Uusi vuosi - uudet kujeet Suunnistus - terveen kansan urheilumuoto Riston talkoopalsta Liikkuvuus ja lihashuolto Kouluprojekti keväällä 1995 H43 palsta - kaikille 35 v. täyttäneille Valokuvasuunnistusta Lahden suunnistusalueen näkö,kulmasta Uusi vuosi - uudet kujeet Suunnistus - terveen kansan urheilumuoto Riston talkoopalsta Liikkuvuus ja lihashuolto Kouluprojekti keväällä 1995 H43 palsta - kaikille 35 v. täyttäneille Valokuvasuunnistusta Lahden suunnistusalueen näkö,kulmastaEsa ei päässyt vielä eläkkeelle, vaan suurin työ Rastivälin kokoamisessa tapahtuu edelleen Espoossa. Pääkirjoittajana agitoin varsalaisia ja keräilen kirjoituksia Orimattilan suunnalla. Myös Mikko on mahdollisesti jatkossa mukana, jahka/josko asettuu aloilleen. Korpulle kirjoitetut jutut (+tulostetut) voi edelleen toimittaa suoraan Esalle, muulla tavoin värkätyt tarinat minun kauttani. Rajoitetussa määrin meiltä voi kysellä myös Rastivälin ulkopuolista tiedotus- ja jutuntekoapua.
Rastiväli on tänäkin vuonna mahdollisimman ajankohtainen, kiinnostava ja hieman huvittavakin. Rastiväli seuraa varsojen toimintaa niin harjoitus- kuin kilpailurintamalla, niin kuntosuunnistus- kuin yhä lisääntyvissä nuorten junnutapahtumissa. Koko vuoden tapahtumakalenterit eri sektoreilta löytyvät jo tästä numerosta. Vakiopalstoina ilmestyvät mm. "Johtokunta tiedottaa", "Tulossivut" (itse kunkin kannustukseksi tai kauhistukseksi) sekä "Tulevat tapahtumat" (kilpailut, talkoot ym. tilaisuudet). Maken valmennuspalsta ja Heikin kolumni jatkavat, Hako pistelee tarvittaessa. Sen sijaan toivottua "Suomelan parhaat" (murjaisut) -palstaa saamme toistaiseksi odottaa. Saatujen tietojen mukaan kylmä talvikausi kangistaa asianomaista niin, ettei irtoa. Jäämme tältä osin odottamaan mielenkiinnolla kevättä ja kesää.
Rastivälin viime numerot ovat olleet varsin sisältörikkaita. Ennakkotietojen mukaan korput ovat tälläkin kertaa pullistelleet Esan postilaatikossa. Parhaat kiitokset aikaa ja vaivaa yhteiseksi hyödyksemme nähneille. Vilkastuvasta junnutoiminnasta voisi päätellä, että Rastivarsat harjoittaa tulevaisuudessa muutakin kuin ukkosuunnistusta (jossa sinänsä toki ei ole mitään pahaa). Sanonpa vielä lopuksi, että Rastiväliin saa tarjota ja toimittaa juttuja myös oma-aloitteisesti, toimittajien erikseen pyytämättä. Sitten vain lukemaan ja uuteen suunnistuskauteen!
Otteita Väinö J. Nurmimaan Suunnistus -kirjasta, joka ilmestyi vuonna 1956.
"Olet ehkä useinkin pohtinut onko urheilumuotoa, joka sopisi kaikille ikäkausille ja jota voitaisiin harjoittaa läpi vuoden. Sellainen urheilumuoto on olemassa - suunnistus!
Suunnistus, jolla nimellä kartan ja kompassin avulla maastossa liikkumista kutsutaan, sopii niin retkeily - kuin vaahtopäävauhdinkin ystäville, nuorille, vanhoille, miehille ja naisille. Se on urheilumuoto, joka antaa liikuntaa ei vaan lihaksille, vaan myös aivoille, ja se väistämätön jälkitauti on todellinen terve elämisen riemun ja arkihuolista vapautumisen tunne!" - Eikö olekin ylevää kerrontaa.
Nurmimaa jatkaa johdannossaan: "Suunnistus antaa väriä ja vaihtelua kävelyretkiisi. Vaellatpa läpi humisevan hongikon, valkearunkoisen koivikon, yli soitten ja kallioiden, milloin metsätietä ja milloin kimaltelevan metsäjärven rantaa."
Entä sitten jännitys, jonka liikkuminen oudossa ympäristössä aiheuttaa? "Olet sitten rauhallisella kävelyretkellä tai laukkaat täyttä vauhtia kilpailussa, aina sinut valtaa kynsiä kutkutteleva jännitys, hienoinen epävarmuus, siitä oletko oikeassa suunnassa. Tämä jännitys ei ole haitallista tai rasittava, vaan terveellistä ja raitista vaihtelua arkityön lomaan. Eikö se näin ole todellinen terveen ja elinvoimaisen kansan urheilumuoto."
Näin siis kertoi Väinö J. Nurmimaa karjassaan Suunnistus.
Näin Joulun lähellä on hyvä muistutella mieliin taas noita ah - niin ihania kuusentuoksuisia asioita. Kysymys ei tietenkään ole mistään suunnistuksesta, sillä kuka nyt olisi kunnossakaan tähän aikaan vuodesta. Siis kysymys on - ette ikinä arvaa - kuusenmyynnistä.
Siihen hommaan valmistausuttiin kaikella mahdollisella huolella, tässä pari esimerkkiä:
Luultavasti vahingosta viisastuneena Soile varasi torimyyntiin ison tyhjän repun, tosin turhaan, sillä rahat sopivat kuitenkin helposti pieneen lompakkoon. Kasvattajapalkinto menee tällä kertaa Makelle parhaan kuusen kasvattamisesta, ei näy menneen opinnot hukkaan. Kale osoitti, että psykologiaa voi soveltaa myös kuusenmyyntiin, asiakas voi hyväksyä hinnan, jos se osataan esittää oikein.
Jussi näytti meille vanhoille fossiileille myynticanuunan kykyjään myymällä tosi "ever-greenin", lienee ollut ylivuotinen. Tästä lupasin Jussille tiplomin. Reippaat "sotapoikamme" olivat myyntipaikkamme ehdoton komistus. Kuuset eivät sitten ollenkaan. Vikurikaan ei vikuroinut kun piti lähteä kantamaan kuusta johonkin Möysän tuolle puolen, asiakas tosin osasi hymyillä valloittavasti.
Myyntihomma osaa joskun vaatia pitkää pinnaa ja joustavuutta: On olemassa hankaliakin asiakkaitakin. Timo H olisi jo maksanut kohta asiakkaalle kympin, jos tämä olisi lähtenyt, mutta ei, piti kuskata kuusi vielä autolla kaupungin toiselle puolelle jouluruuhkassa!
Homma meni muutenkin kohtalaisesti, mitään emämunauksia ei ainakaan vielä ole tullut tietooni, sellaisia tavanomaisia pikku töppäilyjä vain. Asianosaiset pitäkööt suunsa toistaiseksi kiinni.
Toivotan pitkiä vuosikasvuja kaikille kuusenkasvattajille, hikisiä kisoja suunnistajille ja innokasta talkoomieltä kaikille.
PS. Hyviä talkooideoita mahtuu vielä vuoden ohjelmaan.
Minua on hieman ihmetyttänyt, miten vähälle huomiolle seurassamme on jätetty keskustelu ja opastus lihashuollosta, tähän lukisin myös HIERONNAN.
Alkuvaiheessa hierontaan tottuminen on samanlaista, kuin muuhunkin "outoon" fyysiseen rasitukseen sopeutuminen, eli lihaksisto ja elimistö tuntee vastustusta uutta, outoa, tapahtumaa kohtaan.
Kun muutaman kerran on makaillut hierojan aistivien sormien käsittelyssä, huomaa todella, mitä tällä toimenpiteellä saadaan aikaan. Vaikeinta lienee löytää itselleen sopiva ja oikea hieroja, ettei käsittely menisi pelkäksi silittelyksi. Hieroja, joka on harrastanut jonkinasteista liikuntaa, osaa asennoitua ja aistia hierottavan tarpeet paremmin, kuin tavallinen puoskari. Etenkin talviaikana, jolloin ei pääse maastoon rentouttamaan lihaksistoaan, on hieronta paikallaan.
Nuorisovaliokunta on päättänyt tehdä suunnistusharrastusta ja Rastivarsojen junioritoimintaa tutuksi Orimattilan kouluissa. Orimattilan kaikilla 13 ala-asteella on tarkoitus pitää infotilaisuuksia viikolla 13, 27.-31.3, juuri ennen kevään Oravapolkukauden avausta.
Noin 45 min. infoissa esitellään suunnistusta lajina, Oravapolkutoimintaa, Rastivarsat -suunnistusseuraa ja myös erilaisia suunnistusvarusteita. Vastuuhenkilöt eri koulujen osalta löytyvät oheisesta luettelosta. Tilaisuuksien vetäjien tueksi tehdään info-paketti, jota kokoavaksi työryhmäksi on nimetty Markku Hämäläinen, Markku Toivonen ja Jouni Tourunen. Työryhmän kokous 23.2. klo 19-21 Urheilutalolla.
Toukokuussa on tarkoitus järjestää suunnistuksen teemaviikon merkeissä joka koululla oma kilpailu ja päätteeksi koulujenväliset mestaruuskilpailut Ämmänäyräällä. Tempaus on kova ja haastava, mutta jo 1 uusi harrastaja/koulu toisi 13 uutta oravapolkulaista mukaan toimintaan. Nuorisovaliokunta ottaa ideoita ja niiden toteuttajia mielellään vastaan.
- Simo-Pekka Vennelä
Seuramme toimintasuunnitelmassa vuodelle 1995 allekirjoittanut on nimetty vastuuhenkilöksi ikäsarjojen viestiryhmille ja H-43 viesteihin. Vähemmän harrastaneille kerrottakoon, että ennen wanhaan sarjajakoon kuului otsikon 43-sarja ja tuolloin henkilökohtaisissakin kilpailuissa. Sotaväen esimerkistä siirryttiin aikanaan siviilipuolellakin viisivuotiseen sarjajakoon ikäsarjoissa.
Tietoa, taitoa ja kokemusta harjoittelusta ja kilpailemisesta on lukijoille kertynyt siinä määrin, ettei tällä palstalla ole siihen tarvetta paneutua. Korkeintaan voi mainostaa Rii Lancerin nimellä Rastivälin aiemmissa numeroissa julkaistuja tänäkin päivänä käyttökelpoisia kokemuksa ko aiheista.
Oleellista on määrittää ne yhteiset tapahtumat kauden aikana, jotka on syytä ajoissa merkata almanakkaan. Ennen kesäkilpailukauden alkua on tarkoitus kokoontua n. kerran kuussa juoksun/hiihdon ja saunan muodossa. Lauantaina 21. tammikuuta oli koolla toistakymmentä sarjojemme suunnistajaa. Seuraava kokoontuminen on lauantaina 25. helmikuuta OP:lla klo 17.00
Tavoitteena meillä on menestyä aluemestaruus- ja SM-kisoissa ja H-43 viesteissä.
Talvikautena kukin ylläpitää tarkoituksenmukaisella tavalla riittävän peruskunnon em tavoitteita varten. Lauantaisin on yhteislenkki urheilutalolta klo 17.00. Hiihto- ja latusuunnistusta käytetään lajiharjoitteluun ja yhteiseloon.
Aluemestaruuskilpailuihin Asikkalassa 28-29. tammikuuta osallistui kahdeksan sarjojemme suunnistajaa ja viesteihin joukkue kussakin sarjassa 35-60 pl 55. Tuloksena kaksi hopeaa: H40 Henry N ja H50 Lars S ja viesteissä kulta H60, hopea H40 ja H45. H35 jäi neljänneksi ja H50 viesti katkesi suksirikkoon ankkuripätkällä. Hyvä alku kuitenkin kaudelle kaiken kaikkiaan. Ja saivathan nuoremmatkin mitaleita.
Yhteyshenkilöt eri sarjoissa joukkueiden kokoamiseksi ja juoksujärjestyksen määrittämiseksi alue- ja SM-viesteihin ja aluepartiokisaan: H35 Simo-Pekka, H40 Jouni W, H45 Timo H, H50/55 Tauno B ja H60 Heikki L. Edellytykset useammalle joukkueelle lähes joka sarjassa ovat olemassa.
Latusuunnistuksen aluemestaruuskilpailut ovat 18.3. Nuorempien juoksukuntoa voi käydä testaamassa seuran testijuoksuissa.
Suunnistuskauden ohjelmaan paneudutaan myöhemmin. Kalenteriin kannattanee kuitenkin merkata omat kansalliset 28.5 ja Jukolan-viesti lähes naapurikunnassa 10-11.6. Venäjän veteraanikisoista kiinnostuneet voivat saada lisäinfoa Suunnistajasta ja Larion Heikiltä, ilmoittautumisaika päättyy helmikuun lopussa.
Kesäkuun kuluessa lyödään lukkoon H-43 viestin asiat. Kisa käydään Ruotsissa 5-6. elokuuta. Kisaan osallistuu viimevuotisella rungolla yksi joukkue H43-viestiin ja toinen joukkue halukkaista joko H55-viestiin (5 osuutta päivällä) tai H43-viestiin ( 10 osuutta yö/päivä). Ikärajoitukset: H55-viesti/ kaikki vähintään 50, joukkueen keski-ikä vähintään 55; H43-viesti/ kaikki vähintään 35, joukkueen keski-ikä vähintään 43 kyseisen vuoden loppuun mennessä.Alustavasti matka toteutetaan omakustannushintaan bussi-laiva-bussi-matkalla HEL-STO-HEL, mikäli löytyy sopivan tasokasta matkaseuraa, jolloin kaikki pääsevät takapenkille. Pihkaniskojen järjestämät H43 ja H55 viestit järjestetään 27. elokuuta.
Kaikki mitä edellä on painettu H koskee myös D-sarjoja, mikäli antaa aihetta.
- Jouni Tourunen
Ensin katselin niitä ohimennen ja välinpitämättömästi. Sitten hieman tarkemmin ja epäröiden. Lopulta istuin alas tutkimaan niitä pitkään ja hartaasti - jouluisen mielenrauhan järkkymisen uhallakin.
Kysymys on tietenkin Suunnistaja-lehden valokuvarasteista. Edellisen vuoden rastit Paimion Jukolakartalla näyttivät perin vaikeilta. Tällä kertaa kartta on huomattavasti pienemmältä alueelta ja osa rasteista helpomman näköisissä paikoissa, joten uskalsin lähteä matkaan.
K-piste osoittautuu heti hankalaksi. Vasemmalla selvä avokalliomäki, oikealla metsänreuna ja takana peltoja, mutta en silti saa pistettä paikannettua peltojen vieriltä. Siirryn sovinnolla maalirastiin. Kuvassa näkyy urheilukenttä ja jalkapallomaali, rastipisteenä kivi kentän laidalla. Kartalta löytyy vain yksi sopiva kenttä, mutta kaksi mahdollista kiveä. Vääntelen karttaa mahdollisimman tarkkaan kuvanottosuunnan mukaan, sihtailen ja sihtailen, mutta en oikein osaa päättää kumpi kivi on kyseessä - jääköön hautumaan.
B-radan ykkösrasti on helppo, vain yksi mahdollisuus: mökki mäensyrjässä metsätien varrella. Pari muutakin rastia löytyy helpohkosti, mm. kivet metsäteiden risteyksissä ja pistekumpare sorakuopan reunassa. Sen sijaan helponnäköinen lato pellolla tuottaa yllättäviä vaikeuksia. Menen lato ladolta karttaa läpi, kunnes vihdoin rastimäärite, kuvanottosuunta ja kuvassa näkyvät pellonkulmat täsmäävät yhteen. Omituinen rastipiste keskellä peltoaukeaa. Lisäksi ladon ja pellon välissä oleva tie jää kuvassa ovelasti kokonaan piiloon.
Pikku hiljaa, pienissä erissä useampana päivänä, B-rata alkaa hahmottua. Yksinäinen jyrkänne rinteessä tuottaa tuskaa, kunnes tajuan sijoittaa sen laskettelurinteiden väliselle metsäkaistalle. Heureka tätä oivaltamisen iloa! Rata olisi valmis, mutta K-piste puuttuu edelleen. Tarkan mittauksen mukaan ykkösrastin ja K-pisteen etäisyys pitäisi olla 250 m. En vain löydä pellon reunoilta ainuttakaan avokalliota. Laajennan kaarta ja tajuan vihdoin, pölkkypää. Kuvassa takana ei olekaan peltoa, vaan tietysti karttaan merkittyä soranottoaluetta, vain kauimpana näkyy vihreä peltokaistele. Miksen tätä aiemmin tajunnut, kaikki asettuu nyt nätisti kohdalleen - tai ainakin kuvittelen niin.
Maalirastin kentän laidalla varmistan vielä suoraan huipulta eli Esalta. Vauhtiin päästyäni selvitän myös A-radan pisteet suuremmitta pulmitta. Sitten vain kartat ja palautuskuori postiin ja odottamaan vastausta jännittyneenä kuin tenttitulosta. Yllätyksekseni posti tuo karttani takaisin jo muutaman päivän päästä. Kartoissa ei ole mitään merkintöjä tai korjauksia, joten uskallanko päätellä, että olen ratkaissut tehtävät oikein? Olo on pollea kuin osuuskaupan hevosella, enpäs antanut periksi vaan jatkoin sitkeästi loppuun asti. Fyysisesti valokuvarasteista selviää ³oikeaa² suunnistusta helpommalla, voi vaikka oikaista sohvalle kesken matkan, mutta psyykkinen paine ja lataus on tässäkin lajissa armoton. Kokeilkaapa!
- Heikki Lario
Marraskuun suunnistusparlamentissa päätettiin demokraattisesti Lahden suunnistusalueen toimintakuvioista tälle vuodelle. TUL:n kolme seuraa vahvistaa meitä. Samalla taloudellinen itsenäisyys ja vastuu lankeaa Suunnistusalue ry:lle. Aikaisemmin lopullisen taloudellisen vastuun kantoi SVUL:n Lahden Piiri ry. Ja hyvin kantoikin. Suuret naapuripiirit etelän suunnalla kamppailivat miljoonaveloissa, pieni Lahden Piiri sensijaan osti käteisellä osuuden Vierumäeltä Suomen Urheiluopistosta. Ja apua heltisi silloin tällöin myös suunnistajille. On muistettava kolmen kestävyysurheilumuodon valmennusprojektin yhteydessä saatu kymppitonnin tuki nuorten suunnistajien ryhmälle. Rastivarsojen edustus oli mukana edun saajana. Vieläkin on seuroilla mahdollisuus käyttää urheiluopiston joitain palveluksia edullisesti, jos rinnakkaisjäsenyys piiriin jatkuu.
Vaikka seuroissa tehtävä työ suunnistuksen edistämiseksi on tärkeintä, pitää kehittävää keskustelua alue- ja liittoasioista jatkaa. Suunnistaja-lehdessä vastustettiin rajusti liittojäsenmaksua, joka on seuraluokittelupohjainen. Seura, joka joka toimii tehokkaasti, maksaa enemmän kuin pienissä kuvioissa pysyvä. Liiton talous on vanhastaan niin syvällä, että tämä matokuuri on pakollinen, mutta parantava. Liitto on jo nousussa. Jäsenmaksu meidän alueelle ei seuroja rasita. Maantieteellisesti tiiviin alueen kustannukset ovat alhaisia. Kokouksissa piipahdetaan talkooperiaatteella kilometrikuluja laskuttamatta. Laajan alueen kokousmatka vaatinee myös kunnon ruoat ja juomat.
Asikkalassa hiihtosuunnistuksen kansallisissa ja samalla aluemestaruuskilpailuissa pärjäsivät varsat hyvin. Kansalliset eivät vetäneet kovin paljoa väkeä alueen ulkopuolelta. Keskusteluissa Vesivehmaalla tuotiin esille, että aluemestaruuskilpailujen kokoa ja samalla arvostusta olisi syytä parantaa. Suuri kilpailu mahdollistaisi uutuuskartan kannattavan käytön. Kaikkien kilpailuviettikään ei saa tyydytystä helpolla voitolla, mitaleille ei kerry arvostusta. Jos liityttäisiin johonkin suureen naapurialueeseen, ei tarvitsisi hävetä vähäistä luokiteltujen suunnistajien määrää liiton luetteloissa. Pitkät matkat am-kisoihin voitaisiin tehdä vanhaan tapaan tilausbussilla ja pitää vaikka kokous samalla. Aluemestaruuskilpailut olisivat arvokas väliporras kansallisten yläpuolella. SM-kisoihin pääsemättömätkin saisivat pätemispaikan.
Syysparlamentissa päätettyä nykykäytäntöä puoltavia seikkojakin on. Aluemestaruuskilpailut ovat porras seurakisojen ja kansallisten välissä. Kotoinen am-kisa on tuttujen tapaamispaikka. Pikainen kysely Asikkalassa kertoi, että moni olisi jäänyt pois, jos olisi pitänyt lähteä alueen ulkopuolelle. Kun autoilijat eivät lähde, eivät junioritkaan pääse. Harrastajat lähtevät partioon ja viestiin vaikkei lisenssikansalliset innostakaan. Naapurialueet ovat jopa tinkineet tarjonnastaan, mm.Hämeen alue on poistanut ohjelmastaan ainakin partiokisan. Linja-autokyyti taitaa tulla seuralle paljon kalliimmaksi kuin talkooperiaatteella ajetut h-automatkat. Viime Jukolan erillinen auto 1-joukkueelle oli kuulema täysosuma.
Liittovaltuuston puheenjohtaja on kiinnittänyt huomiota siihen, että isot kilpailut vievät liian paljon aikaa. Heidänkin perheensä pääsee aika usein palkinnoille. Hän haluaa olla palkinnonjaossa, etteivät järjestäjät tunne olevansa ylenkatsottuja.
Seuroissa tehdään työ suunnistuksen hyväksi. Seura huomataan paikkakunnalla, kun se järjestää kilpailuja. Seuran väki ³osallistuu² ja kehittyy kilpailujen järjestämisessä. Suunnistuskilpailussa on ainakin tuhannen tapaa tyriä. Kun seurojen järjestelyvuoro osuu harvoin kohdalle, voi järjestelyhalukkuus sammua. Ja silloin voidaan suunnistuksen päälle vetää henkselit. Kuntien liikuntapaikkojen hoitajat eivät suunnistuskisoja järjestä. Nykyisiä puuhamiehiä ja naisia pitäisi muistaa enemmän ja antaa tunnustusta muillekin kuin johtajille.
EU:ssa ovat maakunnat tärkeitä. Onko niin, että sama koskee myös suunnistusta. Ovatko suuret alueet hetken muoti, jonka jätämme väliin. Seuroilla on päätösvalta.