Numero 1/1996 pitää sisällään seuraavat tarinat:

PÄÄKIRJOITUS:

SE PIENI VIETTI...

Päätoimittajana jo vuodesta 1995 toivotan omasta ja Esan puolesta kaikki Rastivälin lukijat tervetulleiksi uuteen lukuvuoteen - ja tietenkin uusissa väreissä.

Musiikinopettajani arvioi muinoin, että en laula koskaan nuotin vierestä vaan aina hyvin kaukaa. Rastiväli sen sijaan pysyy tänäkin vuonna tiukasti asiassa. Lehden päätavoitteena on huolehtia seuran sisäisestä tiedotuksesta ja toivottavasti myös seurahengen vahvistamisesta. "Ulkopuolisiakin" juttuja toki julkaistaan. Vakiopalstat jatkavat ja uusia ilmestyy mahdollisuuksien mukaan, esimerkkinä "lenkkivieraana"-sarja.

Professori J-P. Roos varoittelee Helsingin Sanomissa (9.2.) ryppyotsaisen kuntoilun vaaroista. Omasta kokemuksesta hän arvioi viattoman lenkkeilyn muuttuvan helposti aikaa myöten epäterveelliseksi kilpailuksi itseään, aikaa ja toisia vastaan. "Veren maku suussa rynnivä kuntoilija on pahimmillaan addikti (pakonomaisesti riippuvainen ihminen), joka ei vähääkään piittaa ympäristöstään tai siitä, millä keinoilla hän päämääränsä saavuttaa", laukoo lukuisille juoksu- ja hiihtomaratoneille osallistunut Roos.

Molemmat tässä Rastivälissä haastateltavat kuntoilijat, sekä Huuhtasen Timo että Lehtisen Teuvo, korostavat liikkumisen hyödyllisiä ja virkistäviä vaikutuksia. Tärkeintä on, että kuntoilu on hauskaa ja nautinnollista. Lähes samaan hengenvetoon molemmat tunnustavat myös kilpailuvietin vetovoiman. Oman kunnon kehityksen seuraaminen ja vertailu toisiin erilaisissa koetuksissa ovat tärkeä osa kuntoilun motiivia.

Vaikka Roosin mielestä kuntoilun ja kilpailun välillä on ristiriitaisia tavoitteita, niiden välille lienee löydettävissä toimiva tasapaino. Voimme reilusti tunnistaa sen pienen kilpailullisen vietin, etsiä sille itsellemme sopivat rajat ja pitää hauskaa - silloinkin kun rasti on pahasti hukassa eikä oikein edes tiedä missä sitä etsii. Koetelkaamme kukin sovussa itseämme omalla tasollamme ja vauhdillamme - yhdessä muiden kanssa. Hyvän mahdollisuuden tähän antaa esimerkiksi pian käynnistyvä Kuntorastikausi.

Maltillista kuntoilukevättä!

Suorituskyky on itsensä johtamista

Otsikon tulokseen on päätynyt eräs tutkija väitöskirjassaan vastikään. Tuntuu varsin tutulta, mutta olemmeko me tai ovatko kaikki huippu-urheilijat havainneet tätä totuutta itse?

Jotta kykenet huippusuorituksiin, sinun on johdettava sisäisiä prosessejasi ja tunnetilojasi. Meidän pitäisi siis ottaa vastuu omista tunteistamme. Kun hallitsemme tunnetilamme, pystymme suorituksiin emmekä pilaa päiväämme jonnin joutavilla asioilla. Sen lisäksi että hallinta vaikuttaa positiivisesti itseemme, se vaikuttaa myös positiivisesti ympäristöömme.

Mehän käymme sisällämme jatkuvasti keskustelua: onnistun, osaan tämän tai tämä ei onnistu minulta ikinä jne. Se mihin tulokseen näin päädymme, määrää vahvasti todellista onnistumistamme. Turhan kuvitteleminen ohjaa usein käyttäytymistämme turhan paljon. Onhan ainakin sanottu, että tahto vie vaikka läpi harmaan kiven, joten tutkimustulokset vahvistavat vanhan sanonnan. Näinhän me teemme urheilusuorituksissa ja muussakin toiminnassamme - eikö niin!

Tsemppiä alkaneelle vuodelle!

Kuinka pojista tehdään miehiä

Ohi on, ohi on, tämä marssimme pian ohi on...Kuljenpa taas vapaana miehenä. Enkä taida herätä aamukuudelta ylös. Valtiovallan pojilleen hyväksinäkemä varusmiespalvelu on osaltani kunniallisesti takana. Kotiuduin Vekarajärveltä AUK:n käyneenä reservin alikersanttina. Koulutukseen sisältyi taistelulähetin, tarkka-ampujan ja ilmavalvojan opintoja. Tunnustukseksi hyvästä palveluksesta minulle myönnettiin Karjalan Kaartin rykmenttikirja.

Urheiluakin palvelukseen totta kai sisältyi, enkä jäänyt vallan ilman meriittejä. Suunnistuksesta, juoksusta, ammunnasta ja hiihdosta pokkasin I luokan merkit. Muitakin mainetekoja löytyy:

- Ampumasuunnistuksen sotilas-SM-kisojen joukkuekilpailunmestaruus
- Ampumasuunnistuksen varusmiessarjan SM-kisojen 8.
- Itäisen maanpuolustusalueen maastomestaruuskisojen partiosuunnistuksen A-sarjan voitto
- Impan varusmiessarjan suunnistuksen 11. sija
- Puolustusvoimien partiosuunnistuksen mestaruuskilpailujen 7. sija
- Ampumajuoksun sotilasurheiluliiton mestaruuskisojen varusmiessarjan 6. sija.

Vieraskynä-sarja:

MIETTEITÄ SUUNNISTUSAJATTELUSTA JA -MENESTYKSESTÄ

Minulle on ollut suurta terapiaa, kun ei ole tarvinnut ajatella menestymistään. Rastivarsoissa olen saanut kuntorasteilla ja olla pikku kisoissa juuri niin huono - eikun hyvä - kuin taidot edellyttävät. Silti tietysti harmittelen: miksi nyt tuon rastin pummasin tai miksen harjoitellut talven aikana vähän useammin, paremmin ja monipuolisemmin. Kun ikää alkaa tulla, pitäisi nimittäin palata nuoruusvuosien monipuoliseen (?!) harjoitteluun, jotta "elastisuus" säilyisi. Mutta asiaan.

Olen näiden neljän RaVa-vuoden aikana katsellut toisella silmällä ja hieman kuunnellutkin toisella korvalla seuramme "suurten poikien", nuorten ja koko seuran ponnisteluja kohti Suomen suunnistuseliittiä. Vuonna 1993 näytti hyvältä -ainakin Jukolan näkökulmasta: miehet palkintokorokkeella ja naisten joukkue saatiin kasaan. Lisäksi muutama juniori oli harjoittelussa innolla mukana. Viime kesänä tuli takapakkia. Ei naisten joukkuetta, miehet eivät nousseet korokkeelle ja 5-joukkue (joka jostain käsittämättömästä syystä oli muutettu 4-joukkueeksi) "simahti" yli sata pykälää huonommaksi. Missä vika?

Viitosjoukkueen yhden jäsenen kohdalta voin sanoa selvän syyn: huono ja vaatimaton harjoittelu sekä suunnistusajattelun heikkous. Niinpä Jukolan jälkeen jäinkin miettimään, mitä suunnistusajattelu oikein voisi tarkoittaa. Ajattelin jopa ostaa Pekka Nikulaisen valmennuskirjan, mutta ostamatta on toistaiseksi jäänyt. Kun minulta pyydettiin lehteen juttua, ajattelin heti: suunnistusajattelusta.

Normaalisti toimisin seuraavasti: etsisin kaikki valmennusoppaat, joissa puhutaan suunnistusajattelusta, otan yhteyttä Suunnistusliiton päävalmentajaan ja kysyn, mitä hän sillä termillä ymmärtää. Ottaisin edelleen yhteyden sekä ystävääni Liisa Veijalaiseen että muihin nykyisiin ja entisiin huippusuunnistajiin ja kysyisin samaa asiaa.

Ennen edellä mainittuja toimenpiteitä olisin ottanut yhteyden Jyväskylän yliopiston liikunnan tietopalveluun ja pyytänyt tietopalvelussa olevaa kurssitoveriani käymään läpi kaikki maailman tietokannat, joissa olisi jotakin suunnistuksesta. Edellä mainitut tietokannathan pitävät sisällään kaikki tutkimukset, artikkelit ym. mitä esim. suunnistuksesta on maailmalla tehty. Selvitysajo ajettaisiin seuraavilla ydinkäsitteillä: suunnistusharjoittelu, -valmentautuminen ja -ajattelu.

Parin viikon sisällä saapuisi kotiini ehkäpä 50-sivuinen printattu tietokoneliuska, jossa koko "totuus" sitten on. Tämän jälkeen yrittäisin saada käsiini mielestäni tärkeimmät tutkimukset ja artikkelit. Sen jälkeen yrittäisin jäsennellä tiedot päässäni suhteuttaen ne omiin käsityksiini. Lopulta jäsentäisin tulokseni 50-100-sivuiseksi tutkimukseksi. Luultavasti en vielä tässä vaiheessakaan raaskisi luovuttaa "tutkimustani" julkiseen tarkasteluun, sillä siitä puuttuu yksi oleellinen. Pitäisi tietysti selvittää kaikkien ravalaisten käsitys suunnistusajattelusta, suhteuttaa se edellä hankittuun "teoreettiseen totuuteen" ja pohtia onko ravalaisten suunnistusajattelu kohdallaan. Näin olisimmekin tulleet armon vuoteen 1998.

Koska tämän jutun valmistumiseen oli aikaa parisen viikkoa, päätin ajatella ääneen tai paremminkin paperille sen mitä mieleen juolahtaa. Käsitykseni on, että kesäisin maanantain lehden urheilusivuilta tai suunnistuslehdestä voidaan suoraan lukea ja nähdä, kenen suunnistusajattelu on ollut vähiten pielessä. Voittaja kun pakkaa tehdä asiat "oikeammin" tai paremmin kuin häviäjät. Siispä henkilökohtaisten kilpailujen menestyksestä ja erityisesti suoritusten varmuudesta ja pysyvyydestä voidaan päätellä, että suunnistusajattelu on toiminut. Olen vakuutettu, että huipulla fyysinen kunto ei välttämättä ole ratkaiseva tekijä erojen syntymiselle vaan ratkaisut tapahtuvat henkisellä tasolla. Nyt olemmekin tulleet lähelle suunnistusajattelun ydintä.

Mielestäni suunnistusajattelu on oivaltamista, sisäistä näkemistä, selkäydintasolta tulevaa suunnistusälyä. Joko sitä on tai ei ole. Ja vain harjoittelulla suunnistusajattelu voi syntyä. Harjoittelemalla ja taas kerran harjoittelemalla sekä konkreettisesti metsässä että mielikuvissa kartan äärellä. Otetaan esimerkki: olet leimannut rastilla 1 ja jatkat kakkoselle. Lähtökohtana pitäisi olla se, että muistista tai mielikuvista nousisi ajattelematta sisäinen käsitys ainakin seuraavista asioista:

- mielikuva reittivälin vaikeudesta tai helppoudesta
- mielikuva nopeimmasta reitistä eli reitinvalinta
- käsitys siitä, millä vauhdilla kannattaa edetä
- sisäinen taju esim. siitä paljonko on edennyt maastossa
- maastokohtien ja -muotojen hahmotus

Luulisin, että edellä mainittu hahmottamiskyky on varsin ratkaiseva. Vertaisin sitä siihen rohkeuteen, joka pikkupojalla on, kun hyppyrimäkeen uskaltaa. Sitä joko on tai ei ole. Harjoittelulla ei voida paljoa tehdä. Minulla ei sitä ole yhtään -ainakaan mäkihypyn suuntaan. Suunnistusajattelua voi verrata mäkihypyn ponnistukseen tai painiälyyn. Kuten tiedetään mäkihypyssä ponnistuksen ajoitus ja suunta on kaiken a ja o. Oikea suoritus tulee selkäydintasolta. Sitä ei voi tahdonalaisesti hoitaa. Tämä tuntuma oikeaan ponnistukseen tulee harjoittelun ja taas harjoittelun kautta. Jotkut eivät opi koskaan. Oppinen on tietyllä tavalla salaisuus. Oikea suoritus "tulee vain jostakin", syntyy ahaa-elämys.

Mikä sitten painissa erottaa huipun ja tavallisen "pulliaisen" toisistaan? Miksi pikku poika (nyt joskus jopa tyttö) aloittaa painin? Mikä saa kaverin jatkamaan painin parissa jopa vuosikausia? Mikä selittää painin kilpailumenestystä? Olen hiukan tutkinut painia ja painijoita (pro gradu), joten seuraavat tiedot eivät ole aivan hatusta nostettuja.

Aloittamismotiivit, jotka olivat johdonmukaisia aikaisempien tutkimuksien kanssa, olivat: parhaat kaverit, hyvä painivalmentaja lähettyvillä, painisalin läheisyys, vanhemmat, sisarukset, huippu-urheilija-esikuvat sekä kotipaikkakunnan painiperinteet. Painiharrastuksen pysyvyyttä selittivät keskeisimmin viikottainen harjoittelumäärä, kilpailumenestys, ikä, harjoitusvuodet ja huippu-urheilija-esikuvat painikipinän synnyssä. Tärkeimmät tekijät menestykseen pääsemiseksi ovat: kova ja säännöllinen harjoittelu, sen mukanaan tuoma kilpailumenestys sekä sitä seuraava (toivon mukaan!) kunnianhimoinen halu saavuttaa vielä parempia tuloksia, joka taas johtaa harjoittelun tiivistämiseen, parempaan kilpailumenestykseen jne. Yksinkertaista ja loogista?

Mutta on eräs asia, jota en tutkimuksessani käsitellyt. Se liittyy painiälyyn ts. painiajatteluun. Jo pienen pojan tekniikan opettelusta ja harjoitusotteluista pystyy aika pitkälle sanomaan, kellä sitä on. Nopea, ikään kuin vaistonvarainen uuden liikkeen oppiminen, vastustajan "naruttaminen" omaan liikkeeseensä, nopea oivalluskyky - mitä pitää tehdä - äkkinäisessä uudessa tilanteessa jne. Tämä on mielestäni se ratkaiseva tekijä, joka seuloo myös aikuisiällä todelliset huiput harrastelijoista. Tosi on, ettei mäkihypyssä, suunnistuksessa eikä muussakaan urheilulajissa ole mahdollista päästä huippujen huipuksi, ellei tätä lajikohtaista älyä - suunnistuksessa suunnistusajattelua - ole alettu harjoitella hyvin nuorena. Toki kansalliselle ja maajoukkuetasollekin voi jossain tilanteissa päästä, mutta ei huippujen huipuksi.

Pitäisikö meidän vanhojen pukea surupuku ylle, kun sitä suunnistusajattelua ei ole tullut aloitettua lapsena? Ei tarvitse surra, sillä suunnistusajattelu kehittyy kyllä (jonkin verran) vanhempanakin, jos itse haluaa. Tosin oppiminen on valitettavasti hitaampaa, mutta toivottavasti sitäkin varmempaa. Ja eihän meidän kaikkien tarvitse pyrkiä huipulle, vai kuinka? Tavataan parhaimman kuntoiluharrastuksen eli kuntosuunnistuksen parissa lumien sulatuksen jälkeen.

Haastekirjoitus

MOTIVAATIO

Ihmisen perustoimintoihin liittyvä motivaatio on helposti ymmärrettävissä. Ihminen syö, koska hänellä on nälkä. Hän kävelee, koska hän haluaa liikkua ja ulkoilla. Hän nukkuu, koska elimistö tarvitsee lepoa ja uudistumista. Motivaation fysiologinen perusta löytyy aivoista. Mitä pitemmälle erkanemme toiminnoista, joilla on selkeä biologinen perusta, sitä monimutkaisemmaksi ja hämmästyttävämmäksi inhimillinen toiminta muuttuu.

Miksi joku suunnistaa tai käy lenkillä? Kuinka toinen ihminen viitsii opiskella, vaikka hänellä on jo hyvä työpaikka? Miksi huudamme äänemme käheäksi jonkun urheilijan tähden? Miksi kaksi ihmistä ei pysty olemaan riitelemättä?

Ihailen Mika Myllylän ja Jari Isometsän motivaatiota. Kuinka he kiipeävät korkealle vuorelle jopa kuolemaa uhmaten ja kuinka he treenaavat hiihtoa varten. Kavereilla on tosi kova motivaatio. Sen takia "karpaasit" myös menestyvät hiihtoladulla.

Oma motivaationi vuosina 1971-86 oli suorastaan valtava. Mikä muu olisi saanut minut heräämään aamulla klo 5 lenkille ennen töihin lähtöä? Ja töiden jälkeen klo 16.30 uudelleen lenkille. Harjoittelin rytmillä 2 kovaa viikkoa ja 1 lepoviikko. Huomasin tämän sopivan itselleni parhaiten. Kovat viikot olivat aika rajuja. Silti tuntui helpolta juosta 180-220 km + 3-4 tuntia vielä voimaharjoittelua tai kuntopiiriä viikossa. Lepoviikolla 100-110 km. Joka viikko kävin myös hierojalla. Paikat piti olla kunnossa, samoin ravintopuoli.
Kun kilpailukausi alkoi kilometrit tippuivat 80-120/viikko. Tehoa tuli rajusti sekä lepoa kun pohja oli rakennettu hyvin. Oli kiva ottaa koviakin löylyjä eli harjoituksia ja kesällä kulki hyvin.

Rastivarsat suunnistusseurana on hyvin motivoitunut ja innostusta on monella sektorilla. Siitä pidän. Uskon, että Rastivarsat voi olla Suomen kärjessä. Teemme sen kaikki yhdessä, kun ajattelemme positiivisesti, yhteishenkeä luoden.

Kysykää rohkeasti harjoittelusta. Motivaatio ruokkii harjoittelua. Harjoitus tekee mestarin!

Rastivälin lenkkivieraana Pastori Timo Huuhtanen

Pastori Huuhtanen jätti Kuivannon Kympillä päätoimittajaa reilut 4 1/2 minuuttia (aika 43.37 ja sijoitus 49.), eikä tuntunut maalissa olevan edes väsynyt. Kovan vauhdin salaisuudesta täytyi ottaa selvää, joten kutsuin Timon Rastivälin ensimmäiseksi lenkkivieraaksi.

Timo Huuhtanen toimii Orimattilan seurakunnan I kappalaisena, vastuualueenaan normaalin papintyön lisäksi erityisesti diakoniatyö. Timo on syntynyt 40 vuotta sitten Imatralla ja kulkeutunut Tuusulan ja pääkaupunkiseudun kautta Orimattilaan noin 10 vuotta sitten.

Perheeseen kuuluvat vaimo ja 15-vuotias poika. Työn, perheen ja lenkkeilyn lisäksi aikaa riittää lukemiseen, kesäisin pihatöiden ja kasvimaan hoitoon sekä tennispallon paukutteluun. Orimattilassa - rauhallisessa, vakaassa ja perinteisessä maaseutukaupungissa - Huuhtaset ovat viihtyneet hyvin.

KORSON TALLIN KASVATTI

Juoksukipinä syttyi maratoonari-kirkkoherra Perttulan vetämässä Korson tallissa. 1970-alku oli parin V-kirjaimella alkavan juoksijan ansiosta varsinaista juoksuhuuman aikaa. Korson tallissakin oli runsaasti innostuneita nuoria. Timo osallistui nuorten sarjoissa ahkerasti piirin kilpailuihin 800-3000 metrin matkoilla. SM-maastot kuuluivat myös säännöllisesti ohjelmaan. Määrällisesti eniten Timo muistelee harjoitelleensa 1970-luvun loppupuolella, jolloin hän kilpaili vielä muutaman vuoden yleisessä sarjassa. Tuolloin kilometrejä kertyi opiskelujen lomassa parhaimmillaan lähes 200 viikossa ja 700 kuukaudessa. Tämän jälkeen lenkkeily on ollut kuntoilua, juoksemista juoksemisen ilosta.

Villin aukealla kylmä viima lyö ilkeästi kasvoihin ja puhe alkaa kangistua rauhallisesta vauhdista huolimatta. Mikä saa miehen ulos pyryllä ja pakkasella? Timo kertoo juoksemisen pitävän mielen virkeänä ja kunnon hyvänä - eikä vatsakaan turhaan kasva. Liikkuminen on myös tärkeä vastapaino henkiselle, ei-fyysiselle työlle. Tärkeintä Timon mielestä on kuitenkin se, että hän pitää lenkkeilystä ulkona luonnossa. Juokseminen on yksinkertaisesti hauskaa ja nautittavaa. Tunnetun evankelistan Kalevi Lehtisen kerrotaan valmistelleen parhaat puheensa pitkillä aamulenkeillä.

Timo myöntää juostessa olevan aikaa ajatella, miettiä asioita ja tarvittaessa vaikka joskus luonnostella tulevia saarnoja. Timo kertoo juoksevansa nykyisin 4-5 kertaa viikossa 8-15 km kerrallaan. Välillä tekee edelleen mieli kokeilla vauhtia ja kunnon kehitystä kovemmilla lenkeillä. Kuivannon Kympille Timo muistelee osallistuneensa yhtä kertaa lukuunottamatta (polvi kipeä) Orimattilassa asumisensa aikana. Timo hölkkäilee lenkkinsä pääasiassa yksin, mutta varsinkin kesällä pururadalta löytyy usein tuttuja puheseuraksi koko lenkin ajaksi.

SUUNNISTUS JÄÄNYT VIERAAKSI

Timo muistelee onnistuneensa leiripeleissä itsekin maalinteossa useampaan kertaan. Paikallista huomiota ovat saaneet myös Petojen järjestämät kirkkokonsertit. Timo kertoo seurakunnan tulevan pyydettäessä ja yhdessä sovittavalla tavalla mukaan muidenkin seurojen tilaisuuksiin ja tempauksiin.

USEIMMAT SYYT OLLA LIIKKUMATTA OVAT TEKOSYITÄ

Tullaan tutuiksi, Teuvo Lehtinen

KALEVAN KIERROKSELLE!

Lehtisen Teuvo ilmestyi Orimattilan lenkkeilevään katukuvaan noin vuosi sitten. Kesäkauden aikana Teuvo nähtiin myös jo Rastivarsojen väreissä. Miehen kovasta kunnosta ja runsaasta lajivalikoimasta on korviin kantautunut erilaisia huhuja. Rastivälin syvähaastattelu tekee asioista tarkempaa selkoa.

IKÄ?
- Alle 50.

PERHESUHTEET?
- Asumme jälleen vaimon kanssa kahden. 24-vuotias tytär opiskelee Helsingissä ja 22-vuotias poika jäi Nastolaan.

MIKÄ TOI MIEHEN ORIMATTILAAN?
- Työ. Sain ammattiani (konemestari) ja työkokemustani hyvin vastaavan paikan Orimattilan Lämpö OY:n käyttömestarina. Vastaan varsin itsenäisesti mm. kenttätöistä ja lämpökeskuksista. Orimattilassa olen viihtynyt vuoden varsin hyvin. Samanikäistä ja -henkistä lenkkiseuraa on löytynyt enemmän kuin Nastolassa.

MITÄ KAIKKIA LAJEJA HARRASTAT?
- Päälajina on pitkään ollut hiihtosuunnistus (LS-37). Lähes rinnalle on viime vuosina tullut Kalevan Kierros (Selän Sitkeät).
- Tänä talvena olen pitkästä aikaa hiihdellyt myös sileää (Jymy). Kesäsuunnistus (RaVa) on viime vuosina jäänyt enemmän sivulajiksi.

PARHAAT SAAVUTUKSET TOISTAISEKSI?
- Hiihtosuunnistuksen Suomen mestaruus H45-sarjassa pari vuotta sitten. Hiihtosuunnistuksen SM-viestihopea viime talvena H40-sarjassa. Kalevan Kierroksen voitto 45-vuotiaiden sarjassa viime vuonna (9. kokonaiskilpailussa).

MIKÄ TAI MITÄ KALEVAN KIERROS ONKAAN?
- Kalevan Kierros koostuu kuudesta eri lajista. Kierroksen aloitti 30 km luistelu Oulunkylän radalla tammikuussa (sijoitus omassa sarjassa 3. vain 4 sekuntia voittajasta; kuutamo-harjoittelu Palojoen jäällä kannatti!).
Toisena on vuorossa 60-80 km hiihto (1995: 1.), tänä vuonna Vuokatti-hiihto Sotkamossa.
Kolmantena Maratonjuoksu Liperissä (1995:1.).
Sitten Lohjan soutu yksin- tai parisoutuna savolaisveneillä (1995: 2. parisoudussa Rantasen Eskon kanssa).
Viidentenä on vuorossa 115 km pyöräily tempoajona (1995:5.).
Kierroksen päättää 25 km suunnistus Pajulahdessa (1995: 4.).

- Tiivistetysti voi sanoa, että soutu ja pyöräily ovat paljolti välineurheilua, maraton ja hiihto kestävyyslajeja sekä luistelu ja suunnistus taitolajeja. Itselleni "helpoimmat" lajit ovat luonnollisesti hiihto ja suunnistus, "oudoimmat" taas luistelu ja soutu.

MITEN INNOSTUIT KALEVAN KIERROKSESTA?
- Muutamien mukana olleiden tuttujen kautta kuulin juttuja Kierroksesta. Kun itselläni kesäsuunnistus jäi sivummalle, Kierros antoi uuden haasteen: miten pärjätä monissa ja eri- laisissa kestävyyslajeissa? Uusissa lajeissa on myös mielen- kiintoista seurata omaa kehittymistään. Lisäksi taustalla lienee se ilmeisen ikuinen kilpailuvietti: halu mitata omaa osaamista muita vastaan.

MITEN HARJOITTELET?
- Mitään tarkkaa harjoitusohjelmaa tai paperille pantua suunnitelmaa minulla ei ole. Enemmänkin harjoittelen oman kokemuksen pohjalta. Sen olen ainakin vuosien varrella havainnut, että pelkkä määrä tai harjoitteluun käytetty aika ei ole ratkaisevaa. Tärkeämpää on vaihtelevat harjoitusviikot tai -jaksot ja monipuoliset harjoitukset. Yleensä lenkkeilen noin tunnin - puolitoista illassa ja viikonloppuisin usein kaksikin harjoitusta.

ENNÄTÄTKÖ HARRASTAA MUUTA KUIN LENKKEILYÄ?
- Kansalaisopistossa olen pitänyt vireillä mm. kieliopintoja. Kesällä tietysti purjehtiminen omalla veneellä on tärkeä ja vaimon kanssa yhteinen harrastus.

MILLAINEN KUVA RASTIVARSOISTA ON SYNTYNYT?
- Alueen paras kesäsuunnistusseura. Yhteisiä harjoituksia ja muuta toimintaa on paljon. Näkyy paikallisissa lehdissä varsin hyvin. Seurassa on otettu vastaan hyvin, ihan kuin tuttujen pariin olisi tullut. Lehdenjakotalkoisiin olen päässyt jo mukaan ja kuntorastien pitoon osallistun omalta osaltani ilman muuta. Jonkinlainen valmentajan tai ohjaajan rooli nuorten parissa saattaisi myös jossakin tulla kyseeseen. - Vetäjiä ja vastuunkantajia ei Varsoissakaan liene liikaa. Aktiivinen kilpaileminen ja valmentaminen/ohjaaminen ei vain tahdo yhtäaikaa onnistua, jompi kumpi kärsii varmasti.

TOTESIT KESÄSUUNNISTUKSEN SIVULAJIKSI, MUTTA JOITAKIN TAVOITTEITA SILTI LIENEE?
- Noo, aluemestaruuskisat. RaVan I-joukkueeseen pääsy H45-sarjassa on jo tosi kova tavoite, kilpailu on tiukkaa. Ennestään Rautavuo, Reitti, T.Hämäläinen, uusina vielä Onnela ja Raunio ja muut... Taitaa olla seuran miesrikkain sarja? Niin ja Jukolan viestiin mukaan, tietenkin.

ENTÄ RASTIVÄLI? SEURALEHTIEN AATELIA?
- Joo... Erittäin positiivista, että tällainen lehti ilmestyy säännöllisesti, että tekijät ja kirjoittajia löytyy. Seurahan on kuitenkin pienehkö. Minäkin jouduin tosiaan heti viime kesänä tekemään jutun pappatiomilasta, kun arpa lankesi ja määrättiin. Eikai niitä juttuja muuten syntyisi, ellei etukäteen sovittaisi kuka tekee mistäkin.

LOPPUKOMMENTTI?
- Tässä iässä pääasia on, että liikkuminen on hauskaa. "Otsa rypyssä" ei kannata kilpailla...mutta pakko sanoa, ettei pelkkä huvin vuoksi kuntoilukaan ehkä tyydyttäisi, jonkinlaista kilpailuvietin tyydyttämistä tunnustan ja tunnustan kyllä kaipaavani.

Hannu-Sedän satuja ja jorinoita

PERJANTAI 2.2 Jo päiväys itsessään kertoo kaiken på svenska eli ruotsalaisten miesten päivä.

LAUANTAI 3.2 Kuperkeikkapäivä suorin vartaloin. 50 m hiihdon jälkeen niskat nurin ja rillit hukassa 52 cm hankhessa. Näinhän siinä käy kun kerran kymmenessä vuodessa erehtyy perinteisen tyylillä suksimaan ja vielä alamäkeen.

SUNNUNTAI 4.2 Luistelukaan ei sujunut, luisto oli aivan. Molempien tyylien sukset myynnissä ja halavalla mennee. Tuukka kauppamiehenä avitti hinnan määrittelyssä.

MAANANTAI 5.2 Jotain oli keksittävä, koska hiihtoleirillä kuitenkin on tapana hiihtää. Ahaa, kokeilenpa voidella suksia.
Voideapureiden maanittelemana kroppa suorastaan kihelmöi päästä kokeilemaan 208 cm Karhujen pluistova ja pituva klassisesti. Ihme on tapahtunut! Kilometri toisensa jälkeen taittuu kuin itsestään, muut ovat vastaantulijoita uusi laji on löytynyt jo heti kolmantena päivänä.

TIISTAI 6.2 Viiden tunnin reenauksen jälkeen rumat ja arat oli nähtävä. Seuraavalla leirillä tietokilpailu eo. aiheesta tuomarina itse hanski eli blondi. Niin että päivän vitsihän oli, että huomenna kuuden tunnin treeni ennen pölhöjä ja sokeita.

KESKIVIIKKO 7.2 Harjoittelun nousujohteisuus ilmiömäistä; lähes kuuden tunnin perinteisen jälkeen, tosin Tuukan imuttamana ja pois "kantamana". SM-pitkien kestävyyspohjaahan on haettava määräharjoittelun avittamana. Suksien pituuden lisäksi myös sauvojen lyhentäminen toisi kädet mukaan Hanun mahtavan etunojatyylin avulla. Olihan Rukan suurmäkikin juuri uusittu ja avaushyppy nähtiin tänään. Oli muuten 123 m, M. Kotiranta tms KEV. Entisen mäen ennätys 133 m/M Laitinen-95.

TORSTAI 8.2 Pikku pakkanenkaan (-27 selsiuvusta) ei häirinnyt superhanun aamupertsikkaa: nuuka kolmituntinen taittui hieman hikoillen. Lällärit siirtyivät sisäsiisteiksi ja yy,kaa,koli(ruka!),neli kuntopiirijumppaamaan. Dagens vihti; mitä yhteistä on rastivarsoilla ja raviurheilulla? No molemmat yhdistävät ja lähentävät perheitä. Sillä ennen oli 4h+k asunto nyt vain 1h+k as.
PS. Porukan lapset kävivät Reitin Jopen rimeralla Tropiikissa uiskentelemassa.

PERJANTAI 9.2 Viimonen kokonainen rukapäivä. Nyt jos koskaan on suksen nieltävä kilometrejä. Handen humppa innostuu todellisen koillislandiaan eli 72 km lähes suorin jaloin. Jouduin hakemaan ikämiespojan kylläkin, hämärän rajamailla, puis jäältä (toisen pappajuniorin kommentti). Ringin kierto oli käynnissä ja todellisuuden taju ties missä. Vain mysliä oli puolisen kiloa juoman ohella tankattu puolilta päivin. Aamulla piti Rukan huippu käydä toteamassa ja perinteisen suksilla survaista pisin mäki alas ja eikun uudelleen. Tupa ja siivouspalvelu toimi illalla talkoilla.

LAUANTAI 10.2 Koitti lähdön aika. Aamupuolikahdeksalta kipaistiin parinkympin Valtavaaran lenkki tai Vuosselin lenkki yllättävän vauhdikkasti, koska keli oli viikon liukkain. Superhanun mittari näytti saldoa 360km hiihtoa ja tunnin juoksulenkki koko viikolla eli kahdeksassa päivässä. Yhteensä tunteja kertyi hitailla keleillä about 35 ja silleen. Laskimme koko rempan treenanneen 30 h per lärvi x 9 eli lähes 300 tuntia koko aikana.
Kyllä porukan vetovoima innostaa!

Kiitokset leirin järjestelyistä Tuukalle sekä ylellisestä ruokahuollosta Markolle! Lisää samanlaista.
Mukana menossa olivat: Tuukka, Esa & Päivi, Make, Joppe, Tepi, Arska Kainulainen (hiihtoniilo Heinolasta), itse blondi eli Hanski ja kokkimme Marko Myrskylästä (= Tuukan yllätysveto)

Menestyksekäs vuosi päätökseen syyskokouksessa 1.12.95

Asiat etenivät rivakasti johtokunnan valmistelujen mukaisesti. Rastivarsojen puheenjohtajana jatkaa ansiokkaasti Veli-Matti Onnela, kokouksen yksimielinen tuki takanaan. Johtokunta säilyi lähes entisessä kokoonpanossa. Ainoastaan S-P. Vennelä halusi tehdä tilaa nuoremmalle ja mahdollisesti kauniimmalle jäsenelle. Tilalle valittiin kuitenkin vain niukasti nuorempi ja tuskin ollenkaan kauniimpi J.Tourunen.

Valiokuntavalinnat näkyivät jo viime lehden takakannessa ja ovat kerrattavissa tästä lehdestä. Tilintarkastajina jatkavat Paavo Aura ja Eero Viirola, jolle luovutettiin Suomen Suunnistusliiton hopeinen ruusu kunniakirjoineen pitkäaikaisesta työstä suunnistuksen hyväksi. Seuran jäsenmaksut vuonna 1996 ovat: aikuinen 50 mk, alle 19-vuotias 15 mk ja perhe 80 mk. Seuran ilmoitukset julkaistaan jatkossakin Orimattilan Sanomissa.

Kokouksen jälkeen nautittiin kaffetta, limsaa, pullaa ja piparnaakeleita hyvässä järjestyksessä Nikon ja Kallen musisoinnin tahtiin. Pojat pistivät parastaan vaikka Matti oli tapansa mukaan kateissa.

Kokousta seuranneesta pikkujoulusta en tässä yhteydessä uskalla sanoa muuta kuin että se pidettiin ja seuraavaa valmistelemaan asetettiin jo viime numerossa paljastettu työryhmä (Wallin, Koski, Toivonen, Laiho ja K.Suomela) ja että Bolle Laitisen refleksit seuraavan aamun palloiluvuorolla olivat hitaat mutta varmat.

JOHTOKUNTA TIEDOTTAA!

Kansalliset kisat (lyhyet matkat) 11.8. Kilpailunjohtajana Jorma Hämäläinen, pääratamestarina Jouni Wallin ja valvojana Reijo Kuoppala NaTe.

AM-yösuunnistuskisat 11.9. Kilpailunjohtajana Mikko Juhola, ratamestarit Tuukka Tuomala ja Jussi Pohjola, valvojana Simo Sorsa MU.

Kesälle 1997 haetaan normaalimatkojen ja viestien AM-kisojen järjestämistä.

Markku Toivonen, Tuuli Hakio ja Anneli Laine osallistuivat liiton Oravapolkuohjaajakoulutukseen 3.-4.2. Pajulahdessa.

Tuukka Tuomala ryhtyy hoitamaan seuran tilinpitoa.

Nuorisovaliokunta suunnittelee Rastivarsojen osuuden Megaerkko-tapahtumassa pe-iltana 10.5.

Rastivarsat on hakenut ennakkoverorekisteriin talkootöiden jatkuvuuden turvaamiseksi.

Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään OP:lla pe 22.3. klo 19 alkaen.

Paloja

Jääkiekkovalmentaja Pentti Matikainen palasi otsikoihin pienen hiljaiselon jälkeen. Nyt huhutaan myös ravaringin valmistautuvan tulevaan kauteen Matikaisen opein. Ensimmäinen tavoite on "kerätä onnistumisen tunteen elementtejä rastien löytymisen muodossa".

Äspee otti ja lähti Unkariin huoltamaan Bosnian rauhanturvaajia. Kuinka käy H40-sarjan SM-viestimitalin? Ovatko Jorkka ja Tepi viettäneet unettomia öitä? Palaako Henkka vahvistukseksi? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saat vastauksen Rastivälin seuraavassa numerossa!

S-P:n Unkariin lähdöstä muuten raportoi maan suurin päivälehti ja vielä värikuvan kanssa. S-P laittaa vielä Harrin tiukille kuva-hesarissa-kisassa...

Rauhaa ei ole lukuisista huudoista huolimatta vieläkään näkynyt lauantaiaamun pelivuorolla.

Lääkäri: Paras hoitotapa tähän vaivaan on lopettaa alkoholin käyttö, tupakointi ja rasvaisten ruokien syöminen sekä aloittaa kuntoilu. Potilas: Mikä on toiseksi paras tapa?

Lankisen Soile on kiertänyt Kalifornian ja palannut takaisin. Muutama suomenkielinen sana säilyi kuulemma muistissa. Ehkäpä saamme lukea Ameriikan matkakertomuksia tulevissa Rastiväleissä?

Päätoimittaja selvitti jo toisena vuonna peräkkäin Suunnistaja- lehden valokuvasuunnistuksen. Valo- ja mielikuvissa retkeiltiin tällä kertaa Talin urheilupuistossa.

Tuukka kunnostautui ainoana varsalaisena pääsemällä Rastivuosi 1995 -kirjaan valokuvan kanssa. Otos oli napattu Kevätyönviestin hyvin menneen osuuden jälkeen vaihtopuomilla. Kuvaajaksi Rastivuosi-teos mainitsee Esa Oravan.

Ari Kainulainen näytti Ravaringin rukaleirillä varsoille hiihtämisen mallia ja tavoitteena tietysti Finlandia-hiihto.
Oliko määrät sitten liian suuret vai edelleenkin liian pienet (>30 tuntia/viikko) kun Finlandiassa takkiin tuli niin että ropisi (ero parhaaseen rukaleirin kävijään 40 minuuttia).

Harri puolestaan hiihteli vapaan tyylin Finlandian mustikkasoppa porukan mukana (lähti n. puolitoistatuntia virallisen lähdön jälkeen). Samalla tuli testattua kuinka wassperi sujuu pyöreillä sommilla varustetuilla järjestäjien varasauvoilla. Ulkomaalainen kanssahiihtäjä kun suoritti ladunvaihdon liian äkkinäisesti eräässä alamäessä ja samassa rytäkässä omat pelivälineet rikkoutuivat.

Ja loppukevennykseksi eräs tarina atk-suunnittelijan arkipäivästä:
A boy was crossing a road one day when a frog called out to him and said, "If you kiss me, I´ll turn into a beautiful princess". He bent ower, picked up the frog and put it in his pocket.
The frog spoke up again and said, "If you kiss me and turn me back into a beautiful princess, I will stay with you for one week". The boy took the frog out of his pocket, smiled at it and put it back into his pocket.
Finally, the frog asked, "What is the matter?" I´ve told you I´m a beautiful princess, that I´ll stay wih you for a week and do anything you want. Why won´t you kiss me?"
The boy said, "Look I´m a software engineer. I don´t have time for girlfriend, but a talking frog is cool."

Vahvistus kaudelle -96: Jouko Malinen

Vakavamman urheilemisen aloitin aikanaan 60-luvun loppupuolella, kun muutimme Rajamäkeen. Rykmentissä tuli suunnistettua ja juostua kisaa n. 10 vuotta ja homma painottui iän myötä enempi juoksupuolelle. Sen jälkeen tuli vaihdettua suunnistuksessa Helsingin Namikaan ja juoksupuolella Viipurin Urheilijoihin. Namika hajosi aikanaan ja tuossa ehdin edustamaan 5 vuotta Pihkaniskoja ja nyt sitten haetaan uusia haasteita Rastivarsoista.

Suunnistuksessa ei ole henkilökohtaista menestystä tullut koskaan SM-mitalleille asti, mutta se olisi tavoitteena korjata kuluvalla kaudella! Juoksukisoista parhaat SM-menestykset on yleisessä sarjassa muutama viestimitalli, niin 4x1500m kuin maatieviesteistä. Henkilökohtaiset SM-mitallit löytyvät lähinnä ikäkausi- ja ikämiessarjoista. Parhaat tulokset radalta ovat 1500 m 3.50 ja 10000 m 30.06. Maratonin olen juossut joskus 2.28, mutta sitä voisi vielä yrittää paraankaakin, jos jalat vaan kestävät!

Olen aina tykännyt juosta ja suunnistaa viestejä. Siirtymiselläni Rastivarsoihin haluan edelleen hakea uusia haasteita viesteistä, niin yleisen- kuin gubbesarjojenkin ja samalla pyrkiä menestymään henkilökohtaisesti omassa sarjassani aina MM-kisoja myöten. Olenkin miettinyt, että jos pärjää 40-sarjassa Rastivarsoissa, niin kyllähän sitä pitäisi pärjätä muuallakin! Tietysti toivon uudelta porukalta reilua ja rehtiä meininkiä. Homman ei tarvitse olla mitenkään ryppyotsaista, mutta harjoitteluun ja kilpailuihin täytyy kuitenkin suhtautua ammattimaisesti!

Suunnistusalueen puheenjohtajan palsta

- AJATUS KUIN TANSSI

Koska järjestökentässä ei tällä haavaa ole mitään kiireellistä tiedotettavaa, ajattelin pohtia muualta silmiini sattunutta asiaa. Liikkeet ovat kooditettuina hermosoluissa. Tutkijat ovat todenneet, että ihmisen kuvitellessa tietyn toiminnan, hän käynnistää tuossa toiminnassa tarvittavat lihasyksiköt, vieläpä oikeassa järjestyksessä. Tämä on henkistä verryttelyä ennen suoritusta. Kussakin lihaksessa on paljon enemmän liikehermoja ja sen ohjaamia lihassoluja kuin voimme tavallisesti käyttää.

Valmennuksen tehtävä on saada sekä liikehermot että lihassolut toimimaan. Molempien osuus on onnistuneesta suorituksesta suunnilleen puolet. Onnistunut suoritus vaatii keskittymistä, eräänlaista jännittynyttä tarkkaavaisuutta, jota on vaikea opettaa ja oppia. Äärimmäinen keskittyminen tehtävään on huippu-urheilijalle aina ominaista. Me muut voimme pyrkiä siihen. On muistettava, että hälläväliä-toiminnalla emme pääse millekään iloa tuottavalle tasolle. Väärällä tavalla "leikkimieliset" asenteet urheilussa, sääntöjen rikkominen silmän välttäessä tai rastin etsiminen tuurilla johtavat pintaliitoon, ei tyytyväisyyttä antavaan asioiden hallintaan.

Tanssitaidon kehittyminen antaa esimerkin. Tanssia voi koko ikänsä hitaita nojauskappaleita, mutta liikunnan ja osaamisen riemua siitä ei paljoa saa. Ajatuksen juoksukin tahtoo olla silloin kapea-alaista. Sellaisten tanssien opetteleminen, joissa on tarkasti määritellyt liikeradat musiikin tahdissa, vaatii tosi hyvää keskittymistä. Mutta taito voi kasvaa myös harjoituksien välillä ajatuksen voimalla. Itse muistan suunnilleen kymmenen vuoden takaa kuinka hitaan englantilaisen valssin kuviot salissa olivat mahdottomia kuvitella silmät kiinni. Jo parin askeleen mielikuva vei salin suunnat sekaisin. Mutta kun aikansa kuvioita kertaili sängyssä ennen unen tuloa, johan alkoivat seinien suunnat ja jalkaterien asennot näkyä kuin filmissä. Samaa harjoitusmuotoa voi soveltaa suunnistuksessa. Puhutaan mielikuvaharjoittelusta. Tärkeätä lienee opetella vain oikein tehtyä suunnistusta eikä erehtyä siihen tavalliseen "suunta kompassiin ja kovaa juoksua".

Kaikkien aivot ja hermosto tarvitsevat harjoitusta, jotta hermoradat säilyisivät tiheinä ja toimintakykyisinä. Elimistö ei pidä kunnossa sellaista millä ei ole kysyntää. Koululaiset saavat harjoitusta päivittäin, muiden on pidettävä varansa ja annettava koko elimistölle tehtäviä. Suunnistuksessa meillä on monipuolinen urheilumuoto, jossa aivoille voi antaa tehtävää.