -

Hako pisti isäntänsä kantapäähän - ja turvautumaan keppeihin.

- - -

Seurassa huhuiltiin jo uudesta itävahvistuksesta. Asia korjaantui kun Timppakin hankki uuden lenkkipuvun.

- - -

Varsalaiset ovat tänä vuonna varsin kansainvälisesti liikkeellä, EU-innostusta liekö.
Varsoja on nähty/nähdään ainakin Jenkeissä, Saksassa, Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa, Sveitsissä ja Keniassa. Tallinnan, Ahvenanmaan tai Lapin matkoista puhumattakaan.
Tsekissä taas on kuulemma ollut pysyvä edustaja jo pitkään. Ja tietenkin Rastivarsat löytyy nykyään myös Internetistä - ympäri maailmaa.

- - -

Esa etsiskeli lakerikenkiä Tiomilan matkalle.

- - -

Tiomilassa "luxusmajoituksessa" Niko puolestaan osoitti olevansa mies paikallaan myös huoltotehtävissä
Kaatosateessa klo 02:30 mies veti sadetakkia tyynesti niskaan ja lähti kaivamaan ojaa teltan ympärille. Myös kipinän pito onnistui alkutotuttelujen jälkeen mallikkaasti: Selvää varsa-ainesta siis!

- - -

"Mauno Ahosen" varustehankinnat jatkuvat. Säämiskäverkkarit saivat Tiomila-matkalla seurakseen suhvelitakin. Rastivälin toimitus seuraa tilanteen kehittymistä edelleen.

- - -

Rastivälin papukaijamerkki tälläkertaa Vilkon Timpalle. Kun Timppa ei ulkomaanmatkan vuoksi päässyt pitämään Oravapolku-infoa, mies matkalle lähtöä edeltävänä iltana otti, lähti ja piirsi Virenojan koulun ympäriltä pihakartan koululaisten käyttöön. Sillä lailla!

- - -

Ja loppukevennykseksi vielä tapaus elävästä elämästä kun mies meni psykiatrille ja valitti tuntevansa itsensä hevoseksi.
- Mistä saakka olette tunteneet niin?


H43-palsta

- Simo-Pekka Vennelä

Talven selkä on tätä kirjoitettaessa taittunut ja sukset vaihdettu nappulatossuihin. Hiihtokeskuksen latupohjilla oli mahdollista hiihtää vielä pääsiäisenäkin aamuisin hyvissä olosuhteissa. Samaan aikaan etelärannikolla kisailtiin kauden avauskilpailuissa.

Edellisen Rastivälin ilmestymisen jälkeen on kisailtu mm. latusuunnistuksen aluemestaruuksista. Kisat toteutettiin kohtuullisissa olosuhteissa. Jokainen taaplaa tyylillään ja järjestää kisoja. Ja yleensä osanottajat saadaan järjestykseen ja mitalit jaettua. Tällä kertaa hiihtovauhti painoi enemmän vaa-assa, siksi helppoja rastipisteitä paikanneltiin. Kaikki oli sijoitettu järjestäjän ilmoituksen mukaan uralle. Tuleehan toki niitä virheitäkin kiiruhtaesa, kun ei huomaa mikä tie on kyseessä. Puhumattakaan, että etenee pitkin väärää reittiä... Mitaleille ylsivät ainakin Markku H, Henry N , Pekka R ja Heikki L.

Henry N edustaa kesäkaudella Järvenpään Paloa. Seuran värejä sen sijaan edustavat Teuvo Lehtinen, s -48 ja John Laukka s. -55, tervetuloa joukkoon!

SUKSIEN KESÄSÄILYTYS: Suksien kesäsäilytykseksi asiantuntijat suosittelevat grafiitin tai muun kovan voiteen sulattamista pohjiin ja sen jättämistä kesäksi pohjiin. Sukset siklataan ja puhdistetaan vasta, kun ne otetaan talvikäytt
Ennen siklausta pohjat tulee sulattaa uudelleen raudalla. Sukset tulee säilyttää viileässä tilassa, mieluiten vaaka-asennossa. Suksia ei tule säilyttää liian tiukasti yhteen puristettuna.

KUNTORASTIT: Kuntorasteilla on tarkoitus tavata vähintään kerran kuussa, jolloin harjoituksen päälle on sauna lämmin kulloinkin erikseen ilmoitettavassa paikassa seuraavan kerrran 24.5 . Ruotsin 43-viestiin aikovien olisi syytä juosta F-radalla. Yli 50-vuotiaat: löytyykö halukkaita 55-viestiin elokuussa?

ORAVAPOLKUKOULU: Alkeiskoulutuksessa on runsaasti innokkaita tenavia oppimassa lajimme perusteita maanantaisin. Ohjaajilla on kädet täynnä työtä, joten mikäli joutilasta aikaa löytyy, tarjoa apuasi. Alueoravapolkukisassa to 8.6 Lahdessa löytyy varmasti käyttöä kuskeille ja ohjaajille.

ALUEMESTARUUSKISAT: Partiokisat to 15.6 Lahdessa. Joukkueet kasaan sarjoittain ja mitalit kotiin.

SM-PÄIVÄ: Rajoitettu osanotto sarjoissa H35, H40, H45, H50, H55 ja H60, joihin valitaan 80 kilpailijaa/sarja. Kilpailijamäärältään rajoittamaton Sm-sääntöjen mukainen osanotto sarjoissa H65, H70, H75, D35, D40, D45, D50, D55, D60, D65 ja D70.

Sarjoihin H35, H40, H45, H50, H55 ja H60 valitaan rankilta 1/95 sarjojen 40 parasta. Ennakkovalinnat julkaistaan Suunnistaja-lehdessä 9/95 (4.8.95). Näihin sarjoihin valitaan välirankilta sarjojen 40 parasta paikkaa vailla olevaa. Välirankin viimeinen kilpailu kilpailu on testi 5.8.95 ja rankilista julkaistaan Suunnistaja-lehden lisänumerossa 9B/95 (18.8.95)

Kaikkiin sarjoihin (myös rajoittamattomat sarjat), joihin ilmoittautuu vähintään 40 kilpailijaa, arvotaan lähtölistan loppuun 20 kilpailijan kuumat ryhmät, joihin pääsevät välirankin 20 parasta/sarja. SM-paikan saaminen merkitsee oikeutta ilmoittautua ko kilpailuun. Vain ilmoittautuneet ja osanottonsa maksaneet arvotaan lähtöluetteloon.

MIKÄLI AIKOO MENESTYÄ PÄIVÄSUUNNISTUKSEN SM:SSA, KANNATTANEE HARKITA MISSÄ JA MILLOIN KILPAILEE.


Suunnistusalueen puheenjohtajan palsta

- Heikki Lario

Lahden Suunnistusalue saa oman mitalin. Kun TUL:n suunnistajat liittyivät mukaan alueen toimintaan, ei SVUL:n Lahden Piirin perinteikäs mitali enää käy aluemestaruuskilpailujen mitaliksi. Hämeen Liikunta ja urheilu ry:n Turussa teettämä mitali on käytettävissä. Se on komea mitali, suurempi kuin aiemmat - mutta myös selvästi kalliimpi. Tämä herättää tietysti kysymyksen, onko suotavaa tai välttämätöntä käyttää rahaa mitaleihin enemmän kuin ennen ja olisiko mahdollista teettää oma, suunnistusaiheinen mitali. Työtä on tehty asian selvittämiseksi. Markkinatalouteen kuuluva kilpailuttaminen on johtanut meille edulliseen lopputulokseen.

Suunnistusalueen hallitus on päättänyt, että Jalosepot Oy tekee Lahden Suunnistusalueen mestaruusmitalit. Mitalin aiheena on käytetty lajitunnusta, eli sitä karttaa katsovaa juoksijaa, jonka edessä on rastilippu aivan lähituntumassa. Rasti on mitalissa siirretty hiukan kauemmas, juoksusuuntakin on vaihdettu vaakunasääntöjen mukaisesti. Alueemme luontoa kuvaavat suppa ja takana näkyvä Tiirismaa. Juoksija on mitalissa supan pohjalla. Se kuvaa suunnistuksen luonnetta: välillä alhaalla, mutta vauhdikas juoksu jatkuu ylöspäin ja on siis ponnistusta vaativaa, mutta suunnistuksen kiehtovuus korvaa vaivannäön.

Mitalit valmistuvat kesäkuun aluemestaruuskilpailuihin. Jännää nähdä miltä ne näyttävät valmiina. Pronssimitali on yleensä monisävyinen ja siten näyttävä. Kulta- ja hopeamitalit ovat ilman varjostuksia, mutta tietysti arvostetumpia. Ollaan sitkeitä ja yritetään saada kokoelmaan vähitellen joka lajia. Rastivarsat ovat mukana kilpailemassa mitaleista varmaan hyvin runsaslukuisena joukkona.

Partiokilpailu luo seurahenkeä

Kesäkuun partiokilpailu on hyvä kisa uusille suunnistajille juuri silloin kun aletaan etsiä vaativampia suunnistuselämyksiä kuntorastien lisäksi. Kokematonkin suunnistaja voi täyttää paikkansa yhtä hyvin kuin partion muut jäsenet - jaetaan vain haettavat rastit kokemuksien ja kunnon mukaan. Kokoontumisrastilla odotellaan sitten rauhassa kavereita. Vaikka jonkun odottavan kuumakallen kärsivällisyys on koetuksella, hyvittää saapuva kaveri jo pelkällä olemuksellaan tilanteen. Jääkiekosta ja lentopallosta tutut onnitteluröykkiöt voisivat olla paikallaan. Viimeisenä kokoontumisrastille tuleva on se tärkein suunnistaja ja ansaitsee kunnon halaukset.

Pahojenkaan pummausten jälkeen ei kenenkään tarvitse lähteä yksinään maaliviitoitusta pää kumarassa ja noitua itsekseen, ettei minusta ole suunnistajaksi. Maaliin tullaan yhtenäisenä partiona, pää korkealla ja rinta kaarella olkoon sijoitus mikä tahansa. Joukko sinällään antaa voimaa ja yhtenäisyyden tunteen sekä omanarvontuntoa. Jos omalta kohdalta hiukan lipsuu, ovat kaverit ainakin rautaa. Nautitaan tilanteesta maaliviitoituksella. Kun partio on tullut kokonaiseksi, on tehty hieno suunnistustyö.